tehdas
Minä valmistaudun tämän illan nyyttikesteihin ja teen joulutorttuja. Vieraiden lukumäärästä ei minulla ole tarkkaa tietoa, mutta joulutorttuja tulee kolmekymmentä. Täytteenä omenakanelimarmelaadia.
Vähän vaaleiltahan nuo näyttävät, mutta toivottavasti ovat maukkaita. Täytyy myös toivoa, ettei keli muutu kovin huonoksi. Vähän hirvittäisi lähteä ajamaan vuoden ensimmäisessä lumimyräkässä.
lauantai 30. marraskuuta 2013
perjantai 29. marraskuuta 2013
Viime vuonna
alennusmyynneistä
Minulla on tapana ostaa joulukoristeita ja valoja aina joulun jälkeen alennusmyynneistä. Nämä valot tarttuivat matkaan viime vuonna, tai olisiko kumminkin ollut jo tämän vuoden puolella. Välillä näitä jouluasioita kaupitellaan tuntuvilla alennuksilla jo ennen joulua.
Eivät nämä juurikaan valaise, mutta tunnelmaa luovat kyllä.
Minulla on tapana ostaa joulukoristeita ja valoja aina joulun jälkeen alennusmyynneistä. Nämä valot tarttuivat matkaan viime vuonna, tai olisiko kumminkin ollut jo tämän vuoden puolella. Välillä näitä jouluasioita kaupitellaan tuntuvilla alennuksilla jo ennen joulua.
Eivät nämä juurikaan valaise, mutta tunnelmaa luovat kyllä.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Kun kyyhkyset katosivat
Kansallisteatterissa
Eilen minua hemmoteltiin. Sain ystäviltä yllättäen lipun Kansallisteatteriin katsomaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -näytelmää. Kirja minulta löytyy hyllystä, mutta se odottaa vielä lukuvuoroaan. Tarina ei siis ollut minulle entuudestaan tuttu.
Pidin. Pidin kovasti. Alussa olin hetken hämilläni, enkä tiennyt minne katsoa kun lavalla tapahtui niin paljon. Lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen tarina vei mukanansa. Vaikuttava, mukaansatempaava ja tunteita herättävä. Kaikenlaisia tunteita herättävä. Enpä sano enempää etten paljasta liikaa.
Eilen minua hemmoteltiin. Sain ystäviltä yllättäen lipun Kansallisteatteriin katsomaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -näytelmää. Kirja minulta löytyy hyllystä, mutta se odottaa vielä lukuvuoroaan. Tarina ei siis ollut minulle entuudestaan tuttu.
Pidin. Pidin kovasti. Alussa olin hetken hämilläni, enkä tiennyt minne katsoa kun lavalla tapahtui niin paljon. Lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen tarina vei mukanansa. Vaikuttava, mukaansatempaava ja tunteita herättävä. Kaikenlaisia tunteita herättävä. Enpä sano enempää etten paljasta liikaa.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Vähitellen
virittäydytään
Ihan pikku hiljaa, vähitellen, rauhassa, koriste kerrallansa. Ilman kiirettä ja stressiä.
Vielä pitäydytään kuitenkin valkoisessa ja hopeassa. Punainen lisätään myöhemmin.
Ihan pikku hiljaa, vähitellen, rauhassa, koriste kerrallansa. Ilman kiirettä ja stressiä.
Vielä pitäydytään kuitenkin valkoisessa ja hopeassa. Punainen lisätään myöhemmin.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Lisää valoja
pimeyttä vastaan
Viikonloppuna olen nauttinut auringosta, tapahtumista, ystävistä, hyvästä ruuasta ja hyvästä punaviinistä. Ensi viikolla minä:
- kirjoitan joulukortit
- virittelen lisää valoja asuntooni
- käyn joogassa ja kävelyillä
- olen aktiivinen
- ostan ehkä muutaman joululahjan
Viikonloppuna olen nauttinut auringosta, tapahtumista, ystävistä, hyvästä ruuasta ja hyvästä punaviinistä. Ensi viikolla minä:
- kirjoitan joulukortit
- virittelen lisää valoja asuntooni
- käyn joogassa ja kävelyillä
- olen aktiivinen
- ostan ehkä muutaman joululahjan
Hyvä suunnitelma vaikka itse sanonkin! Näillä eväillä uuteen viikkoon.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Tee se itse
sohvatyyny
Eräänä vuonna päätin opetella virkkaamaan. Tein kolme kaulaliinaa samalla mallilla ja siihen se sitten jäikin. Opettelemaani malliin tuli vain ketjusilmukoita ja pitkiä pylväitä. Ensimmäisen kaulaliinan tein harmaasta langasta ja siitä tuli tiukka, liian leveä ja ihan kuin huovutettu. Kahden muun kanssa meni jo vähän paremmin.
Esittelin tätä harmaata viimeistelemätöntä kaulaliinaa ystävälle, joka keksi, että voisin tehdä siitä sohvatyynyn. Itse en moista mahdollisuutta ollut ajatellutkaan.
Tähän sohvatyynyyn tarvitaan siis yksi epäonnistunut leveä ja pitkä kaulaliina ja kekseliäs ystävä. Onhan tämä hauskempi sohvalla kun kaapissa muistuttamassa epäonnistuneesta virkkaustyöstä.
Viimeisen kuvan värit ovat lähinnä totuutta. Varsin haastavaa kuvata mitään tällä valomäärällä.
Eräänä vuonna päätin opetella virkkaamaan. Tein kolme kaulaliinaa samalla mallilla ja siihen se sitten jäikin. Opettelemaani malliin tuli vain ketjusilmukoita ja pitkiä pylväitä. Ensimmäisen kaulaliinan tein harmaasta langasta ja siitä tuli tiukka, liian leveä ja ihan kuin huovutettu. Kahden muun kanssa meni jo vähän paremmin.
Esittelin tätä harmaata viimeistelemätöntä kaulaliinaa ystävälle, joka keksi, että voisin tehdä siitä sohvatyynyn. Itse en moista mahdollisuutta ollut ajatellutkaan.
Tähän sohvatyynyyn tarvitaan siis yksi epäonnistunut leveä ja pitkä kaulaliina ja kekseliäs ystävä. Onhan tämä hauskempi sohvalla kun kaapissa muistuttamassa epäonnistuneesta virkkaustyöstä.
Viimeisen kuvan värit ovat lähinnä totuutta. Varsin haastavaa kuvata mitään tällä valomäärällä.
torstai 21. marraskuuta 2013
Sadetta
ja pimeää
Tänään aurinko nousee Helsingissä kello 8:34 ja laskee 15:37. Talvipäivänseisaukseen on vielä aikaa. Se on 21.12. Vielä kuukausi ja sitten suunta muuttuu. Tuskin maltan odottaa.
Tänään aurinko nousee Helsingissä kello 8:34 ja laskee 15:37. Talvipäivänseisaukseen on vielä aikaa. Se on 21.12. Vielä kuukausi ja sitten suunta muuttuu. Tuskin maltan odottaa.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Valinnanvaikeus
lämmintä vai kylmää
Joka kevät ja syksy sitä aina ihmettelee mitä pukisi päällensä. Välillä on kylmä ja välillä lämmin. Laittaako paksumpi takki vai vieläkö pärjää ohuemmalla? Tarvitseeko hanskoja vai ei? Ja missä ne nyt ylipäätään ovat? Näköjään näitä valinnanvaikeuksia on muillakin.
Kesävaatteissa:
Talvivaatteissa:
Kuva ei sitä kerro, mutta talvivaatteissa vatsanalus on valkoinen ja kesäasussa ruskea. Molemmat tyylikkäitä.
Joka kevät ja syksy sitä aina ihmettelee mitä pukisi päällensä. Välillä on kylmä ja välillä lämmin. Laittaako paksumpi takki vai vieläkö pärjää ohuemmalla? Tarvitseeko hanskoja vai ei? Ja missä ne nyt ylipäätään ovat? Näköjään näitä valinnanvaikeuksia on muillakin.
Kesävaatteissa:
Talvivaatteissa:
Kuva ei sitä kerro, mutta talvivaatteissa vatsanalus on valkoinen ja kesäasussa ruskea. Molemmat tyylikkäitä.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Ihania tuliaisia
Milanosta
Olen viime vuosina tehnyt pidennetyn viikonloppumatkan kahden ystäväni kanssa vähintään kerran vuodessa. Ensimmäinen yhteinen retki tehtiin Göteborgiin ja Tanskaan elokuussa 2008. Tanskan läpi ajoimme vuokra-autolla, Skodalla ja ryhmällemme muodostui nimi Skoda-Siskot.
Matkoillamme toiset kaksi Skoda-Siskoa lukevat karttaa ja näyttävät suunnan, minä olen se joka valokuvaa. Ulkomaanmatkoista olen tehnyt muistoksi valokuvakirjat. Niitä on mukava selailla ja muistella matkan hauskuutta, kävelyretkiä, maisemia ja ruokaelämyksiä.
Nyt Skoda-Siskot olivat Milanossa ilman minua. Sieltä saamani tuliaiset olivat upeat: karvainen joulupallo, kamera-kaulakoru sekä minikirjoista tehty rannekoru. Näitä tuliaisia ei varmasti tarvitse sen kummemmin selitellä. Tulivat oikealle henkilölle!
Kaunis kiitos ystävilleni! Olin selkeästi mukana matkalla, vaikka kotona päivystinkin.
Olen viime vuosina tehnyt pidennetyn viikonloppumatkan kahden ystäväni kanssa vähintään kerran vuodessa. Ensimmäinen yhteinen retki tehtiin Göteborgiin ja Tanskaan elokuussa 2008. Tanskan läpi ajoimme vuokra-autolla, Skodalla ja ryhmällemme muodostui nimi Skoda-Siskot.
Matkoillamme toiset kaksi Skoda-Siskoa lukevat karttaa ja näyttävät suunnan, minä olen se joka valokuvaa. Ulkomaanmatkoista olen tehnyt muistoksi valokuvakirjat. Niitä on mukava selailla ja muistella matkan hauskuutta, kävelyretkiä, maisemia ja ruokaelämyksiä.
Nyt Skoda-Siskot olivat Milanossa ilman minua. Sieltä saamani tuliaiset olivat upeat: karvainen joulupallo, kamera-kaulakoru sekä minikirjoista tehty rannekoru. Näitä tuliaisia ei varmasti tarvitse sen kummemmin selitellä. Tulivat oikealle henkilölle!
Kaunis kiitos ystävilleni! Olin selkeästi mukana matkalla, vaikka kotona päivystinkin.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Väärillä rannoilla
Eilen
Ei minusta kunnon myrskybongaria tule. Valitsin väärät rannat.
Eino-myrsky riepotteli kyllä muuten kunnolla. Tälläkin hetkellä on Suomessa yli 40.000 kotitaloutta ilman sähköä, puita on kaatunut ja muuta vahinkoa syntynyt.
Tämä pieni postaus sai minut ajattelemaan elämässä tehtäviä valintoja sekä sitä miten asioilla on aina kaksi eri puolta. Tässäpä mietittävää maanantaiksi.
Ei minusta kunnon myrskybongaria tule. Valitsin väärät rannat.
Eino-myrsky riepotteli kyllä muuten kunnolla. Tälläkin hetkellä on Suomessa yli 40.000 kotitaloutta ilman sähköä, puita on kaatunut ja muuta vahinkoa syntynyt.
Tämä pieni postaus sai minut ajattelemaan elämässä tehtäviä valintoja sekä sitä miten asioilla on aina kaksi eri puolta. Tässäpä mietittävää maanantaiksi.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Myrsky
ja valokuvaus
Minä haluan merenrannalle myrskyä kuvaamaan. Heitän yöpaidan nurkkaan ja puen lämpimästi päälleni. Aamukahvit nautin matkalla. Ehkä ajelen Lauttasaareen tai sitten jonnekin muualle. Mutta nyt lähden, koska kotipihan oravakin on jossain piilossa tätä puhuria.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Minä haluan merenrannalle myrskyä kuvaamaan. Heitän yöpaidan nurkkaan ja puen lämpimästi päälleni. Aamukahvit nautin matkalla. Ehkä ajelen Lauttasaareen tai sitten jonnekin muualle. Mutta nyt lähden, koska kotipihan oravakin on jossain piilossa tätä puhuria.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
lauantai 16. marraskuuta 2013
Pirteä
kuin peipponen
Helmi-kissa tuli ilmoittamaan klo 05.11 että rakastaa minua ja rakastaisi vielä enemmän jos saisi aamiaista. Viime aikaisten vastoinkäymisten vuoksi hellyin ja aamiastarjoilu oli tänä aamuna varhain. Vain neljän tunnin yöunien jälkeen. Aamiaisensa ja aamupisunsa jälkeen Helmi meni jatkamaan uniaan ja minä aloitin sängyssä pyöriskelyn. Luin blogeja, luin kirjaa, potkin peittoa pois, laitoin sen takaisin päälle. Loppujen lopuksi ei auttanut kuin todeta olevansa pirteä kuin peipponen.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että unia voisi jatkaa. Hyvää huomenta siis, minä menen nyt nukkumaan. Ei kannata herätellä ihmisten aikaan.
Helmi-kissa tuli ilmoittamaan klo 05.11 että rakastaa minua ja rakastaisi vielä enemmän jos saisi aamiaista. Viime aikaisten vastoinkäymisten vuoksi hellyin ja aamiastarjoilu oli tänä aamuna varhain. Vain neljän tunnin yöunien jälkeen. Aamiaisensa ja aamupisunsa jälkeen Helmi meni jatkamaan uniaan ja minä aloitin sängyssä pyöriskelyn. Luin blogeja, luin kirjaa, potkin peittoa pois, laitoin sen takaisin päälle. Loppujen lopuksi ei auttanut kuin todeta olevansa pirteä kuin peipponen.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että unia voisi jatkaa. Hyvää huomenta siis, minä menen nyt nukkumaan. Ei kannata herätellä ihmisten aikaan.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Päiväunet
ja tupsu
Ostin vuosi pari sitten Indiskasta, yhdestä lempikaupastani, torkkupeiton. Se on edelleen kovin mieluinen, mutta vaikuttaa siltä, että se luovuttaa yhden tupsun jokaisesta sen alla vietetystä päiväunesta.
Vielä voi ottaa 26 (joo, kyllä minä laskin!) päiväunta, ennen kuin kaikki tupsut on luovutettu. Ehkä alan sitten ompelemaan niitä takaisin yksi kerrallansa.
Ostin vuosi pari sitten Indiskasta, yhdestä lempikaupastani, torkkupeiton. Se on edelleen kovin mieluinen, mutta vaikuttaa siltä, että se luovuttaa yhden tupsun jokaisesta sen alla vietetystä päiväunesta.
Vielä voi ottaa 26 (joo, kyllä minä laskin!) päiväunta, ennen kuin kaikki tupsut on luovutettu. Ehkä alan sitten ompelemaan niitä takaisin yksi kerrallansa.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Ihme ja kumma
Vanha valokuva
Muistan kun lapsena katselin tätä valokuvaa enkä voinut ymmärtää kenen jalat näkyvät kuvassa isäni hartioilla. Jos isäni kerran roikottaa minua käsistä, on minun jalkojeni oltava isän selän takana. Kenen jalat ovat edessä? Siinäpä vasta pulma.
Sittemmin asia on selvinnyt.
Muistan kun lapsena katselin tätä valokuvaa enkä voinut ymmärtää kenen jalat näkyvät kuvassa isäni hartioilla. Jos isäni kerran roikottaa minua käsistä, on minun jalkojeni oltava isän selän takana. Kenen jalat ovat edessä? Siinäpä vasta pulma.
Kuva joululta 1968.
Minä olen reilut 2 v.
Sittemmin asia on selvinnyt.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Myöhässä
Liikaa aikaa
Tasan vuosi sitten minä kirjoitin jo joulukortteja.
Nyt kun on enemmän aikaa, on ollut niin kiire, että sain otettua joulukorttikuvan ja tehtyä tilauksen korteista vasta tänään. Tänäkin vuonna kortissa komeilee Helmi-kissa. Tietojeni mukaan ainakin äitini vanhin sisko pitää kissakorteistani ja säilyttää niitä kirjahyllyn päällä kesät talvet. Onhan se ihan hyvä syy lähettää kaikille kissakortti, onhan?
Tasan vuosi sitten minä kirjoitin jo joulukortteja.
Nyt kun on enemmän aikaa, on ollut niin kiire, että sain otettua joulukorttikuvan ja tehtyä tilauksen korteista vasta tänään. Tänäkin vuonna kortissa komeilee Helmi-kissa. Tietojeni mukaan ainakin äitini vanhin sisko pitää kissakorteistani ja säilyttää niitä kirjahyllyn päällä kesät talvet. Onhan se ihan hyvä syy lähettää kaikille kissakortti, onhan?
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Onnea isälle
Onnea, onnea
Minä kävin tänään onnittelemassa isääni. Siellä sitä jo istuttiin jalat pesuvadissa likoamassa kun saavuin paikalle antamaan jalkahoitoa. Päivä jatkui yhteisellä lounaalla ja kakkukahveilla.
Minä kävin tänään onnittelemassa isääni. Siellä sitä jo istuttiin jalat pesuvadissa likoamassa kun saavuin paikalle antamaan jalkahoitoa. Päivä jatkui yhteisellä lounaalla ja kakkukahveilla.
Kuvassa isäni ja minä syyskuussa 1967 silloisella kotipihallamme Porvoossa. Vanhempani asuvat nykyään kyseisen pihan naapurissa 1970-luvun alussa rakentamassaan omakotitalossa. Tällä tontilla asustelee nykyään isäni sisko sekä hänen tyttärensä, minun serkkuni.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Siivous
Käy kuntoilusta
Hauskan illan ja juhlien jälkeen on hyvä palata arkeen. Eipä siis muuta kuin lakanat vaihtoon ja imuri pörräämään. Mikäli en tänään olisi ryhtynyt tähän puuhaan, olen melko varma, että kasvattamani villakoirat olisivat oppineet joko puhumaan tai saaneet ensimmäiset hampaansa. Imurointi ei ole lempipuuhaani, harjaa ja kihveliä ulkoilutan useammin.
Hyvä puoli tässä on se, että tästäkin voi merkitä itsellensä liikuntasuorituksen. Eikä mikään ihme, sen verran on hiki pinnassa.
Hauskan illan ja juhlien jälkeen on hyvä palata arkeen. Eipä siis muuta kuin lakanat vaihtoon ja imuri pörräämään. Mikäli en tänään olisi ryhtynyt tähän puuhaan, olen melko varma, että kasvattamani villakoirat olisivat oppineet joko puhumaan tai saaneet ensimmäiset hampaansa. Imurointi ei ole lempipuuhaani, harjaa ja kihveliä ulkoilutan useammin.
Hyvä puoli tässä on se, että tästäkin voi merkitä itsellensä liikuntasuorituksen. Eikä mikään ihme, sen verran on hiki pinnassa.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Juhlavaate
Uskaltaisiko?
Minä olen vähän huono käyttämään juhlavaatteita. Mieluiten viihdyn farkuissa ja kotona legginsseissä ja tunikoissa. Tänään aion kuitenkin rohkaista mieleni ja pukeutua juhlamekkoon kun illalla lähden juhlistamaan ystävien syntymäpäivää.
Mekon päälle puen mustan villatakin ja mustat talvisaappaat. Saas nähdä uskallanko vai jääkö pelkäksi aikomukseksi tälläkin kertaa.
Minä olen vähän huono käyttämään juhlavaatteita. Mieluiten viihdyn farkuissa ja kotona legginsseissä ja tunikoissa. Tänään aion kuitenkin rohkaista mieleni ja pukeutua juhlamekkoon kun illalla lähden juhlistamaan ystävien syntymäpäivää.
Mekon päälle puen mustan villatakin ja mustat talvisaappaat. Saas nähdä uskallanko vai jääkö pelkäksi aikomukseksi tälläkin kertaa.
torstai 7. marraskuuta 2013
Niksi
Vetoketjuun
Tarkoitus ei ole lähteä kilpailemaan niksipirkan kanssa, mutta tämän yhden jutun ajattelin täällä jakaa.
Farkkujen vetoketjut eivät oikein tahdo pysyä ylhäällä. Ainakaan minulla. Mutta kun vetoketjun vetimeen (jossa on yleensä reikä) kierrättää avainlenksuna tunnetun osan ja pistää sen napin ympäri, voi olla varma että vetoketju pysyy ylhäällä. Tämä niksi on toiminut jo vuosia.
Tarkoitus ei ole lähteä kilpailemaan niksipirkan kanssa, mutta tämän yhden jutun ajattelin täällä jakaa.
Farkkujen vetoketjut eivät oikein tahdo pysyä ylhäällä. Ainakaan minulla. Mutta kun vetoketjun vetimeen (jossa on yleensä reikä) kierrättää avainlenksuna tunnetun osan ja pistää sen napin ympäri, voi olla varma että vetoketju pysyy ylhäällä. Tämä niksi on toiminut jo vuosia.
Suosittelen!
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Iltapala
kävelyn jälkeen
Eilinen oli rankka päivä. Oli pakko ottaa päiväunet. Niiden jälkeen pää oli tukkoinen ja olo oli ikävä. Se olikin hyvä syy lähteä kävelylle. Hieman mielessä oli myös tämän suorituksen merkitseminen nettisovellukseen. Kävely pimeässä syksyisessä ilmassa teki hyvää ja sen jälkeen maistui terveellinen iltapala.
Ja jottei nyt kenellekään ihan väärää kuvaa syntyisi, kerrottakoon vielä, että join myös kaksi lasillista Blossan glögiä vuodelta 2011. Olisikohan makuna ollut kahvi tai suklaa? Tämän juoman nautin kylmänä, sillä kuuma tai lämmitetty alkoholi ei ole minun juttuni. Ei kyllä taida olla glögikään, edes kylmänä.
Eilinen oli rankka päivä. Oli pakko ottaa päiväunet. Niiden jälkeen pää oli tukkoinen ja olo oli ikävä. Se olikin hyvä syy lähteä kävelylle. Hieman mielessä oli myös tämän suorituksen merkitseminen nettisovellukseen. Kävely pimeässä syksyisessä ilmassa teki hyvää ja sen jälkeen maistui terveellinen iltapala.
Ja jottei nyt kenellekään ihan väärää kuvaa syntyisi, kerrottakoon vielä, että join myös kaksi lasillista Blossan glögiä vuodelta 2011. Olisikohan makuna ollut kahvi tai suklaa? Tämän juoman nautin kylmänä, sillä kuuma tai lämmitetty alkoholi ei ole minun juttuni. Ei kyllä taida olla glögikään, edes kylmänä.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Minä huijaan itseäni
ja onnistun siinä
Ihminen on hassu olento. Ainakin minä olen. Saan itseni surulliseksi, vihaiseksi, iloiseksi ja vaikka minkälaiseksi pelkän ajatuksen voimalla. Jos ajattelen surullisia asioita, hetken kuluttua tuntuu, että koko maailma kaatuu niskaan. Onneksi samalla tavalla pystyy psyykkaamaan itseään myös positiivisiin asioihin.
Joskus itsensä huijaamiseen tarvitaan myös apuvälineitä. Viime talvena ja keväänä totesin, että liikuntasuorituksen merkitseminen ylös taulukkoon auttaa minua liikkumaan. Kun työ jäi, jäi liikunta (joogan tosin aloitin uudelleen syyskuun alussa) ja vaikka olen tiennyt erilaisten nettisovellusten olemassaolon, en ole niihin sen paremmin tutustunut. Tänään sain kuitenkin ystävältä kutsun yhteen sovellukseen ja kuinka ollakaan, oli minun heti lähdettävä iltakävelylle. Reipas 35 minuutin kävely teki hyvää ja merkkasin sen heti taulukkoon asianmukaisesti.
Olen tyytyväinen huijari. Kolmella heijastimella varustettu tyytyväinen huijari.
Ihminen on hassu olento. Ainakin minä olen. Saan itseni surulliseksi, vihaiseksi, iloiseksi ja vaikka minkälaiseksi pelkän ajatuksen voimalla. Jos ajattelen surullisia asioita, hetken kuluttua tuntuu, että koko maailma kaatuu niskaan. Onneksi samalla tavalla pystyy psyykkaamaan itseään myös positiivisiin asioihin.
Joskus itsensä huijaamiseen tarvitaan myös apuvälineitä. Viime talvena ja keväänä totesin, että liikuntasuorituksen merkitseminen ylös taulukkoon auttaa minua liikkumaan. Kun työ jäi, jäi liikunta (joogan tosin aloitin uudelleen syyskuun alussa) ja vaikka olen tiennyt erilaisten nettisovellusten olemassaolon, en ole niihin sen paremmin tutustunut. Tänään sain kuitenkin ystävältä kutsun yhteen sovellukseen ja kuinka ollakaan, oli minun heti lähdettävä iltakävelylle. Reipas 35 minuutin kävely teki hyvää ja merkkasin sen heti taulukkoon asianmukaisesti.
Olen tyytyväinen huijari. Kolmella heijastimella varustettu tyytyväinen huijari.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Ote
kirjasta Muumilaakson marraskuu (Tove Jansson)
"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa."
Tämän vuoden marraskuussa minä luen Muumilaakson marraskuusta ja ihmettelen ajan nopeaa kulumista.
"Päivät olivat lyhentyneet ja viilenneet. Satoi harvoin. Keskipäivällä aurinko paistoi hetken aikaa laaksoon, ja paljaat puut heittivät varjonsa maahan, mutta aamu ja ilta kuluivat puolihämärässä, ja sitten tuli pimeä."
"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa."
Tämän vuoden marraskuussa minä luen Muumilaakson marraskuusta ja ihmettelen ajan nopeaa kulumista.
"Päivät olivat lyhentyneet ja viilenneet. Satoi harvoin. Keskipäivällä aurinko paistoi hetken aikaa laaksoon, ja paljaat puut heittivät varjonsa maahan, mutta aamu ja ilta kuluivat puolihämärässä, ja sitten tuli pimeä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)