Lahja

Kiitos ystäväni äidille!

Ystäväni äiti on taikuri käsitöissä. Hänen sormistaan syntyy vaikka mitä ihanaa ja kaunista. Minäkin sain osani tästä taituruudesta. Kuvan kakkukuvun.

Kakkukupu on virkattu pitsiliina, joka kuvassa hakee vielä muotoaan muovikelmun ja salaattikulhon avustuksella.

Kauniit kiitokset tästä ihanasta lahjasta lähtevät ystäväni äidille Poriin! Kiitos.

Puro

Kevättä tekemässä

Eilen iltapäivältä tuntui kuin olisin muuttanut järvi-Suomeen. Jos ei nyt ihan järveen, niin lampeen nyt ainakin. Eipä siinä sitten muu auttanut kun ryhtyä ojankaivuu hommiin, kevättä auttamaan.

 

Pieni siitä tuli, mutta ihan hyvä.

 

Ruokakaapin kosto

ja vähän kahvia

Minä olen varautunut pääsiäiseen muun muassa ostamalla litran puuromaitoa. Tänä aamuna sitten keittelin riisipuuron. Keväisemmäksi sen tekee omenakiisseli, jota lorautan puuron päälle. Ehdotonta herkkua ja sopii kiireettömien päivien aamuihin.

Kahvia oli toki myös saatava ja suodatinpussinasentamiseen asti kaikki menikin hyvin, sitten hyppäsivät avatun paketin spagetit ulos kaapista. Ei siinä voinut muuta kuin kameransa hakea.

 

Rauhallista ja hyvää pääsiäistä kaikille!

 

Varokaa avonaisia spagettipakkauksia, ne taitavat tänä pääsiäisenä lentää.

Pääsiäisloma

alkoi nyt

Minulla alkoi nyt pääsiäisloma. Loman aikana on tarkoitus selkeyttää ajatuksia, rapsutella kissaa, ulkoilla ja nauttia pääsiäisherkuista. Eipä sitä sen kummempia suunnitelmia tarvita. Huomenna kuitenkin pitää päästä ruokakauppaan täydentämään herkkuvarastoja. Epäilemättä siellä on jokunen muukin, mutta eiköhän senkin kestä.

 

Aurinkokin olisi tervetullut ja muutama lämpöaste lisää.

Suuri valkosipuliviljelmä

Versoo

Suuri valkosipuliviljelmäni ei pistänyt pahakseni muutaman päivän reissuani, vaan oli sillä välin kehitellyt oikein hienot versot. Viikonloppuna piti jo nuo poskeeni pistellä, mutta unohdin ne tyystin kokkaillessani. Ehkä sitten pääsiäisenä.

Helmi-kissakaan näitä ei ole vielä poskeensa pistellyt, joten säästänee ne minulle.

Kaurapuuroa

Porvoossa

Isäni tekee maailman parasta kaurapuuroa. Niksinä tuntuu olevan tarpeeksi pitkä hauduttaminen. Kyllä maistui taas tänäkin aamuna ruhtinaallisen hyvältä. Tällä jaksaa nyt pitkään, ehkä pieni kierros vanhassa kaupungissa ennen kotimatkaa.

Sääli, että Porvoossa ollut WSOY:n kirjamyymälä on lopettanut toimintansa kirjapainon vanhoista tiloista Mannerheiminkadun varrelta. Tuossa talossa oli aikoinaan myös isäni työpaikka. Talon seinässä kun luki Söderström, oli isäni työhuone R-kirjaimen kohdalla.  

Varustelua

pääsiäiseen

Sunnuntaiaamupäivänä päätin kaivaa pääsiäiskoristeita esiin. Ei niitä paljoa ole, mutta tarpeeksi kuitenkin luomaan tunnelmaa.

Suurimmat koristeet sai parveke. Ja kyllä, parvekkeellani on tekokuusta ja pajunkissani ovat ikuisia myös. Mielelläni toisin oikeita sisään, mutta saan niistä allergisia oireita. Aivastelua ei kestäisi silloin kukaan, ei varsinkaan Helmi-kissa.

Suuri valkosipuliviljelmä

ikkunalla

Minä tein suuren valkosipuliviljelmän keittiön ikkunalle. Ensimmäistä kertaa ikinä. Epäilemättä tuloskin on sitten sen mukainen, mutta täytyy sitä nyt kuitenkin joskus yrittää.

Vartta on jo kuvan ottamisen jälkeen pukannut sentin verran, ja nyt täytyy vaan toivoa, että tulee satoa. Hieman kyllä epäilen. Astiakin taitaa olla turhan matala? Tykkäisivätkö kyttyrää jos myöhemmin siirtäisin syvempään?

Minä

ja pari muuta

Minä ja pari muuta olimme keksineet lähteä sunnuntaikävelylle tai sunnuntailadulle Pitkäkosken majalle. Sen lisäksi, että puolentoistatunnin ulkoilu tarjosi kiitettävästi D-vitamiinia, oli siellä majalla tarjolla muutakin.

Minnepä sitä ei ihminen hyvän munkin perässä lähtisi? Ilmeisesti useampi oli tullut näihin aatoksiin eilen, sillä jonotusaikaa munkille ja kahville kertyi noin 20 minuuttia. Mutta kyllä maistui!

Nautinnollista

Sunnuntaita

Olen herännyt aikaisin. Blogannut vähän ja kierrellyt muutamissa blogeissa. Keittänyt kahvit ja tehnyt aamiaista. Nauttinut kahvin ja aamiaisen sängyssä peiton alla eilisen Hesarin kanssa. Tämän päiväinen on vielä postilaatikossa. Tekstitellyt ystävän kanssa ja harkinnut suihkuun menoa.

Nautinnollinen alku tälle sunnuntaille. Seuraavaksi taidan tutkiskella pääsiäiskoristeita ja vaihtaa lakanat. Pakkanenkin riittää kunnon petivaatetuuletukseen.

Kevään merkkejä

Nyt se alkaa

Isäni kertoi juuri löytäneensä yhden muurahaisen kävelemästä tiskipöydältä. Nyt alkaa siis kevät. Valitettavasti viiden päivän sääennuste väittää muuta, mutta sen on pakko olla väärässä. Ihan pakko.

Tomaattikeitto

Ruokaohje

Avaa purkki ja laita sisältö kattilaan, lisää purkillinen vettä, ja halutessasi sulata joukkoon vaikkapa ruohosipulituorejuustoa. Laita koristeeksi nippu persiljaa.

 

Tuloksena on taatusti hyvää tomaattisoppaa. Tämä ei ole vitsi.

Hups

Kaikenlaista sitä...

Tulin kotiin joogasta, mieli kirkkaana ja kroppa hyvinvoivana. Katsoin Helmi-kissan ruokavarastoon ja totesin, että kaupoille olisi lähdettävä. Menin yläkertaan ja siivosin Helmin vessan. Huomasin hiekan huventuneen huolestuttavasti. Mielikuva kauppareissusta vahvistui. Otin työvaatteet pois, ja heitin trikoot jalkaan. Toppatakki päälle ja kauppaan. Vasta kaupassa tajusin, etten kuitenkaan ollut laittanut niitä housuja trikoiden päälle lainkaan. Hups. Eipä siinä sitten muuta kuin onnittelu itselle, että olin sentään ymmärtänyt laittaa polvipituisen toppatakin päälle. Yritin sitten olla kovasti kurkottelematta.

Aikaisemmin olen kyllä ollut kaupassa pyjamahousuissa, mutta ilman päällyshousuja en vielä tätä ennen koskaan. Nyt sekin on koettu. Kukaan ei varmaan huomannut, että täti oli lähtenyt ilman kunnollisia housuja matkaan, mutta tätillä oli vähän ikävä olo.

Tästä tilanteesta ei ole kuvaa.

Haaste

Kiitos haasteesta Cheri!

Minä sain haasteen Autuaan Olon Cheriltä. Vaikeanpa laittoikin!

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin: tietokone tai puhelin, omaa aikaa, kauneutta ympärille, silmälasit tai piilolinssit, lääkettä.  

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
Anni Blomqvist: Myrskyluoto (koko sarja), Alexander Dumas: Monte Christon kreivi, Chris Cleave: Little Been tarina, Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina, Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Tätä listaa olisi voinut jatkaa loputtomiin! Mutta pitäydyn viidessä. Myrskyluoto-sarja on nimittäin minulla yhtenä niteenä!

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta: Hyvä kirja, hyvä tyyny, macrolinssi kameraan, asuntolainan kokoinen lottovoitto, riisipuuroa.

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa (uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde): Islanti, Lontoo, Amsterdam, Rooma ja uutena vaikkapa Etelä-Afrikka.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua: itsenäinen, itsepäinen, luotettava, iloinen, tasapainoinen.

Viisi lempiruokaani: Saag Paneer, kotitekoinen pizza, grillimakkara, uunilohi (pestolla, pinjansiemenillä ja parmesanilla kuorrutettuna), munkit.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa: Tämä on vaikea! Todella vaikea. Mutta näillä mennään: Muista iloita elämän pienistä asioista. Älä koskaan sano ei koskaan. Katso maailmaa avoimin silmin. Elä. Huolehdi ystävistäsi ja läheisistäsi.

Toivon, että tämä haaste jatkaa täältä matkaansa eteenpäin! Mukavaa olisi lukea vastaukset ainakin AnnaS:ltä, Mintun Helminauhalta, Millanilta, Nettimartalta sekä Sailalta. Löytäisittekö haasteen täältä?  

Henkilökohtainen kirjastosetti

Lahja ystävältä

Minä lueskelin Jennin kirjaongelmaa, ja keksin heti ainakin yhden (tai oikeastaan kaksi) lahjaidean Jennille. Henkilökohtainen kirjastosetti olisi varmasti tarpeen. Minä sain sellaisen ystävältäni lahjaksi taannoin, enkä sitä kyllä valitettavasti eteenpäin anna. On kätevä setti silloin jos/kun lainaa kirjojaan.

Ehkä minusta pitäisikin tulla ammattimainen lahjojen ostaja isona? Se on nimittäin kivaa ja antoisaa puuhaa, varsinkin silloin kun onnistuu.

Kotimatkalla

Viherpajassa

Kävin Porvoossa. Kotimatkalla kevätaurinko teki tepposet ja minun oli pyörähdettävä Viherpajassa uusimassa viherkasveja. Ihana paikka. Mukaan taittui rönsulilja ja anopinkieli. Ne sijoittuvat kirjastoon. Sekä pari muuta pientä kasvia. Nyt on selkeästi kevät.

Osa Viherpajasta oli remontissa ja avautuu maaliskuun lopussa. Jännityksellä odotan mitä on tulossa.

Strategia

Lukemiselle

Jokaisella pitää olla strategia, sellainen kestävä. Minun lukustrategiakseni on jo vuosia sitten muodostunut tapa lukea julkisissa kulkuvälineissä pokkareita. Ihan vain siitä syystä, että ne ovat kevyempiä kantaa. Iltaisin luen sitten painavampaa kirjallisuutta.

Nyt luen työmatkoillani Claudie Gallayn kirjaa Tyrskyt (Avain pokkari). Vaikka työmatkoillani on pituutta aivan tarpeeksi, saa tämä kirja minut toivomaan vieläkin pidempää matkaa. Sitä ei malttaisi lopettaa lainkaan. Hienoa tekstiä, kiehtovia henkilöhahmoja ja koukuttava tarina. Olen siinä sivulla 164 ja kaikkinensa sivuja on 477. Tätä voi suositella jo nyt!

Ylimainostettua?

Avokadopasta

Minä tein viikonloppuna avokadopastaa. Sitä kaikkien kehumaa ja sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin levinnyttä ruokaa. Ja arvatkaapa mitä? Ei se nyt niiiin hyvää ollut. Siis oli se hyvää, mutta kyllä sitä on parempiakin pastoja syöty. Ja minä siis kyllä pidän kaikista pastaan tulleista aineksista, mutta en kyllä ymmärrä mistä tämä suuri hypetys johtuu.

Tai ehkä olisi pitänyt lisätä vielä chiliä ja suolaa?

Onneksi ystävä pelasti tilanteen ja oli tehnyt loistavia grissinejä sekä ihanaa jälkkäriää (jonka nimi on nyt kateissa, mutta ranskalaista oli)

Inspiraatiota odotellessa

Pellavaöljymaali

Tulevana keväänä tai kesänä minä maalaan parvekkeella olevat puutrallit salvian vihreäksi pellavaöljymaalilla. Sitten pitäisi maalata myös seinät. Taloyhtiönvalkoisella. Pellavaöljymaalin kävin ostamssa Juvista lauantaina ja nyt odotetaan inspiraatiota sekä lämpimämpää säätä.

Lisäksi sieltä pitäisi maalata yksi kulmahylly. Väri on vielä valitsematta. Sitä täytyy pohtia. Näitä suunnitelmia on kirjattava tänne itselleni muistiin, etteivät jää unholaan.

Äitini lempikauppa

Biltema

Tämä ei ole maksettu mainos. Äitini, 73-v, on ilmoittanut lempikaupakseen Bilteman. Kerran soitin hänelle kerran kysyäkseni tietä muuttaneeseen Helsingin myymälään. Keskustelu meni suurinpiirtein näin:

Minä: "Moi, äiti."
Äiti: "Moi."
Minä: "Kuule missä on se uusi Biltema?"
Äiti: "Tiedätkö missä oli se entinen?"
Minä: "En."
Äiti: "No se on siitä vähän eteenpäin."

Tästä selityksestä on muodostunut meidän perheessämme jo legenda. Nyt minun pitäisi käväistä siellä etsimässä turkoosia spraymaalia. Josko minä sen vaaleanpunaisen lokerikon turkoosiksi laittaisin?

Vanhemmilleni en tänään lähdekään, vaikka sekin kuului sunnuntain suunnitelmiini. Isäni soitti jo kahdeksan aikaan ja kertoi kelin olevan surkea. Minä olin siinä kohdin ollut jo lumitöissä ja todennut saman. Lunta on tullut varmasti yli kymmenen senttiä ja se on vähän liikaa tässä kohdin vuotta.

Tämä vuosi



 Mitä nyt?

Tänä vuonna aloitin joogan. Sitä on nyt takana kahdeksan kertaa. Työmatkakävelyä parisen kuukautta. Ei voi kuin olla tyytyväinen. En tiedä mikä sen viimeisen pisaran tähän muutokseen sai aikaan, mutta en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kummasti sitä näköjään uusia rutiineja ja tapoja oppii. Kuntokin tuntuu kohentuneen, eikä se kävelemään lähteminen enää ole kynnyskysymys. Sitä jo melkein automaattisesti kurvaa kohti kävelyreittiä, sen sijaan että valitsisi jonkin muun kulkuvälineen. Hikikään ei enää tule kuin siinä viimeisessä pienessä nousussa ennen työpaikkaa.

Tsemppikaveri liikunnan aloittamisessa on tärkeä. Tällaista sopimusta ystävien kesken voi suositella muillekin. Toimii!