lauantai 11. kesäkuuta 2022

Telineet

Kattoremontista

Oman talon kattoremontti alkoi viikolla telineiden rakennuksella. Aika hyvin on mennyt. Perjantaina oli kovin meteli kun työhuoneen ikkunan alla porattiin. Onneksi se kesti vain pienen hetken. Kissat ovat pikkuhiljaa tottuneita remontin tuomaan meteliin, vaan kun ihan oman asunnon kohdalla porataan, niin se saa ihmetystä aikaan. Vaan kukapa meistä kiviseinän poraamisäänestä pitäisikään? 



Kuvassa myös tämän kesän kunnostusprojektini, etuosan seinien ja tolppien maalaus. Kun taloyhtiön miehet päättivät, että köynnöshortensiani on tiellä ja pistivät sen matalaksi kun minä sairastin koronan, niin sen vuoksi etuosa suorastaan huutaa kunnostusta. Sen aika taitaa kuitenkin olla vasta lomani aikana. 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Tulevana tiistaina

Se alkaa

Tulevana tiistaina alkaa tässä rivitalonpätkässä kattoremontti. Ensi alkuun pystytetään telineet, ensimmäisen talorykelmän kohdalla se kesti puolitoista viikkoa, sittemmin touhu on hieman nopeutunut. Erityisen paljon jännittää niiden telineiden kiinnittäminen talon rakenteisiin. Siis se ääni mikä siitä tulee. Toivottavasti tämän katon alla siitä äänestä ei synny mitään paniikkia. 

Arvioitu kesto rempalle on viisi viikkoa. Toisaalta ensimmäinen huputettu osa taloyhtiöstä on edelleen huputettuna ja se työ aloitettiin heti pääsiäisen jälkeen. 


Koska olen tottunut pitämään kaikki verhot ja sälekaihtimet auki, täytyy totutella myös siihen, ettei niin voi toistaiseksi enää tehdä. Rakennustelineet kulkevat yläkerran ikkunoiden kohdalla. Ison korotuksen tämä tietty tuo myös yhtiövastikkeeseen, mutta kyllä tämä silti on tehtävä. Välillä tuntui, ettei taloyhtiössä kunnosteta juuri mitään. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Runar ja Kyllikki

KOM-teatterissa

Kävin lauantaina teatterissa katsomassa Jussi Kylätaskun kirjoittaman näytelmän Runar ja Kyllikki. Ohjaus oli Lauri Maijalan. Lisää tästä voi lukea teatterin kotisivuilta. Näytelmä perustuu siis löyhästi Kyllikki Saaren murhaan ja kertoo pienen hämäläiskylän tapahtumista murhan ympärillä. Olin vaikuttunut. Eikä sanoja tähän tämän enempää nyt löydy. 



Melkein harmittaa, että tulee kesä ja teatteritauko. Jos ei sitten kesäteattereita lähde koluamaan. 


sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kaikenlaista

Kevät

Taloyhtiössä alkoi kattoremontti. Telineiden rakentaminen kesti toista viikkoa, vanhan katon purku päivän. Uuden katon asennuksen kestosta ei vielä ole tietoa. Rakennustelineiden pystyttäminen on työlästä ja rakennusmiehet kiipeilevät katolla painavien metalliosien kanssa ilman mitään turvavöitä. Huimaa. 



Viikolla havahduin siihen, että nyt jo vihertää. Ei kestä kauaakaan kun vihreys valtaa maiseman. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Kylmän alkukevään ja lähestyvän kattoremontin johdosta pihatyöt ovat vielä vaiheessa. 

Tänään kävin onnittelemassa äitiä äitienpäivän kunniaksi. Luonnollisesti vierailuun kuului muutamien verhojen vaihtaminen kesäisempiin. Veli grillasi lounasta. Ajellessani kotiinpäin tuli moottoritiellä vastaan ajavien kaistalla autoletka, venäjänmieliset heiluttivat lippujaan ja juhlivat huomista juhlapäiväänsä. Uutisissa mietitään mitä päivän puheessa sanotaan, minä toivon, että vastoin kaikkia odotuksia, sanomana olisi rauhan rakentaminen. Saahan sitä toivoa. 

torstai 21. huhtikuuta 2022

Hamlet

Kansallisteatterissa

Tässä talvilomalla sairastellessa kevätflunssaa, on hyvä laittaa tänne itsellensä muistiin näitä viime aikaisia kulttuuririentoja. Samalla jännitän kuinka kauan tämä flunssa kestää ja pääsenkö käyttämään seuraavan teatterilippuni vai en. 

Siis, Hamlet Kansallisteatterissa. Kävin katsomassa näytöksen, jossa Ofeliaa esittänyt Fanni Noroila oli viikkoa aikaisemmin näytöksessä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi pyörätuolissa. Olisi voinut luulla, että esitys oli alun perinkin rakennettu niin, että Ofelia on pyörätuolissa. 

Esitys oli vaikuttava, ajoittain hämmentävä ja kuten aina, kokemuksen arvoinen. 


   

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Villa Gyllenberg

Samalla reissulla 

En oikein tiedä miksi, mutta en ole ennen käynyt Villa Gyllenbergissä. Se sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Didrichsenin taidemuseosta ja siellä sentään olen käynyt usein. Onneksi tuli tämäkin aukko sivistyksestä paikattua. Villa Gyllenbergistä löytyi ihastuttava kahvila, jonne täytyy ehdottomasti palata sekä toinen toistaan upeampia suomalaisten taiteilijoiden töitä. En enää edes muista kuinka monta Helene Schjerfbeckin työtä laskin siellä olevan. Kertakaikkisen upea paikka. 










Sen päiväisessä mielentilassani ihastuin kovin myös Juhani Linnovaaran suurrealistisiin töihin. 

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Didrichsenin taidemuseossa: Per Stenius

 Näyttelyssä

Jo hyvän aikaa sitten kävin ystävän kanssa ulkoiluttamassa museokorttiani. Ensin Didrichsenin taidemuseossa, jossa oli minulle ennestään tuntemattoman Per Steniuksen näyttely. Taiteilija oli elänyt mielenkiintoisen elämän. Kaitafilmit ja työt kertoivat tarinoita. Kerrassaan ihania värejä. 






 
Kännykkäräpsyt eivät toista värejä niin hyvin kuin pitäisi, mutta minulle ne tuovat työt mieleen. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Talviaika

 vai kesäaika?

Olen talviajan vankkumaton kannattaja. Aamuherääminen tuntia aikaisemmin on tuskaa. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt itselleni sopivamman tavan tämän hölmön kellojen siirron suhteen. En nimittäin ajattele asiaa lainkaan. Nousen ylös kun nousen, siirrän muutamat kellot kesäaikaan, enkä sitten ajattele asiaa sen kummemmin. Kyllä sitä ihminen itseään hassummissakin asioissa huijaa, miksei sitten tässä? 




lauantai 19. maaliskuuta 2022

Monen asian summa

Kotoilua

Liekö korona-ajan vaikutusta tai onko syynä maailman tilanne, en tiedä. Niin tai näin, mutta minusta kotoilu on entistäkin houkuttelevampaa. Luulisi, että siihen on jo kyllästynyt, mutta minulle on käynyt ehkä hieman päin vastoin. Keksin kotona koko ajan kaikkea mielekästä puuhaa ja tuntuu, ettei oikein muuta ehtisikään. 

Onneksi kuitenkin joskus. Niin kuin nyt eilen. Kävin tätini 90-vuotispäivillä. Se oli kaikella tavoin ilahduttava käynti ja teki hyvää. 


lauantai 26. helmikuuta 2022

Surua ja epäuskoa

 ja vielä enemmän surua

On todella epäuskoinen olo. Torstaista, 24. helmikuuta, lähtien on tunneskaala ollut melkoinen. Epäuskoa, surua, suuttumusta, vihaa ja vahvaa myötätuntoa. Myötätuntoa Ukrainaa kohtaan. Sormet hamuavat puhelinta vähän väliä, uutisia on pakko seurata. Samalla ne ahdistavat ja mietin, miten ahdistavalta kaikki tuntuukaan ihmisistä Ukrainassa. Ei oikein voi, eikä osaa sanoa mitään. Voi vain toivoa täysin tarpeettoman sodan loppumista. Maailma tarvitsee rauhaa ja rakkautta. 



sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Talven tekosia

 Lunta, lunta, lunta

Ennen Valtteri-myrskyä takapihalla näytti varsin kauniilta. 


Sitten tuli Valtteri ja Valtteria seurannut viikonloppu.











En pääse takapihalleni, enkä onnistunut tökkimään enempää lunta tuon puun päältä. Toinen runko on katkennut ja kovasti luulen, että pitäisi sanoa: "Sen pituinen se." 


sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Näkymä ikkunasta

Pieni muutos

Kun aurinko paistoi ja mieli oli keväisen kevyt, nousin ylös kesken työpäivääni ja näppäimistön näpyttelyä. Otin otteen työpöytäni reunoista ja käänsin sen toisin päin. Vaihtelu virkistää, pienikin vaihtelu. 








Merkillepantava asia on myös se, että valon määrä on lisääntynyt jo huimasti. Valtteri-myrskyn riepotellessa pihapiirin puita ja maisemia, sitä tuskin juuri tällä hetkellä huomaa. Tänäkin vuonna muutama viikko sitten tuli vahva fyysinen tunne siitä, että kiipeäisin pois pimeästä luolasta. Vaikka tunnustaudun vuodenaikaihmiseksi, valo on tärkeä. 

lauantai 29. tammikuuta 2022

Oopperan kummitus

Välipäivien ohjelmaa

Taas on tukittu yksi aukko sivistyksessä. Joulun välipäivinä kävin ystävän kanssa oopperassa katsomassa Oopperan kummituksen. Vaikka en väitä ymmärtäväni oopperasta mitään, tästä kyllä tykkäsin. 


Muutama teatterilippu kevättalvelle hankittuna. Yksi on jo siirtynytkin. Loppuisikohan tämä korona-kurimus kohta? 


lauantai 1. tammikuuta 2022

Hyvää uutta vuotta!

 Aattona

Aatto kului kotona kolistellen. Järjestelin kirjapinoja, pyyhin pölyjä. Kun rakettien paukuttelu alkoi laitoin telkkariin lisää ääntä ja tein kaikkia hommia kovasti kolistellen. Virittelin maalaustarvikkeet isolle ruokapöydälle, Areenasta löytyi Iskelmä-Suomi. Kivennäisveden voimin tanssahtelin lauleskellen uuteen vuoteen. 

Tänään ohjelmassa on lisää maalaamista, hieman järjestelyä. Äiti raportoi pihapiirinsä fasaanien olevan tänään todella arkoja. Perinteitä noudattaen kuuntelin presidentin uuden vuoden puheen ja kuten myös hetken uudenvuoden konserttia Wienistä. Kanava vaihtui kun hiihto alkoi. Uuniperunat ja kasvikset ovat uunissa, olo on raukea ja rento, ehkä seuraavaksi sitten lisää Iskelmä-Suomea. 


Lupauksia en ole sen suuremmin tehnyt. Tarkoituksena kuitenkin on tehdä tästä vuodesta edellistä parempi. Olla läsnä, osata nauttia pienistä asioista, aloittaa jotain uutta ja katsoa tulevaan avoimin silmin. 

Hyvää uutta vuotta 2022 kaikille!