Eiffel-torni

ja sen kauniit muodot

Olen kovasti viehättynyt Eiffel-tornin muodoista. Ehkä sen vuoksi tänne on kotiutunut muutamia asioita aiheeseen liittyen: eilen esitelty karkkirasia, kuvassa oleva toinen pieni karkkirasia, isäni 80-luvulla Pariisista tuoma mini-Eiffel, konjakkipullo sekä Eiffel-tornin rakentamisesta kertova sarjakuvakirja. 

Voisi kai sitä ihmisellä kummallisempiakin tykkäämisen kohteita olla?

Kunhan olen saanut vanhoja kuvia skannattua, 

täytyy laittaa kuvia käynnistäni Eiffel-torniin tänne.

Parempia

ranskalaisia

Rasian takia nämäkin on tullut aikanaan ostettua, onneksi sisältä löytyi ihania kovia toffeita. Ranska - Irlanti karkkimaaottelu on siis toistaiseksi Ranskalle 1-0.

Ja minä tunnustaudun toffee-tytöksi.

Valokuvahaaste

Uudelleen

Viikonloppuna vastasin Cherin lähettämään haasteeseen ja nyt haasteen lähetti minulle Pirkko! Kiitos Pirkko, tämä on tosi kiva haaste.

Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle. 

Viimeksi esittelin hymytyttö puolta, mutta kyllä minä joskus myös vakavoiduin.

Kesällä 1969, taustalla äitini joka odotti pikkuveljeäni. 

Tätä kovaa likkaa ei leijona pelottanut yhtään. Ei varmasti. 

Muistan kuinka minua luultiin pojaksi ja se otti päähän. 

Nyt näitä kuvia katsellessani en kyllä ihmettele sitä yhtään! 

Tässä sitten pelottikin ja paljon. 

Piti saada äiti mukaan kuvaan! 

Lähetän tämän haasteen eteenpäin Paulalle ja Zepalle! 

Napatkaahan kiinni. 

Yllättävä

Karkkihimo!

Illalla minuun iski karkkihimo. Ei sitten muuta kuin kaappeja tutkimaan. Vähissä olivat karkit, onneksi. Löysin kuitenkin yhden rasian Irlantilaisia. Karkkirasian olen hankkinut aikoinaan työmatkalta ja muistelin sieltä yhden jo maistaneeni. En pitänyt silloin.

Niin siinä kävi nytkin, että hetken karkkia imeskeltyäni heitin sen pois. Kyllä osaavatkin olla pahoja! Toisaalta, ei se haittaa, sillä rasian takia minä nämä namit aikanaan ostinkin.

Lapsuuskuvia

Haaste Cheriltä, Autuaasta olosta! 

Sain haasteen Cheriltä, siinä velvoitetaan julkaisemaan kuvia lapsuudesta. Hauska haaste! Kiitos, että kutsuit mukaan. Osa kuvista on näpätty puhelimella valokuva-albumistani. Laadukkaita näistä otoksista ei tullut, mutta toivottavasti saavat silti hymyn huulille!

Olen 7 kk vanha, oli isäni kirjoittanut, ja jatkoi äidin olevan vähän enemmän. 

Pilkettä silmissä. Uuden oppiminen nyt vain on niin hauskaa. 

Huippumalli. 

Minä ja veljeni.
Julkaistu aikaisemmin täällä, mutta pakko oli laittaa uudelleen kun tykkään tunnelmasta.

Olen ollut hymyilevä lapsi, eikä se hymy vieläkään ole minnekään karannut. 

Toivoisin, että tähän haasteeseen lähtisi mukaan moni! 

Viiden kysymyksen haaste

Saaripalstalta

Sain haasteen Saaripalstalta, kiitos Saila!

Pitemmittä puheitta, tyylilleni uskollisena, suoraan kysymyksiin:

1. Lempivärini sisustuksessa: Tumma puu, harmaa, viininpunainen ja valkoinen esimerkiksi. Oikeudet muutoksiin pidätetään. 
2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille: Tähän olisi parempi olla vastaamatta mitään, sillä koskaan ei voi tietää. Jos jotain on kuitenkin vastattava, vastaan lastenhuoneisiin tarkoitetut designesineet ja huonekalut! 
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä: Tähän täytyy vastata Mr Carson, Rouva Patmore, Rva Huges, Anna ja lähes kaikki muut Downton Abbeyn henkilöhahmot, myös yläkerran väki. 
4. Suosikkini leivonnassa: Juustopaprikapiirakka, bloggaus siitä löytyy täältä. 
5. Viisi blogisuosikkia: Tämä on aina niitä vaikeimpia kysymyksiä, sillä suosikkiblogeja on mahdotonta luetteloida saatikka pistää mihinkään järjestykseen. Tällä kerralla lähetän tämän haasteen eteenpäin seuraaville kolmelle: Käpälämäen kuulumisia - kirjoja, kissoja ja kuvia, Snabelbackaan, jossa seikkailee koiria ja kissoja sekä uudelle tuttavuudelle Happy - Not happy -blogiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Jonottamisesta

ja väleistä

Minua on tänään mietityttänyt jonottaminen.  

Bussijonossa Elielinaukiolla ihmiset pitävät pitkät välit toisiinsa ja tukkivat kulkuväylät. Kun bussi kaartaa pysäkille, jono lyhenee puolella ihmisten lähentyessä toisiaan. Kaupan kassajonoissa on toisin. Siellä ollaan lähellä. Jos vaikka vaihtaa painoa jalalta toiselle tai muuten vaan liikahtaa, takanaolija on tulossa päälle. Tai ainakin tönii kärryllään. Miksi bussia jonotetaan kaukana toisistaan ja kassalla ihan kiinni iholla? 

Naukulassakin on joskus jonotettu.

Korkeasaaren bloggariretkelle 10. toukokuuta on tällä hetkellä 11 tulijaa. Saa nähdä miten me jonotamme lippukassalla. Mikäli haluat liittyä joukkoon mukavaan, laita viestiä Naukulankerho(ät)gmail.com tai kommentoi tätä postausta: http://muistojenikirja.blogspot.fi/2014/02/bloggariretki.html

Taidehallissa

Esko Männikkö

Minulla oli tänään asiaa kaupungille ja päätin samalla käydä katsomassa valokuvataiteilija Esko Männikön retrospektiivisen näyttelyn Time Flies. Se on Helsingin Taidehallissa vielä 2. maaliskuuta asti. 

Teoksia oli näyttelyssä runsaasti ja ne olivat myös myytävänä. Väkeä oli paljon, lieneekö hiihtolomaviikko vaikuttanut asiaan. 

Näyttely sai minut viimeistään ymmärtämään, että ruma on kaunista. 

Autioituneet talot, rikkoutuneet tavarat ja roskat. 

Meissä jokaisessa asuu...

...pieni romantikko?

Vaikka pidän useammastakin taidesuunnasta, taitaa minun silti olla aiheellista tunnustautua romantikoksi. Edellinen kirpputorilta hankittu taulu antoi tästä jo viitteitä, mutta uusin vahvisti käsityksen täysin.

Minä voisin hyvin kuvitella asuvani noissa maisemissa, tuossa pienessä talossa. Tulviin pitäisi kyllä varautua, mutta kissalla olisi varmasti hyvät oltavat uuninpankolla.

Lukuvuorossa: Parkkinen Leena Sinun jälkeesi, Max, Teos, 2009, omasta kirjastosta, hankinta divarista. 

Onnistunut väri

autossa

Jos johonkin omaan valintaan voi olla erittäin tyytyväinen, niin minulla se on auton väri! 

Näillä keleillä voisi hetkittäin luulla autoa puhtaammaksi kuin se onkaan. Pesettäminen ei nyt oikein kannata, kun auto muutaman kilometrin ajon jälkeen on taas samannäköinen kuin ennen pesua. Keväämmällä sitten. 

Lukuvuorossa: Pulkkinen Riikka Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Otava, 2014, omasta kirjastosta, hankinta kirjakerhosta (lähes vahingossa). 

Ystäville

Hyvää päivää

Annetaan huolien kaikota ja riemun raikua. 

Nautitaan ja nauretaan.

Vietetään hyvä päivä yhdessä tai erikseen.

Kukin tavallaan ja tyylillään. 

Hyvää päivää kaikille! 

PS: Lukuvuorossa edelleen sama kirja

PS2: Korkeasaaren retki nyt suunnittelilla lauantaille 10.5. Kerään halukkaiden sähköpostiosoitteita, sillä ajattelin jossain kohdin siirtää tämän keskustelun sähköpostiin. Toisten blogeista olen sähköpostiosoitteen löytänyt, toisilta olen sitä pyytänyt. 

Bloggariretki?

Korkeasaareen

Kävin viikonloppuna Korkeasaaressa, kuten sunnuntain postauksesta ilmenee. Kommenteissa Pepi ryhtyi pohdiskelemaan bloggaritapaamista Korkeasaaressa. Minä päätin tarttua toimeen ja kysynkin nyt:

Olisitko kiinnostunut lähtemään bloggariretkelle Korkeasaareen? 

Jos olet kiinnostunut, kerro minulle siitä joko:

1) kommentoimalla tätä postausta (laita mukaan s-postiosoite mistä sinut tavoittaa) tai
2) lähettämällä sähköpostia osoitteeseen Naukulankerho(ät)gmail.com (korvaathan (ät) tällä @ merkillä).

Viestissä voisit ilmoittaa jos on joku tietty päivä, joka ei sovi. Alustavasti olen täällä miettinyt tapaamisajankohdaksi lauantaita 24.5. UUSI AJANKOHTA 10.5. Silloin ei vielä ole keretty karkaamaan kesälomille ja luulisin lauantaina olevan rauhallisempaa kuin sunnuntaina.

Onko tässä ideaa? 

Ei kestänyt

kesään

Ei se kukka sitten kestänytkään kesään. Sillä minä pistin sen palasiksi. Ihan itse. Isoja lehtiä on talven mittaan tippunut varmasti kaksikymmentä lisää.

Oksat laitoin maljakkoon, vaikkei minulla ole aavistustakaan siitä juurtuvatko vai ei. Aika näyttää. Ainakin oksat näyttävät minun mielestäni maljakossa paremmalta kuin tuossa harvassa rangassa.

Quinoa

Kvinoa

Ajattelin kokeilla jotain uutta ja ostin kaupasta kvinoaa. Tänä aamuna keitin sitä pakkauksen ohjeiden mukaan ja lisäsin mukaan loppuvaiheessa noin desin vadelmia. En kamalasti välittänyt tästä aamiaisesta. En lisänyt suolaa, en mitään makeutusainetta kvinoapuurooni. Ehkä olisi pitänyt. Nälkää tämä kyllä tuntuu pitävän hyvin, joten nyt täytyy sitten tutkia miten saisin tämän maistumaan.

Ruokaremonttini jakselee muuten aika hyvin. Vuodenvaihteesta on lähtenyt neljä kiloa. Olen tyytyväinen. Tämä on hyvä alku ja rauhallinen tahti toivon mukaan takaa sen, että kyseessä ei ole ohimenevä innostus.

Korkeasaaressa

Kävelyllä

Aamupäivällä oli liukasta ja minä köpsöttelin menemään kuin mikäkin mummo. Aurinko paistoi ihanasti, linnut lauloivat, leijona karjui ja muutenkin oli mukava eväsretkipäivä ystävän kanssa Korkeasaaressa. Kamera oli mukana totta kai. Tässä muutama makupala. Toisissa kuvissa näkyy valitettavasti kalterit, en nimittäin ollut samoissa häkeissä. 

Kevätrieha.

Kuningasmerikotka. 

Tunturipöllö istui maassa katselemassa ihmisiä. 

Lapinpöllöjä oli ainakin kolme. 

Kolmen tunnin retkestä jäi hyvä mieli ja punaiset posket. 

Noloja tarinoita

yksi omistani

Kuuntelin viime viikolla radiota. Siellä puhuttiin noloista tarinoista ja siitä, kuinka ihmiset eivät niitä oikein kehtaa kertoa. Senpä vuoksi ajattelin nyt kertoa yhden omista noloista tarinoistani täällä.

Olin joskus Porvoossa järjestetyssä vanhojen tavaroiden ja antiikin myyntitilaisuudessa. Ihastuin siellä oitis kahteen sirottimeen (kuvassa).

Toisen sirottimen pohjassa oli hintalappu 120 mk. Minä kysyin myyjältä, onko se kappalehinta. Myyjä hämmentyi tästä kovin ja kysyi mieheltään: "Olihan se niin, että nämä maksavat 120 mk kappale?" Sitten he molemmat katsoivat minua avoimen hölmistyneenä. Tietenkin se oli niin, että molemmat olisi saanut tuohon 120 markan hintaan, mutta kun olin asiasta kysynyt, en kehdannut enää sanoa maksavani molemmista tuota 120 vaan maksoin niistä tuplahinnan. Eikä minulla todellakaan ollut tuohon aikaan yhtään ylimääräistä rahaa, mutten vain voinnut muuttaa mieltäni vaan tyynenrauhallisesti ostin sirottimet. Enää en kyllä yhtään ymmärrä mikä siinä nyt niin noloa olisi ollut. Tyytyväinen kuitenkin olen, että nuo hankin.

Kanakeitto

ja sen ohje (suurinpiirtein)

Eilen ja tänään on ruokalistalla kanakeittoa. Siitä tuli varsin maukasta, joten laitan ohjeen myös tänne.

Kanakeittoa varten tarvitset: maustamattomia broilerisuikaleita, perunoita, maissia, papuja, kookosmaitoa, chiliä, suolaa, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Keitä kuoritut perunat vedessä ja paista kanasuikaleet öljyssä paprikajauheessa. Kuori ja pilko perunoitten mukaan punainen chili. Kun perunat ovat lähes kypsiä, kippaa mukaan paistetut kanasuikaleet, kookosmaito, maissit ja pavut. Mausta suolalla ja chilijauheella mieleiseksesi. Myös cayannepippuri käy. Anna kiehua hetki hiljalleen. Tarkista maku. Nauti.

Vähän aneemiseltahan tuo kuvassa näyttää, mutta maku on ainakin minun mieleeni. Sellaista lohturuokaa.

PS: Keitto on oikein hyvää myös ilman kanaa. Silloin voi lisätä papujen ja maissien määrää.

Puhuu kuin Runeberg

yhdestä kaapista

Minulla on sellainen tunne, että puhun kuin Runeberg tästä yhdestä ja samasta kaapista. Mutta menköön nyt! 

Nyt kaappi on asettunut paikoillensa. Sisus on tekemättä, sillä en ole vielä päässyt Indiskaan. Toistaiseksi kaappi pitää sisällänsä kierrätykseen meneviä lehtiä. Alahyllyllä korissa roskikseen menevät ja ylähyllyllä muuten kiertoon lähtevät. Lattialla on vielä lehtiä suojaamassa parkettia. 

Hyllyn yläpuolella on Pikku Punapippurilta lahjaksi saatu seinäkalenteri ja pitihän sen tason päälle nyt myös yhdet sisustusvalot ja pöllö laittaa. Nuo sisustusvalot olen aikanaan ostanut vahingossa sinisellä valolla, eivätkä ole oikein paikkaansa löytäneet. Paitsi nyt. Tuohon nuo minusta sopivat oikein mainiosti. 

PS: Kauppareissulla unohdin ostaa Runebergin torttuja! Käsittämätöntä. 

Minä

Linnanmäellä

Joskus, aika kauan sitten, Linnanmäellä oli silhuettitaiteilija Eero Manninen, joka leikkasi ihmisten profiileja ja kuvia paperista. Minäkin kävin siellä ikuistettavana. Tämä työ on uskoakseni tehty 80-luvun puolella. Tai sitten ihan 90-luvun alussa. En muista. 

Olipa hauska löytää tämä. Täytyy laittaa se nyt jonnekin esille. 

Toinen kierros

maalia

Tänään oli helppo herätä. Innokkaana lähdin maalaamaan kaappiin toista kerrosta turkoosia. Se on nyt tehty ja hyvältä näyttää, ainakin minun silmääni.

Ylimääräiset suojapaperit lattialta kerättiin työn valmistuttua heti pois. Syyn löydät Naukulan blogista!

Dyykkari

ja tuunaaja

Eilen oli touhukas päivä. Aikaisen herätyksen ja tärkeimpien aamutoimien jälkeen menin lumitöihin. Vähän kuuden jälkeen, pakko mainita. Pihalla oli jo toinenkin asukas raivaamassa kulkuteitä lumimyräkän jäljiltä. Roskien viemisen yhteydessä huomasin, että roskiskatoksessa oli edelleen sinne hylätty pieni lipasto. Olin jo edellisiltana katsellut sitä vähän sillä silmin. Nyt sain apua sen kotiinkuljetukseen. Lipasto kulki hyvin lumikolan päällä.

Tässä lipasto juuri kotiutuneena. 

Hyllyjä lipastossa oli vain yksi, joten poistin ylimääräiset hyllyrimat lipaston sisältä, myös hyllyn päätylauta ja alahyllyn päätylauta saivat lähteä. Lipastolle valuneet steariinit oli helppo puhdistaa. Minä näin tässä intialaista tyyliä, vaikka sisusta lastulevystä olikin.

Kaiken muun puuhasteleun jälkeen päätin lähteä maalikauppaan. Ostin tartuntamaalia ja huonekalumaalia. Valkoisen tartuntamaalin laitoin lipastoon eilen illalla.

Tänä aamuna avasin varsinaisen maalipurkin ja lähdin sutimaan ensimmäistä maalikerrosta. Turkoosia.
Nyt on edessä 16 tunnin odotus, että voin vetää pintaan toisen maalikerroksen.

Sillä välin mietiskelen, laittaisinko lipaston sisälle (seiniin ja tasoille) jotain kaunista intialaistyylistä paperia decoupagelakalla. Ensin päitäisi kuitenkin löytää se paperi. Tätä täytyy nyt miettiä!

Vastauksia kysymyksiin

Haaste Elinalta

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)

Minä ajattelin nyt vähän oikasta ja liittää kohdat yksi ja kaksi yhteen. Vastaamalla Elinan kysymyksiin, kerron samalla itsestäni. En myöskään haasta kuin kaksi bloggaajaa, mutta muutkin halukkaat saavat haasteen ja kysymykseni napata. 

Elinan kysymykset, kaikki kysyvät "Mikä on lempi -

1. juhlapyhäsi? Joulu
2. kotityösi? Pyykinpesu. Tähän ei kuitenkaan kuulu kuivien pyykkien kerääminen pois narulta. 
3. matkakohteesi? Kaupungit.
4. paikkasi kotona? Sohva.
5. kirjasi? Tämä on vaikea kysymys. Sanotaan, että Monte Criston Kreivi (Alexander Dumas). 
6. elokuvasi? Vielä vaikeampi kysymys. Juuri nyt mieleen tuli Paistetut vihreät tomaatit. 
7. viikonpäiväsi? Torstai. 
8. herkkusi? Mantelit, pähkinät. 
9. vaatteesi? Kotona legginsit ja tunika. 
10. värisi? Tällä hetkellä turkoosi. 
11. muistosi? Onpa vaikeaa. Sanotaan vaikka, että oman kodin saaminen. 

Minä haluaisin esittää seuraavat kysymykset Käpälämäelle sekä Sirpalle: 

1. Lumityöt vai ruohonleikkuu?
2. Televisio vai kirja?
3. Aamu vai ilta?
4. Imurointi vai pölyjen pyyhintä? 
5. Suolainen vai makea?
6. Kävely vai pyöräily?
7. Mansikka vai mustikka? 
8. Korkeat paikat vai maankamara?
9. Vesi vai maa?
10. Mikä sinusta tulee isona?
11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi? 

Kiitos haasteesta Elinalle! Oli vaikeita kysymyksiä.