Lumitöissä

viikonloppuna

Ulkovaraston katolla on taas lunta runsain mitoin. Viikonloppuna sitä vähän siistin eli sen minkä alhaalta käsin yletyin, mutten viitsinyt sentään katolle kiivetä. Yhtenä talvena kiipesin tai oikeasti laskeuduin katolle kirjaston ikkunasta. Kun lumityöt oli tehty, olikin vaikea kiivetä ikkunasta takaisin sisään. Nyt en ottanut sitä riskiä, enkä järjestänyt naapureille hupia.

Toisaalta, ainahan sieltä katolta olisi voinut hypätä perennapenkin lumipenkkaan. Olisi vaan pitänyt muistaa ottaa kotiavaimet mukaan!

Luotan kuitenkin siihen, että katto kestää ja aurinko hoitaa loput!

Kaikella on aikansa

kirjoillakin

Minä ostan paljon kirjoja. Uutena, divareista, kirppiksiltä ja vähän joka puolelta. Niitä on enemmän kuin ehtii lukemaan. Kuitenkin olen täysin vakuuttunut siitä, että jokainen niistä tulee ennemmin tai myöhemmin luettua. Kun on sen aika.

Guru Gurnaun Joogaoppaan olen ostanut sen ilmestymisvuonna 2003, ja olen sitä aikaisemmin selaillutkin. Nyt kun olen aloittanut sen joogan (tammikuun alkupuolella), tuntui tämä kirja erinomaiselta. Varsinkin kun asiat selitti Guru Gurnau.

Voin lämpimästi suositella tätä kaikille kissaihmisille, jotka harrastavat joogaa!

Pikkuvessa

Mitäs tälle tekis?

Minulla on vaaleanpunainen pikkuvessa. Se on vielä siinä asussaan kun se oli tänne muuttaessani toukokuussa 2005. Olen monesti miettinyt mitä sille tekisin. Jospa tänä keväänä tai kesänä ryhtyisin hommiin. Sinäänsä minulla ei ole mitään vaaleanpunaista vastaan, mutta jokin tässä tökkii. En minä kyllä tiedä mitä tälle tekisinkään. Ajatuksena on ollut, että korut ovat esillä ja helposti käytettävissä. Ehkä tuolle pesulahenkariseinälle voisi laittaa enemmän koukkuja? Kaikki koukut sille seinälle?

 

 

Lisäksi tuon takaseinän (kolmas kuva ylhäältä) peilikaapin voisi uusia. Mutta millaiseksi? Ja mikä olisi hyvä väri pikkuvessalle? Harmaa? Pinkki? Valkoinen? Se on kyllä varmaa, että tuo boordi saisi lähteä.

Kamalan paljon kysymyksiä yhdelle sunnuntaille.

Islannissa

Vuonna 1991

Minä sain tähän postaukseen kimmokkeen Hennalta. Kiitos sinne ja rapsutuksia Friedelle ja Figolle.

Vuonna 1991 kävin ex-anoppikokelaani kanssa Islannissa. Olimme Reykjavikissa, ja lisäksi pohjoisemmassa Akureyrissä sekä Dalvikissa. Näimme paljon ja vaikka matkasta on jo runsaasti aikaa, muistan edelleen mainostaa Islannin ihmeellisyyttä. Se on kyllä maa, jossa kannattaa käydä jos siihen suinkin mahdollisuus koittaa.

Olen päässyt käymään Islannissa myös toisen kerran ja silloin pääsin Islanninhevosvaellukselle. Tai ehkä vaellus on tässä kohdin hieman liian mahtipontinen sana. Taustatietona on hyvä tietää, että pelkään hieman hevosia, olivat ne sitten isoja tai vähän pienempiä. Juttu meni siis näin:

Retkikuntaamme kuului noin 30 henkilöä. Meidät puettiin pilkkihaalareihin ja laitettiin matkaan. Minä lähdin kolmanneksi viimeisempänä, arkajalka kun olin. Minua  ohjeistettiin, että hevonen kyllä tietää minne se menee ja minun täytyy vain luottaa siihen. Sitten lähdettiin. Ilmeisesti pieni pullea hevoseni oli erittäin järkyttynyt selkäänsä saamastaan tollosta, ja lähti pontevasti matkaan. Kapealla polulla se aina kampesi edellä meneviä hevosia pois tieltä, ja minä pyytelin anteeksi retkikuntamme jäseniltä minkä kerkesin. Pienellä pullealla hevosellani oli varsin päämäärätietoinen ote, perille oli päästävä nopeasti ja avuton ihminen saatava pois selästä mahdollisimman pian. Matka kesti reilun tunnin ja perille toiselle tilalle saavuin kolmantena. Kun minut oli tärisevänä autettu pois hepan selästä, näytti se ensimmäistä kertaa tyytyväiseltä. Taisi tuhahtaa perääni vai onko tämä muistikuva mielikuvitukseni tuotetta?

Kuvien hevoset eivät liity tarinaan, vaan nämä kuvat olen ottanut tuolta ensimmäiseltä 90-luvun matkaltani Islantiin.

Aurinko nousee

ja laskee

Helsingissä aurinko on noussut tänään 7.45 ja laskenut* 17.24. Päivän pituus on 9 h 39 min (lähde Ilmatieteenlaitos). Tammikuun 22. päivänä havahduin ensimmäisen kerran päivän pidentyneen. Löytämäni tiedon mukaan aurinko nousi Helsingissä silloin 8.59 ja laski 16.05. Päivän pituus oli 7 h 6 min.

Valon lisääntyminen on selkeä merkki keväästä! Ei voi väittää muuta. Mitä sitten, että pakkanen vielä kokeilee tehojaan? Mitä sitten, että lunta tulee lisää  hitusen verran joka viikko? Mitä sitten? Kevät on täällä kohta ja siihen kannattaa jo varautua.

Eipä sitten muuta kuin joululahjavillasukat jalkaan ja peiton alle lämmittelemään. Lukulistalla tällä hetkellä Raija Orasen Fanny. Se on lainattu ystävältä taannoisen Sinebrychoffin taidemuseokäynnin jälkeen. Pikkuisen on vilu. Varpaissa ainakin.


* Apua, onko tämä oikein sanottu?!

Tunnustus

Elinalta Momento Mori -blogista!

Sain Elinalta tunnustuksen, ja kiitän siitä kauniisti! Kiitos.

Laitan tunnustuksen eteenpäin Sarpulle Reposaareen! Kauniin punainen tomaattikeitto sai tämän aikaan.

Hyvää kahvia

ja aika pieni lusikka

Helsinki-päivä virkisti. Monessa paikkaa kävimme ja montaa asiaa ihmettelimme. Moko on avannut nettikaupan ja varsinainen kauppa oli jotenkin tyhjän oloinen ja jopa hieman suttuinen pahvilaatikkoineen (selkeästi jokin kuorma oli tullut, ja jokin tulematta). Kahvi siellä oli erittäin hyvää, mutta lusikat pieniä!

Päivän aikana shoppailin lisää niitä monitehopiilolinssejä, Suvi Teräsniskan uusimman Yö-tribuutti levyn, johon olen vallan ihastunut, sekä Downton Abbey 3. tuotantokauden dvd-boxin. Vielä jotain muuta pientä mukaan tarttui, mutta tässä ne tärkeimmät.

Illalla tapasimme myös yhteiset ystävämme Töölöläisessä baarissa ja mukavaa oli. Kiitos!

Päivä Helsingissä

Tyttöjen kesken 

Päivä Helsingissä ystävän kanssa on hauska yhteinen juttu- Tällaisia päiviä on tullut vietettyä vuosien varrella muutamia. Kesällä kaikki tosin on hauskempaa, mutta kai se talvellakin onnistuu. Minua valmisteltiin eilen tekstiviestitse, että lounaaseen olisi hyvä kuulua joko sushia tai blinejä. Minulle sopii molemmat, ja jos oikein pitkän kaavan mukaan kävelemme, mahtuvat molemmat varmasti ohjelmaan.

Päiviin on kuulunut mukaan kamera, taidanpa ottaa sen matkaan tänäänkin. Tämä yhteispotretti kun on jo kesältä 2008.

Hyvää ystävänpäivää

Kaikille

Ystävien kanssa voi hiihtää ja saunoa, pelastaa maailmaa punaviinilasillisen ääressä, matkustaa lähelle ja kauas, käydä perjantaisin lounaalla, lähettää tekstiviestejä asiasta kuin asiasta, nautiskella näköaloista, kuljeskella kaupungilla, jakaa mielipiteitään ja ajatuksiaan, olla vaan,  järjestää Downton Abbey maratooneja, kutsua kylään, käydä kylässä, saada ja antaa apua silloin kun on sen aika, jakaa harrastuksia, nauraa ja itkeä, surra ja olla onnellinen. Ystävien kanssa voi olla oma itsensä. Ystäviä voi olla vaikkei olisi koskaan tavattukaan.

Oikein hauskaa, rentouttavaa ja kaunista ystävänpäivää teille kaikille, olitte sitten lähellä tai kaukana. Minun mukanani kuljette aina.

Löytö

Kengät - 50%

Minä tein perjantaina varsin hyvä löydön, Clarksin avokkaat -50% . Näitä olin käynyt sovittamassa ja ihailemassa kun olivat normaalin hintaiset. Silloin sovitin mustia, mutta tästä ainoasta tummansinisestä parista, joka oli tarjouksessa ja juuri minun kokoani, pidän vielä enemmän.

Lauantaina viihdyin pyjamahousuissani ja uudet kengät jaloissani oikein hyvin. Mutta hei, olkaa huoleti. Ei tästä ole muotiblogia tulossa, ei, vaikka edellisenä päivänä esittelinkin huikean hienon hiihtoasuni.

34 vuoden tauon jälkeen

Hiihtolenkillä!

Minä kävin eilen vihdoin sillä hiihtolenkillä! Ajella hurautin ystävieni luo, sillä heidän talonsa edestä lähtee sopivasti pellolla oleva latu. Lisäksi kaipasin seuraa lenkille, sillä epäilin, ja aivan oikein, että hiihtolenkki 34 vuoden tauon jälkeen saa minut kovasti hihittelemään, nauramaan sekä kiljumaan innosta. Sitä en sentään uskonut, että minulla olisi perhosia vatsassa ennen hiihtolenkkiä, mutta näin vain kävi!

Vatsaa kipristeli mukavasti jännityksestä, jalat tärisivät (?) ja olin innoissani kuin lapsi! Matkaa lenkille tuli ehkä kilometrin verran ja siihen mahtui mukaan myös yksi pyllähdys - melkein tasamaalla. Sukset lipsuivat ja hiki virtasi, mutta oli se kyllä hauskaa!

Se, ettäkö hiihtäminen olisi jossain veressä ja takaraivossa noinkin pitkän tauon jälkeen, on mielestäni hieman liioiteltua puhetta. Lähdes uudelleen se on kyllä opeteltava.

Lahjoista

ja tarina lapsuudesta

Minä pidän lahjojen hankkimisesta ystäville. Pidän siitä erityisen paljon. Jos omasta mielestäni olen onnistunut siinä erityisen hyvin, en oikein malta pysyä nahoissani ja olen varmasti paljon innostuneempi kuin itse lahjansaaja. Välillä käy niin, että olen ostanut lahjan jo hyvissä ajoin, mutten sitten malta odottaa sitä oikeaa merkkipäivää tai tilannetta lahjan antamiseksi, vaan annan sen jo etukäteen.

Minussa on varmasti aimoannos isoäitiäni. Hän näytti aina hankkimansa joululahjat meille lapsenlapsille etukäteen ja ihmetteli sitten miksi hänen pakettinsa avataan aina viimeiseksi jouluaattona tai syntymäpäivänä. Ei malttanut isoäitikään pitää lahjaansa salassa loppun asti.

 

Onnistuneen lahjan antamisesta tulee hyvä mieli.

Monitehopiilolinssit

testattu on

Minä olen likinäköinen ja käytän aika paljon piilolinssejä. Jos niillä korjaisi näköni niin, että näkisin kauas, en sitten enää näkisikään lähelle. Niinpä viimeisellä tarkastuskerralla minulle suositeltiinkin monitehopiilolinssejä. Sellaisista en ollut kyllä kuullutkaan!

Nyt monitehopiilolinssejä on käytetty jo parisen viikkoa ja näkyy kyllä lähelle ja kauas. Aika hieno keksintö siis! Koekäytössä olleista piilolinsseistä toinen tippui viikonloppuna eteisen karvalankamatolle (hups!), mutta löytyi sieltä ja päätyi takaisin silmään erinäköisten huuhtelukertojen jälkeen.

Tänään on sitten tilattu kuuden kappaleen erä näitä ihanuuksia, ja parisen viikkoa pitää kuulemma niiden saapumista odotella. Toivottavasti nykyiset kestävät niin kauan, eikä karvalankamatto-onnettomuuksia tapahdu.

Havaintoja

Työmatkoilta

Tänään menin töihin ensimmäistä kertaa sairasteluni jälkeen sillä bussilla, millä menin, kun kävelin Sörnäisiin. Jossain kohdin hehkutin kun katuvalot sammuivat Hakaniemen hallin kohdilla ja tänään en ollut vielä päässyt edes bussilla päätepysäkille, kun oli jo kirkasta kuin päivällä. Valo tuo kevään, ihan varmasti!

Päivällä sitten tuli hieman takapakkia kun lunta tuprutti enemmän kuin tarpeeksi. Päviän vinkki tulee tässä: Työmatka-autoilijoiden kannattaisi putsata autoistaan myös katto, ennen kuin lähtevät liikenteeseen. Yhden auton katolla oleva lumikuorma valahti Manskun liikennevaloissa suoraan tuulilasille. Hädin tuskin jaksoivat tuulilasinpyyhkijät tämän kuorman pois hoitaa. Ilman näkyvyyttä on huono ajaa, että ihan vain tämä tiedoksi kaikille.

Wassua ja kuokkaa

Hih, hih isä!

Kävin hakemassa vanhemmiltani isäni 80-luvulla hankkimat hiihtosauvat itselleni koekäyttöön. Nyt täällä on siis koekäytössä sukset, monot ja sauvat. Sauvat vaikuttavat minulle hieman liian pitkiltä, ja isäni käskikin minun opetella luisteluhiihtoa, sekä Wassua että Kuokkaa. Miksiköhän pelkkä ajatuskin minusta hiihtämässä noita luistelutyylejä nauratti kovasti isääni?

No, perinteisellä kyllä mennään sitten kun mennään. Ensin on tarkoitus mennä hiihtelemään ystävän kanssa pellolle, jossa ei mäkiä ole. On kuulemma valaistut ladutkin.

Emil ja Leni

Lapsuusmuisto

Minulla kävi vieraita ja intouduin kertomaan tarinan lapsuudestani.

Kun olin alle esikouluikäinen naapurissamme asui leipuripariskunta Emil ja Leni ja minä rakastin munkkeja. Emil ja Leni olivat täysin ruotsinkielisiä ja olivat opettaneet minulle ruotsinkielisiä lastenlauluja. Niitä sitten lauleskelin iloisena munkkien toivossa. Koska kotonani ei oltu musikaalisia, nämä ruotsinkieliset lastenlaulut olivat ainoat osaamani.

Kun menin (suomenkieliseen) esikouluun päiväää myöhemmin kuin muut, olin mennyt luokkahuoneeseen ja kysynyt muilta tarhakavereiltani: "Haluaisitteko, että laulan teille?" Lastentarhan opettajani oli sitten kysynyt haluaisinko säestystä ja se oli minulle sopinut. Olin  esittänyt laulun "Jungfru jungfru här är karusellen..." . Äitini oli tästä päätellyt, että sopeuduin tarhaoloihin ja lähtenyt pois.

Kun jäljellä oli enää Emil, ja minulla jokin merkkipäivä, sain Emililtä tämän maljakon täynnä heidän pihallaan kasvaneita kukkia.

Maljakko on ihanan sininen ja se on yksi aarteistani.

 

Kiitos vieraille! Oli mukava tarinoida kanssanne.