Sivut

maanantai 24. joulukuuta 2018

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan

Hyvää joulua











Kävin joululounaalla Porvoossa. Äidin tekemä silli, peruna- ja lanttulaatikko maistuivat tänäkin jouluna parhaimmilta. Epäilen, ettei niissä laatikoissa ole voita säästelty. Riisipuuro ja luumukiisseli tekivät kauppansa jälkiruokana. Kotimatkalla tein pienen koukkauksen ja pysähdyin kuvaamaan hetkeksi. Kotipihalla minua odotti joulupukki. Hän oli salaisissa tehtävissä.

Rauhallista joulua! 

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joululoma

kiireen jälkeen

Olen hengästynyt. Jatkuvasti hengästynyt ja tekemisen alle lamaantunut. Osittain olen antanut hieman periksi, kaikkea en nyt ajattelekaan saavani täksi jouluksi. Kuten puunattuja lattioita tai pestyä keittiön ikkunaa. (Ties mitkä tontut siihenkin ovat nenänjälkiään laittaneet.) Eteisen lipaston päällä on kasoja, esimerkiksi tilatut ja lähettämättömät joulukortit. Vaatekaapit ovat sekaisin, eikä minulla tunnu olevan mitään järkevää päällepantavaa. Olohuoneen iso matto on kuitenkin kohentunut huomattavasti sen jälkeen kun sain ystävältä vinkin käsitellä sitä ikkunalastalla. Johan irtosi karvoja.

Ajatukset sinkoilevat sinne tänne, töihin ja muuhun elämään. Mitä tuli tehtyä? Mitä ei vielä ehtinyt? Minkä olisi voinut tehdä toisin? Minkä jättää tekemättä? Mitä teen ensi vuoden puolella enemmän? Pitäisikö oikein luvata jotain?

Joulupallot ovat vaihtuneet tyynyihin ja valoihin. Ystäviä on tulossa kylään ja joulumieltä löytyy. Täällä on paljon pikkuapulaisia ja vähän suurempiakin. Sellaisia, jotka saavat väkisinkin hymyö kasvoille mitä sitten ikinä keksivätkään. Koskaan ei tarvitse olla yksin. Jääkaapissa on ruokaa, toffeet ostettu kauniissa karusellipurkissa. Ystävän vinkkaama uusi resepti odottaa testausta. Muutamat lahjat hankittu ja pakkaamista vailla. Eiköhän se tästä.



Erinomaisen hienoa ja hyvää joulua kaikille! 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kolme sisarta

Jälleen Kansallisteatterissa

Jos en ole ollut kotona tai töissä, niin sitten olen ollut Kansallisteatterissa, siltä ainakin tuntuu. Viikonlopun päivänäytökset ovat olleet oikein sopivia. Eräänä lauantaina kävin katsomassa Paavo Westerbergin ohjaaman ja sovittaman Anton Tsehovin Kolmeen sisareen (1900) perustuvan näytelmän.

Tiedotteesaan Kansallisteatteri kertoo sen olevan draama loputtomasta onnen ja merkityksen etsinnästä, arkisesta työstä ja haaveelliseen odotukseen haaskatusta elämästä sekä ihmisen kyvyttömyydestä tehdä ratkaisevia valintoja. Tämä Tsehovin klassikko on minulta lukematta ja kun näytelmä on nyt pyörinyt päässäni muutaman viikon, olen vakavasti harkinnut tarttuvani tähän teokseen. Saa nähdä miten käy.

Sittemmin olen myös lähtenyt tarkastamaan mitä tarkoitetaan kun puhtaan Tsehovilaisesta tunnelmasta, koska minulla on selvästi aukko sivistyksessä tämän(kin) kohdalla ja mietin oliko näytelmä sitä. Ainakaan siinä ei alussa juuri johdateltu ja se oli tuokiokuva. Tällaiselle ei niin kauan teatteria harrastaneelle alku oli hieman vaikea. Lava pyöri, tuli kuvaa monessa muodossa, eikä oikein tiennyt minne katsoa. Eturivin paikka löi suoraan päin naamaa. Mutta kun tilanne rauhoittui hieman, oli tarinaa helpompi seurata. Toinen puoli oli minulle helpompi ja siksi ehkä pidinkin siitä enemmän. Minun olisi pitänyt saada katsoa ensimmäinen puolisko ehkä riviltä 10 ja toinen puolisko riviltä 1.

Valokuvaaja: Tuomo Manninen
Kuvassa edessä Marja Salo, Emmi Parviainen ja Elena Leeve. Takana Terhi Panula ja Eero Ritala. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Ilta Vesa Vierikon kanssa

Kansallisteatteriassa

Olen viime viikolla käynyt sellaisessa teatteritapahtumassa, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Kävin viettämässä iltaa Vesa Vierikon ja täyden salillisen kanssa. Häntä haastatteli Mika Myllyaho. Illan aikana nähtiin myös otteita suosituista näytelmistä kuten Mielensäpahoittaja (tämän näin teatterissakin) sekä Amadeus. Ilta oli varsin viihdyttävä. Saatan hyvinkin haluta johonkin toiseen vastaavaan, mikäli eteen osuu.

Vaan kyllä mielestäni Vesa Vierikon suoritus Saiturin Joulussa, on suosikkini. Hieman lapsenmielinen kuin olen.


tiistai 4. joulukuuta 2018

Kissani Jugoslavia

Kansallisteatterissa

Kävin Suomen Kansallisteatterisa katsomassa Pajtim Statovcin menestysromaaniin perustuvan näytelmän. Suomen Kansallisteatteri kuvailee sitä kasvutarinaksi eri kulttuurien ja identiteettien väliin jäävistä ihmisistä. Se oli sitä ja se oli paljon muuta. Siitä ei voi juuri puhua, eikä kertoa. Jos on lukenut kirjan tietää mistä on kysymys, minulla kirja odottaa vielä vuoroaan. Jännityksellä jään odottamaan tekeekö kirja minuun yhtä suuren vaikutuksen kuin siihen pohjautuva näytelmä. Uskoisin niin.

Lisää aiheesta täältä: https://kansallisteatteri.fi/esitys/kissani-jugoslavia/

Vahva suositus.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Väsynyt, mutta...

Onnellinen

Olotila on tällä hetkellä väsynyt, mutta onnellinen.  Kaipaan valoa. Onneksi aurinkokin on näyttäytynyt. Ainakin hetken. Muuten pimeä vyöryy yli ja nukkumaan tekisi mieli mennä jo ilta kuudelta. Makeakin maistuu liian hyvin.


Autolla ajaessani olen ottanut tavakseni kuunnella radion tai musiikin sijaan kirjoja. Vaikka minulla on ollut sama auto ainakin jo kuusi tai ehkä jopa seitsemän vuotta, vasta nyt olen oppinut käyttämään sen "radiossa" bluetooth-toimintoa, soittanut siitä jopa peräti yhden puhelun. Ehkä peli ei vielä ole menetetty vaan uusia tapoja voi yhä oppia. Termit toki ovat hakusessa. mutta siitä viis.

Kaikki aika menee nyt kotona ja töissä, mitään muuta ei ehdi. Eikä sillä juuri nyt niin väliäkään ole. Kaikki aikanaan. Kaikki aikanaan.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hämärän hyssyä

Marraskuu

Aika lentää. Kotona käy vieraita harva se ilta. Viimeisimmän kuuden viikon aikana on ollut kaksi arki-iltaa ilman vieraita ja tänään kokonainen päivä. Vaikka välillä haluaisi olla vaan yksin kotona. lukea kirjaa tai tuijoitella ikkunasta ulos, nyt ei ole sen aika. Kunhan vuosi on vaihtunut, niin sitten erakoidun. Sitä ennen mennään täysillä eteenpäin. Tiedän, että ahkeruus palkitaan ja täältä lähtee vuodenvaihteen jälkeen uusiin koteihinsa erinomaisen hienoja kissoja, sosiaalisia ja reippaita.

Tänään, vapaapäivänäni, nautin aamiaisen vuoteessa. Luin kirjaa ja olin vaan. Imuroin karvoja, kissanhiekkaa ja niitä pieniä kiviä mitä kulkee kengissä sisälle kilokaupalla. Sitten lähdin ostoksille, päämäränä Kampissa avattu Mujin pop up -myymälä. Löysin mitä hain ja vähän päälle. Nyt ovat kylpyhuoneen vanutupot saaneet uuden kannellisen purtilon, eikä se mene rikki kuten edeltäjänsä.



Jonotin Amos Anderssonin taidemuseoonkin puolisen tuntia. Sitten veivät vilu ja nälkä voiton. Fafa'sissa herkullinen falafel-hummuspita ja sitten kotiin. Nyt taustalla pyörii pesukone, vieressä teetä ja suklaata, pieni päivitys ja sitten yhdistyksen hommiin nettipäivityksiä tekemään. Oivallinen päivä. Vaikkei isää enää olekaan. Nyyh.


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Siellä sun täällä

ja enimmäkseen kotona

Kävin viikonloppuna äidillä, kirppiksillä ja katsomassa äidin kanssa hänen vanhinta siskoaan. Sisko oli siirretty toiseen paikkaan, kodinomaiseen paikkaan. Ja kuinka se saikaan hänen silmänsä sädehtimään. Puhe ei oikein meinaa tulla, poika on tyttö, kissa on lehmä ja kuulo on näkö. Vaan eipä haittaa, kyky nauraa itselleen on edelleen olemassa. Tässä paikassa sisko saa auttaa ruuanlaittamisessa, pilkkoa ja kuoria. Saa pitää kissaa sylissään, jos kissa niin haluaa. Olipa miellyttävä kokemus.


Hetken ehdin haravoida kotipihalla, viritellä valoja kissojen ulkotarhaan. Nukkumatti tulee tänä iltana aikaisin. Ei tietoakaan muusta.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Muistiin itselleni

Pyykinpesua

Älä pese pyykkiä paperinenäliinan kanssa. Älä toista samaa virhettä seuraavan koneellisen kanssa.
Muuten menee ihan hyvin.


Muistaisinkohan nyt?

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Hetkiä

Pieniä hetkiä

Kiireisenä aikan on tärkeää oppia ottamaan itselle omia pieniä hetkiä. Tänään ne olivat aamiainen sängyssä ja eilinen Hesari. Melkein siinä onnistuinkin.


Pienistä vastoinkäymisistä ei kannata hermostua, aina voi muuttaa suunnitelmiaan ja vaikka lukea kulttuurisivut ennen ulkomaita. Onnistuin myös ottamaan kahdenkymmenenminuutin tehotirsat.


Kaikkinensa erinomainen viikonloppu ystävien seurassa valokuvaten ja pentuja rapsutellen.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Luonnollinen herätys

vs herätyskello

Heräsin tänään ennen kuutta. Hiljalleen ryhdyin tutkailemaan puhelimesta somekanavia. Korjasin yöpöydältäni pois eilisiltaisen iltapalan astiat. Kävin ruokkimassa kissat. Rapsuttelin niitä hetken. Päivitin instaa. Punnitsin pikkukissat, tein itselleni aamiaisen ja nautin sen sängyssä murustellen. Luin kirjaa. Tuntuu hyvältä. On ihana herätä aikaisin. Kaikki on niin hiljaista. Ulkona niin tyyntä ettei puissa väreile edes lehdet, isolta tieltä ei kuulu auton ääniä ja naapurin lapsetkin tuntuivat vielä nukkuvan.


Mikä siinä sitten on, ettei samaan aikaan herätyskellon sointiin ole lainkaan mukava herätä? Että se tuntuu lähes ahdistavalta? Silloinkin kun herätys johtuu jostain tavallista arkea mukavammasta asiasta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Teatterissa

Suomen Kansallisteatteri: Gabriel

Minulla on ystävä, joka on erityisen hyvä varaamaan kaikkea mukavaa ja hyvää. Niin kävi tälläkin kerralla. Perjantai-ilta vierähti  Kansallisteatterin Willensaunassa Mika Waltarin klassikon Gabrielin parissa. Usea varmasti muistaa, ainakin nimeltä, vanhan Suomi-filmin Gabriel, tule takaisin

Kansallisteatteri kertoo tiedotteessaan esityksestä näin: "Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin vuodelta 1945 on suomalaisten näyttämöiden kestosuosikki, josta on tehty muun muassa elokuva ja oopperaesitys. Näyttelijätyön professorina toimineen Vesa Vierikon ohjauksessa esityksen keskiöön nousee huippuunsa hiottu näyttelijäntaide. 1950-luvun teatterin hengessä toteutettu esitys tarjoaa todelliset herkkuroolit upealle näyttelijäkvartetille: Minttu Mustakalliolle, Karin Paciukselle, Sampo Sarkolalle ja Paula Siimekselle."

Esitys huvitti, suretti ja vähän itkettikin. Tarina taitaa olla aina ajankohtainen, vain sen muodot muuttavat muotoaan. Erinomainen kaikkineen. Ei voi kuin suositella. 

 
Kuva: Kansallisteatterin tiedotteesta. 

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Rauhallinen viikonloppu

Odotusta

Toisina viikonloppuina tuntuu olevan paljon tunteja kun ehtii niin paljon. Tänä viikonloppuna tilanne on ollut toinen. Tunteja on ollut paljon, koska en ole tehnyt juuri mitään. Odottanut vain, ottanut päiväunet molempina päivinä, syönyt, kuunnellut Potteria (Harry Potter ja liekehtivä pikari), lukenut sisustuslehtiä, kahvitellut, katsonut Australian Masterchefiä. Leiponut puolukkapiirakan. Shoppaillut kierrätyskeskuksen nettikaupasta kirjoja. Rapsuttanut kissoja ja koiraa. Olen lähestulkoon pitkästynyt.


Olen kuunnellut sadetta ja halunut mennä. Olen ihaillut syksyn kirpeyttä ja aurinkoa. Olen halunnut lomamatkalle auringon alle, mennä pitkälle kävelyretkelle ja merenrantaan. Olen halunnut mennä ostamaan kissanhiekkaa ja käymään äidillä.

Vaan muuttolinnut, ne menevät, kaakatus kuuluu tätä kirjoittaessa avoimesta parvekkeen ovesta. Paljaita varpaita vähän paleltaa. Lähellä olevalta isolta tieltä kuuluu autojen ääniä, kiireisiä, rauhallisia. Aika raukea olo. Viereisessä huoneessa kissa availee liukukaapin ovea mennäkseen sinne vaatteiden sekaan.

Pöydällä on pastakulho. Mautonta sanoisin, unohdin suolan. Mutta muistin maksaa muutaman laskun. Kaikkea ei voi muistaa.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Sataa sataa

Ropisee

Sade rauhoittaa mielen. Sade metelöi ja herättää kesken yöunien. Sade on ystävä, jota olen kaipaillut. Sade väsyttää. Se tuo tuoksuja tullessaan. Sellaisia päiviä on ollut ikävä, että voi vaan olla ja kuunnella ja ihmetellä ropinaa. Keitellä teetä ja tehdä voileipiä. Tuijottaa televisiota ja puuhastella kaikkea siinä välissä. Ottaa päiväunet ja rauhoittua.


Ja kyllä se sade näin työpäivän jälkeisenä iltanakin kelpaa.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Toimeliasta ja rauhaisaa

Viikonloppu

Tässä viikonlopussa oli tunteja niin, että ehdin olla sekä toimelias että myös levätä. Eilinen vierähti Porvoossa äidillä. Siellä oli sitä tuttua puuhaa, ikkunoiden pesua ja verhojen vaihtoa. Tosin äitini oli jo viikolla itse kiipeillyt vaihtamaan olohuoneen verhot, ihan salaa kuulemma, niin ettei paikalla ollut veljenikään ollut mitään kuullut eikä huomannut. Tuntui olevan jopa ylpeä kun salaa sai moisen kielletyn homman tehtyä (kielletty koska osteoporoosi ja taipumusta huimaukseen).



Vanhat omenapuut (joista jäljellä enää kaksi), tuottivat ennätyssadon. Keräsin omenoita itselleni ja muutamalle ystävälle. Jaoin viestiä eteenpäin sadosta. Myös kriikuna tai luumu, en oikein tiedä kumpi, tuotti hurjan sadon. Kahviteltiin ja syötiin vasta leivottua omenapiirakkaa, käytiin kirppistelemässä ja äidin siskojen luona kyläilemässä.





Vaikka en pidä aikaisin heräämisestä herätyskelloon soittoon, pidän aikaisin heräämisestä. Tänään heräsin kuudelta. Rapsuttelin kissoja seitsemään kunnes ryhdyin hommiin. Book Beat päälle (Harry Potter ja Azkabanin vanki) ja kylpyhuoneen siivoukseen, jossain kohdin keitin kahvin ja söin puuron ja sitten jatkoin taas. Kaksi koneellista pyykkiä, imurointia, järjestelyä ja muuta.

Boksista Austraalian Masterchefin torstain jakso ja pieni kävely kauppaan. Nyt onkin ihan sitten jo sellainen olo, että kun käy pesulla ja painuu pehkuihin lukemaan, ei tarvitse lukea pitkään kun jo nukkumatti kutsuu. Kaikkinensa hyvä viikonloppu.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Untuvapeitto

ja villasukat

Toukokuusta lähtien olen nukkunut ilman villasukkia ja vain lakana peittonani. Toissailtana hain ohuen untuvapeiton ja viime yönä nukuin sen alla jo villasukat jaloissani. Oli pehmeä pesä, niin pehmeä etten millään olisi halunnut sieltä aamulla pois. En, vaikka nukuttuja tuntejakin oli takana ihan sopiva määrä ja olo on kohentunut entisestään (kiitos korjatun lääkityksen).

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. 


Osa kodin harvoista viherkasveista on siirretty parvekkeelta sisälle, osa ulkoa parvekkeelle. Muutama kasvi sai uudet mullat. Tänä syksynä yritän saada pelakuut eli siis pielikit (Terkkuja vaan S!) talvetettua ulkovarastossani. Saa nähdä miten käy. Hyllyn ajattelin vuorata jostain kohdin styroksilla, en tiedä auttaako vai ei. Ja ehkä osa pelakuista pitäisi istuttaa isompii ruukkuihin. Pitää vähän selvitellä.


Syksy on selvästi tulossa. Tämän kesän jälkeen se tuntuukin taas ihan hyvältä. Yksi alkavan syksyn kohokohdista on tietenkin Australian Masterchef. Että voinkin tykätä yhdestä tv-ohjelmasta niin paljon. Siinä kannustetaan, iloitaan, nautitaan ja opitaan. Jos et ole sitä vielä katsonut, niin nyt on aika!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Svenskt Tenn - vielä ehtii

Näyttelyssä

Ehdin kuin ehdinkin! Läheltä piti, etten olisi ehtinyt ulkoiluttaa museokorttiani tällä kesälomalla lainkaan. Onneksi kuitenkin ehdin. Tänään kävin ystävän kanssa sekä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä että Didrichsenin taidemuseossa katsomassa Svenskt Tenn -näyttelyn. 





Kasvitieteellisessä tuli otettua harjoittelumielessä niin paljon kuvia, että niihin palataan vielä myöhemmin varmasti monta kertaa. Ja kun tulevan talven mustavalkoisuus alkaa ahdistaa, täytyy Talvipuutarhan lisäksi pitää mielessä myös tämä Kaisaniemen Kasvitieteellinen, jossa jostain syystä olen käynyt harvemmin. 

tiistai 21. elokuuta 2018

Konepesty lampaantalja

Jälkeen kuvat

Näin tarkemmin ajatellen olisin toki voinut laittaa edelliseen postaukseen kuvan konepestystä lampaantaljasta, enkä konepestystä räsymatosta. Kaikki varmasti ovat nähneet märän räsymaton ennenkin. Mutta ei sitä nyt kaikkea voi ymmärtää!

Talja on siis hankittu Ikeasta ja on varmasti ainakin 15 vuotta vanha. Vaikka olen sitä ahkerasti pölytellyt, en ole koskaan rohjennut heittää sitä pesukoneeseen. Taljan takana on kuitenkin pesuohje käsinpesulle ja koska pesukoneessani on käsipesuohjelma, heitin sen sinne. Perään pieni määrä nestemäistä pesuainetta ja sitten vain toivoin parasta. Linkouksen laitoin minimiin, en kuitenkaan nollille. Talja kuivui yllättävän nopeasti ulkona. Aluksi nahka tuntui koppuraiselta, mutta pehmeni kuivuttuaan.  Itse ajattelin pestä toisenkin lamppaantaljan, mielestäni toimi hyvin. Ja sitten niitä kuvia.





Kissaa puolestani en ole koskaan pessyt. Hän hoitaa sen ihan itse.

maanantai 20. elokuuta 2018

Pieniä asioita

Plussia ja miinuksia viimeisiltä lomaviikoilta

Olen: 

  • ryhtynyt fanittamaan sekä Kimi Räikköstä että Kari Hotakaista uutuuskirjan luettuani
  • viettänyt päiviä kotona, saanut aikaan järjestystä. Sisäistä ja ulkoista. 
  • löytänyt hyviä ajatuksia ja kuten tapoihin kuuluu, unohtanut ne samantien
  • harmitellut lauantaina iltauutisten aikaan hajonnutta vessaani
  • kiitellyt naapureitani jotka avustivat vessan korjauksessa niin, että pystyin odottmaan putkimiestä tähän päivään asti
  • laittanut tavaraa kiertoon
  • harkinnut vuokraavani tilan itsepalvelukirppikseltä 
  • ostanut uuden maton työhuoneeseen
  • muuttanut järjestystä makuuhuoneessani
  • siivonnut vaatekaappini
  • nauranut ja itkenyt
  • tehnyt hyvää ruokaa saamastani kesäkurpitsasta
  • syönyt kauden vihanneksia ja nauttinut kypsistä tomaateista
  • tuntenut voimieni palaavan 
  • nukkunut pitkiä yöunia
  • pelännyt pimeää (!!)
  • ilmoittautunut joogaan
  • pessyt räsymaton ja lampaantaljan - koneessa molemmat


Plussan puolella olen. Vielä on muutama päivä lomaa jäljellä, ehtii vielä vaikka mitä. Kaikkinensa erinomainen loma. Kolme viikkoa, kolme pitkältä tuntunut viikkoa. Olen levännyt, olen rauhoittunut ja valmis loppuvuoden haasteisiin.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kaikenlaista

Rentoa eloa

Lomalla on ollut rentoa. Suunnitelmia en juuri etukäteen tehnyt ja se oli hyvä se. Nyt on kuvattu kissoja, tavattu ystäviä, harjoiteltu simpukoiden valmistusta ja hengitetty syvään. Imuroinnin aloitin sunnuntaina kirjastosta ja siihen se imuri jäi kun ryhdyin pyyhkimään pölyjä. Sittemmin olen imuroinut aina huoneen kerrallaan ja seuraavana aamuna kaikki siihen asti imuroidut uudelleen. Ehkä viikkosiivous valmistuu siihen mennessä kun palaan takaisin töihin. Ehkä. En lupaa.



Ystävän suosituksesta otin kokeiluun BookBeatin kahden viikon ilmaisjaksolla. Toistaiseksi olen kuunnellut yhden kirjan ja toinen on loppusuoralla. Olen kuunnellut vaatekaappia siivotessani, tehdessäni muita kotitöitä ja yritinpä laittaa kännykän lavuaarin reunalle kun kävin suihkussa. Olen kuunnellut myös illalla ennen nukkumaan menoa. Huomaan, että ajatukseni lähtevät harhailemaan kovin helposti ja illalla parempaa unilääkettä ei olekaan. Aloitin rehvakkaasti 30 minuutin ajastetulla kuuntelemisella ja nyt se on vähentynyt jo 10 minuuttiin. Siinäkin ajassa ehdin nukahtaa ja saan taas kelata taaksepäin. Mutta kivalta se on silti tuntunut. Nyt pitää miettiä jatkanko vain en. Kokeilua on vielä jäljellä ainakin viikko.



Keväällä ja kesällä tuntemani väsymys on myös saanut selityksen. Talvella vaihdoin lääkärin suosituksesta kilpirauhaslääkitykseni vähemmälle, enkä jostain syystä edes osannut ajatella, että matalapaineeni olisi johtunut tästä. En ennen kuin kommentoin ystävälleni lavuaarini olevan täynnä hiuksia, vasta silloin soivat kellot ja osasin laskea 1+1. Kun verikokeen tulokset valmistuivat, sain vastauksen. Lääkitystä lisättiin +25% päivässä. Nyt voimat palautuvat vähitellen. Silloin kun lääkitys on kohdillaan, en edes koko sairautta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, muista. Mitä ilmeisemmin kannattaisi pitää tämä mielessä, olisi helpommin ja nopeammin korjattavissa jos muutoksia tapahtuu.



Nyt ei muuta kun kirjan pariin, nukuttaakin jo sopivasti.

lauantai 11. elokuuta 2018

Shoppailua

Turistipäivänä

Kunnon turistipäivä, vaikkakin vain omassa synnyinkaupungissa, pitää toki sisällään myös hieman shoppailua. Maltillisesti tosi.

Uusi tuttavuus vanhassa kaupungissa oli Ometta. Siellä oli vaikka ja mitä kivaa. Erityisesti ilahdutti löytää täältä myös Sass&Bellen tuotteita. Ja niistä löytyikin sellainen pakko saada -tuote. Kunnollisen kokoinen muki. Sopivalla tekstillä.



Paljon muutakin mukavaa (ja kissa-aiheista myös) olisin sieltä löytänyt, mutta tällä kerralla onnistuin pitämään kukkaronnyörit tiukoilla. Joskus aikanaan olin jopa sitä mieltä, että en tarvitse ensimmäistäkään kissaesinettä, koska minulla on kissoja, mutta sittemmin mieli on kummasti muuttunut. Koruja katselin jo Omettassa. mutta mutta...

En tarvitse uusia koruja. Onnistuneesti olen niitä vältellyt, kunnes löysin tieni vanhaan Simolinin taloon ja siellä sijaitsevaan Ecomaniaan. Sieltä mukaan tarttui sekä kaulakoru, että korvakorut. Kaulakorussa komeilee Hercule Poirot ja korvakoruissa Porvoo.



Vanhan kaupungin kauppiaat olivat huomioineet koirat hienolla tavalla ja kauppojen edustalta löytyi vesikippoja.




Uusi kiva second hand shop. 

Jokiå Design kauppaan olen yrittänyt nyt mennä useamman kerran Porvoon vierailullani, mutta ei onnistanut tälläkään kerralla. Kauppa oli kiinni. Se vähän harmitti. Lompakko tosi kiitti, koska täältäkin on löytynyt mukavia koruja. Joita en siis tarvitse uusia. En yhtään.




Jääkahvit nautimme Paahtimon terassilla. Mukava päivä, kuten aina ystäväni seurassa.

torstai 9. elokuuta 2018

Makuja Porvoosta

Glassikko

Kävin muutaman päivän lomailemassa Porvoossa ja kuten tapoihin kuuluu, tapasin ystävääni ja leikimme turisteja Porvoossa. Meidän molempien synnyinkaupungissa.

Ensin pysähdyimme lounaalla Glassikossa. Uusi tuttavuus minulle, erinomainen sellainen. Vähän hassulta tuntui istua ravintolan terassilla, paikalla jonka ohi olen kävellyt aikanaan enemmän kuin usein.






Glassikko sijaitsee kirkon porttia vastapäätä. Ihastuttavassa paikassa. Ystäväni on käynyt täällä usein ja kehui pizzojen lisäksi myös salaatteja. Listakin vaihtuu sopivan usein, ettei pääse kyllästymään. Erinomainen alku turistipäivällemme Porvoossa.