Tavaraa

Hesylle

Tänään on sellainen  päivä, ettei oikein mikään huvita. 

Päätin kuitenkin tehdä jotain hyvää ja vein kuukausitolkulla eteisessä lojuneet kirpparikassit Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorille lahjoituksena. Tavaraa riittää edelleen, mutta nyt on ainakin kahden ison sinisen kassin sisältö lahjoitettu eläinsuojelutyölle.

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi? 

Kaupunki

Joigny

Joignyn kaupunki oli pieni, keskiajalla alunperin rakennettu. Markkinat oli kaupungin kauppahallissa kahdesti viikossa ja muina päivinä ne kiersivät lähikylissä. Viinin lisäksi Bourgognen alue Ranskassa on tunnettu myös kirsikoistaan. Tai oliko se niin, että meidän lähialueemme oli?

Ja vaikka yritin kaikki kissakuvani laittaa yhteen ja samaan postaukseen, niin yksi jäi! 

Paikallinen raitapaita se siinä minua tuijotteli ja ihmetteli mitä tuo täti oikein höpöttää. 

Kissoja

Joignyssä

Joignyn kaupungissa oli paljon kissoja. Eri värisiä, eri kokoisia, toisilla kaulapannat, toisilla ei. Naapurin kissa puhui ranskaa ärrää sortaen, vaativasti ja äänekkäästi. Siitä ei ole kuvaa. 

Rive Gauche -ravintolan ujo kissa. 

Tilauksestani huolimatta en saanut lähiravintolassa jälkiruuaksi kissaa syliini silitettäväksi. Ravintolan viereisellä aukiolla kissoja päivysti yleensä useita ja yksi veteli sikeitä ravintolan sisätiloissa. Toiselta ovelta niitä myös ruokittiin. Usean talon ulkopuolella oli raksulautanen ja vesikippo. Taitavat ranskalaiset pitää kissoista. 

Talo

Joignyssä

Ystäväni oli valinnut talon tarkkojen kriteereiden perusteella (kaupungissa, wifi-yhteys, kaksi kylpyhuonetta, useampi makuuhuone yms) ja valinta osui nappiin. Talo oli boheemi, kaunis, jännittävä ja kaupungista oli hyvä tehdä päiväretkiä muihin kaupunkeihin ja kyliin. Aamiaisleivät hoituivat aamuisin näppärästi lähileipomoista ja niitä tässä pienessä kaupungissa oli useita. Ranskalaiseen tapaan noutaa tuoreet leivät ja muut leivonnaiset aamuisin voisin jopa tottua! Nam.

Ikkunaluukut pysyivät päivisin visusti kiinni ja talo pysyi yllättävän "viileänä", vaikka lämpötila ulkona oli yli kolmenkymmenen joka päivä.

Talo Ranskassa

Joigny

Viimeinen viikko on vierähtänyt Ranskassa Yonnen maakunnassa. Ystävät olivat vuokranneet talon Joignystä ja minä pääsin lomailemaan sinne viikoksi toisen ystäväpariskunnan kanssa. Autovuokra takasi sen, että Joigny ja lähiseudut tulivat tutuksi. Se olikin hyvä tapa viettää lomaa, sillä asteita oli koko ajan noin 30. Parhaimmillaan taisi olla jopa 38 astetta. 

Kiitos hienosta viikosta ystäville! 

Lisää kuvia seuraa kunhan nämä koneongelmat saadaan tavalla tai toisella ratkottua. Tuon yhden lataaminen kesti vartin. Huoh.

Matkailusta

Kotimaassa

Aina aika-ajoin sitä haluaa matkailla kotimaassa, lähellä ja kauempana. Jos omat ideat ovat hukassa, kannattaa tutustua tähän sivustoon: 

Nopsa Travels

Itse löysin tieni sivustolle ystäväni avulla kun suunnittelmimme kirpputorimatkaa. Se ei valitettavasti toteutunut silloin, mutta liian myöhäistä toteuttaminen ei ole vieläkään. 

Muisto mammasta

isoäitini

Minun äidinäitiäni kutsuttiin Mammaksi. Mamma oli syntynyt marraskuussa 1900. Muistan kuinka katsoimme yhdessä Moskovan olympialaisten miesten 10.000 m juoksua. Suosikkini oli Miruts Yifter.
Kun ilmoitin tämän mammalle, tokaisi hän: "Mitä? Sellainen ryppyinen vanha rusina!" Miruts Yifter oli silloin joko 42 tai 36, mamma 80 ja minä 14.

Kuulemma vanhempieni seurusteluaikana Mamma katsoi isäni kanssa urheiluohjelmia televisiosta iltamyöhään kun äitini oli mennyt iltaunisena jo nukkumaan. Penkkiurheilijoita koko suku!

Ta-ta-da-daa

Kärhö 

Kärhö on tavoittanut kaariportin. Se vanha kärhö, joka on johdateltu sinne noin metrin puolentoista päästä. 

Matkan varrella kaariporttiin on myös kukka. Kaunis. Uusikin kärhö näyttää olevan hengissä ainakin vielä, mutta kyllä sitä vettä saisi jo tulla muualtakin kuin kastelukannusta. Kaipaan sadetta ja luonto vielä enemmän. 

Lisää kuvia

Klovharun

Tuulisella säällä Klovharun retkiä ei tehdä. Se ei kyllä ole mikään ihme, kun laituria siellä ei ole ja poukamakin on isommalle veneelle aika matala. 

Itse mökissä oli Toven kirjoittamia muistilappuja ja ohjeita vieraille. Taisipa siellä olla viestejä myös kotiseutuyhdistykseltä, joka vuokraa mökkiä viikoksi kerrallaan. 

Klovharun

Kesäretki

Olen tänään tehnyt jännittävän kesäretken Klovharun saarelle. Nappasin aamulla ystävän mukaan, ajoimme Pellinkiin ja sieltä meille oli venekuljetus Klovharuniin. Kerran kesässä sinne on viikonlopun aikana kuljetuksia niille, joilla omaa venettä ei ole. Matkan varasimme hyvissä ajoin ja onneksi mahduimme mukaan. Matkanjärjestäjänä toimi Pellingin kotiseutuyhdistys. 

Ihana matka. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Sää suosi ja rantautuminenkin sujui. On erittäin kunnioitettavaa, että Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä ovat viettäneet tällä pienen pienellä luodolla kesiä vuodesta 1964 vuoteen 1992. Luoto ei ole helppokulkuinen ja viimeisenä kesänä naiset olivat n. 80 vuotiaita. Hatunnoston paikka.

Vielä parit

hankinnat

Nyt olen tehnyt tämän vuoden perennapenkki- ja kärhöhankinnat. Seuraavana kohteena on ystävän pihamaa, josta ajattelin käydä hakemassa luvan kanssa muutaman kielon alun. Kiitos jo etukäteen S! 

Perennapenkki on myös lisääntynyt Saaripalstan pionilla sekä unikoilla. Kiitos Saila! Kiviäkään ei olisi pitänyt lähteä hakemaan kaukaa, sillä niitä löytyi taloyhtiön mailta roskien joukosta! Kiitos vinkistä K! 

Uusia istutuksia

perennapenkkiin

On se hassua kuinka iloinen ihminen voi olla pienestä perennapenkistä! Naapureiden suostumuksella laajensin sitä hieman ja olihan siihen uusia kasvejakin sitten haettava.

Aikaisemmassa kivituliais-postauksessa nämä kasvit ovat jo paikoillaan ja vielä mahtuu! 

Ja jos tarkemmin asiaa ajatellaan, ei se pelkkä perennapenkki ole saanut tätä kuplivaa iloa aikaan. Helmi-kissan paraneminen on se syy, joka saa kaiken näyttämään paremmalta. Ihan kaiken. Omakin energiataso on nyt ihan toista kuin vielä vähän aikaa sitten.

Herkkuja

kahvipöytään

Vanhempani toivat munkkeja kahvipöytään, pieniä ja mehukkaita munkkeja. Kahvipöydässä meitä oli neljä, vanhempani sekä veljeni ja munkkeja oli kuusi. Äitini yritti saada veljeäni syömään niitä myös sanomalla: "Syö nyt sinäkin, ettei niitä jää tänne liikaa."

Tässä taloudessa ei voi olla liikaa munkkeja! Vaikka taisi äitini sen tietää jo niitä ostaessaan.

Tuliaisia

Porvoosta

Vanhempani kyläilivät eilen luonani ja tuliaisiksi sain kiviä. Varjoliljaa joudun vielä odottelemaan. 

Tällä hetkellä perennapenkki näyttää tältä: 

Kiviä täytyy vielä asetella ja saada lisää. Niiden oikealla puolella kasvaa mänty, enkä sen vuoksi voi tehdä perennapenkkiä koko seinustalle. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Kun muistaa perata rikkaruohotkin, niin paremmalta näyttää. 

Tahtoo

näitä kukkia

Tein pikavisiitin Porvooseen vanhemmilleni. Siellä tehtiin pakollinen puutarhakierros ja hamstrattiin mukaan lisää kiviä.

Kun vanhemmat pistäytyvät luonani seuraavan kerran, epäilen saavani lisää kiviä sekä oheisen kukan taimen. Hyvä niin!