torstai 28. marraskuuta 2019

Maanantain ihme ja viikonlopun viihde

Jaksaa, jaksaa

Tämän viikon maanantaina tapahtui ihme, lähdin töistä noin kello 17. Ihan ihmisten aikaan siis. Kävin kissanruokakaupassa, laitoin kotona pyykkikoneen ja astianpesukoneen päälle, leikitin kissoja, järjestelin. Tuntuu kuin vuorokaudessa olisi ollut tuplamäärä tunteja. Tiistaina repsahti, lähdin töistä vasta kello 19 jälkeen, loppuilta kuluikin sitten vain kissoja viihdyttäen. Keskiviikkona vähän venähti, lähdin vähän ennen kuutta ja tänään repäsin kunnolla. Lähdin jo ennen viittä. 

Kyllä se nyt vain niin on, että näinä marraskuun pimeinä päivinä pitäisi oikeasti lähteä töistä ihmisten aikoihin, koska ilmiselvästi tarvitsen enemmän unta. Asiat hidastuvat, uni tulee nopeammin ja sitä tarvitaan enemmän. Epäilen, että tällä saattaa olla jotain tekemistä myös iän kanssa, mutta en tunnusta mitään. 


Viime viikonloppuna minut oli houkuteltu molempinä päivinä Oodin Kino Reginaan katsomaan Anna Ystäväni "elokuvaa". Olin lupautunut matkaan mukaan jo muutamaan kuukautta aikaisemmin ja mitä ilmeisemmin minulta oli mennyt ohi se, että kyseessä oli koko tv-sarja. Onneksi Vihervaaran Anna vei mukanaan ja oli ilo istua elokuvateatterissa ja vain antaa kauniiden maisemien ja tutun tarinan vielä mennessään. Kertakaikkisen onnistunut ja rentouttava rupeama. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Circopera

Väriä elämään

Yleensä teatterit, näyttelyt, museot ja muut keskittyvät viikonloppuun. Tai ainakin perjantaille. Viime viikko oli poikkeus. Lähdin CircOperaan ystäväni seuraksi hänen hankkimillaan lipuilla. En oikein tiennyt mitä odottaa. Sirkuksessa en juuri ole käynyt, enkä liiemmälti oopperassakaan. 


Aulan yllätys. 


Oopperan kuoro on ihana. Ja sirkus sitten taas....pelottava. En millään osannut arvata, että vatsanpohjassa olisi kääntänyt ja sydän jyskyttänyt niin paljon kuin jyskytti. Oli aika huikeaa ja pelottavaa. Yhtä kokemusta taas rikkaampana on hyvä jatkaa matkaa.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Marraskuu iski

ja lujaa

Nyt väsyttää. Mieli on matalalla. Ei jaksa. Mitä ilmeisemmin marraskuu on iskenyt voimalla päälle. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän matalapaine vaikuttaa. Aurinkoisena päivänä tilanne muuttuu kuin taikaiskusta. Vaikea ymmärtää sitä, että vielä vaan pimeämmäksi muuttuu.


Toisaalta, ihan kohta nurkan takana on jälleen uusi kesä. Aika menee eteenpäin sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä.

tiistai 12. marraskuuta 2019

Toinen reissu Tallinnan Fotografiskaan

Kaksi näyttelyä

Lauantaina minä ja ystäväni lähdimme laivalla Tallinnaan, kohteena mikäpä muu kuin Fotografiska. Näyttelyistä minua kiinnostivat erityisesti Kirsty Michellin Wonderland sekä Alison Jacksonin näyttely. 



Kirsty Michellin teokset olivat taianomaisia, satumaisia ja kuin toisesta todellisuudesta. Hän olikin tehnyt työt äitinsä muistolle. Äidille, jonka kanssa he rakastivat kertomuksia ja satuja. Jokaista teosta olisi voinut katsoa iäisyyden. Kerrassaan upeita töitä. 



Täysin toista laitaa edusti Alison Jackson joka käyttää kuvissansa julkisuuden henkilöiden kaksoisolentoja ja tekee varsin uskottavia kuvia kutkuttavista tilanteista. Osansa olivat saaneet presidentit, kuninkaalliset, näyttelijät ja sometähdet. Myös tähän näyttelyyn kuului lisänä video siitä, kuinka kuvat syntyvät. Ensimmäinen valokuvanäyttely ikinä, jossa olen nauranut ääneen. 

Vaikka lauttamatkat vähän puuduttavatkin, jään silti jännityksellä odottamaan mitä Fotografiska seuraavaksi keksii. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Teatteri Jurkka

Puhdistus

Perjantaina oli jälleen teatteri-ilta. Nyt vuorossa pienessä, intiimissä teatteri Jurkassa Sofi Oksasen Puhdistus-kirjasta versioitu monologi Wanda Dubielin tulkitsemana. 


Kerrassaan vaikuttava esitys. Ei voi muuta sanoa.