A.K.A (Toiselta nimeltään)

 Teatteri Jurkassa

Hyvä tapa viettää lauantaipäivää on käydä teattereiden päivänäytöksissä. Viime lauantaina tein sen ystävien kanssa Teatteri Jurkassa. Nyt teatteriagenttiystäväni haaviin oli tarttunut Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -hankkeen näytelmä. Näytelmän on kirjoittanut argentiinalainen Daniel J. Meyer. Aiheensa puolesta se olisi voitu kirjoittaa monessa maassa. 

Näytelmä oli monologi. Katsojat piti taitavasti otteessaan yli tunnin ajan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva lahjakas Carlos Orjuela. Esitys oli huikea ja kävin sen aikana läpi monia tunteita, lopussa pidättelin kyyneleitä. Monologia kuvailtiin teatterin sivuilla ravisuttavaksi ja sitä se oli. 

Syksyn esityksiin näyttäisi olevan vielä lippuja saatavilla ja se on kyllä suorastaan ihme! 

Aleksanterin teatteri: Rottien Pyhimys

Viime torstaina

Ystäväni houkutteli minut Aleksanterin teatteriin ja viime torstaina kävimme katsomassa Rottien Pyhimyksen. Teos pohjautuu Anneli Kannon kirjaan ja on myös hänen käsikirjoittamansa. Sävellykset ovat Jukka Nykäsen ja ohjaus Reetta Ristimäen. 

Teos on nähty ensin musiikkiteatteri Kapsäkissä ja vaikka tätä kiehtovaa tarinaa ei nähdä nyt enää tänä syksynä Aleksanterin teatterissa, kerrottiin teatterin sivuilla, että musikaali palaa ohjelmistoon ensi keväänä 21.2. - 12.4. Kannattaa käydä katsomassa,  sanon minä. 

Kirja on ollut lukupinossa kotona jo pitkään, mutta jostain syystä en ole siihen vielä tarttunut. Tämä musikaali sai innostumaan tarttumaan kirjaan ja syventämään tarinaa. Aikaisemmin olen nähnyt Anneli Kannon Veriruusut teatteriesityksen kun se oli nähtävillä Yle Areenassa. Aluksi ajattelin miten teatteriesitystä voi katsoa läppärinruudulta, mutta nopeasti se unohtui kun tarina ja taitavat näyttelijät veivät mennessään. 

Rottien Pyhimys oli monitahoinen musikaali ja pidin siitä kovasti. Esitys oli väliaikoineen 2 h ja 20 minuuttia ja tuntui, että se kului yhdessä hujauksessa.

Teatterilta pois kävellessämme oli lokakuinen ilma lämmin (+12 astetta) ja tuntui kuin olisi ollut muualla kuin Suomessa. 

Päiväkävelyllä

Seurasaaressa

Avustin ystävääni opiskelutehtävässä ja päädyimme sen johdosta päiväkävelylle Seurasaareen. Päivä oli pilvinen, aurinko pilkahteli välillä ja taivas oli osittain dramaattisen tumma. Vältyimme kuitenkin sateelta ja hyvä niin, kun matkassa oli mukana myös kamerani. Rakas, jota ulkoilutan nykyään liian harvoin. 

Vaikka tämä lämmin syksy ahdistaa hieman, niin toki siitä pitäisi osata myös nauttia. Syksyn värit hivelevät silmää ja tarjoavat parastaan. 

Kaunista, niin kaunista

 Kreetta Järvenpää 

Kävin aikaisemmin viikolla hoitamassa muutaman asian Helsingissä Kauppakeskus Kaaressa. Auton ajoin totuttuun tapaan kattoparkkiin ja sisälle mennessäni huomasin toisen kerroksen Finnfoto galleriassa Kreetta Järvenpään näyttelyn. 

Aikanani olen tutustunut hänen töihinsä paperikauppa Putingin ihanan postikorttivalikoiman kautta ja ihastunut ikihyväksi. Taiteilija sekä kokoaa kukka-asetelmat että kuvaa ne itse. En huomannut, että olisi ollut valokuvauskieltoa, joten nappasin muutaman kuvan. 

Teokset olivat myynnissä ja niitä voi ostaa myös taiteilijan kotisivujen kautta. Instagram-sivut löytyvät myös ja ne löytyvät @kreettakreetta tilin alta. 

Nämä ovat kaikki ihan mielettömän upeita ja todella vaikea ymmärtää, että teoksissa olevat kukat ovat oikeita! Kannattaa poiketa katsomaan näitä töitä, mikäli vain matkanvarrelle osuu. Omat kännykkäräpsyt eivät todellakaan tee oikeutta. 

KOM-teatteri: Seitsemän tarinaa häpeästä

Lauantain päivänäytöksessä

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää lauantaipäivää kuin käydä teatterissa? Teattereiden tunnelma imaisee mukanansa ja sen tekee totisesti myös KOM-teatteri. Tälle kaudelle teatteriin on tehty muutoksia ja istumapaikat ovat nyt numeroituja. Ei siis enää ryntäilyä ennen esityksiä. 

Esitys oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan koko kolmetuntisen. Näytelmä herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia, nauratti ja välillä vähän itkettikin. 

Esityksessä oli mukana kohtauksia, jotka eivät selkeästi miellyttäneet kaikkia. Näistä varoitetaan kyllä KOM-teatterin sivuilla. Niin tai näin, niin jos on tullut teatteriin, niin ei kyllä tarvitsisi esityksen ollessa käynnissä hokea "En yhtään tykkää tällaisesta, en yhtään tykkää tällaisesta". Lieneekö sitten ollut se sama rouva, joka potki ystäväni tuolin selkämystä ensimmäisen puoliajan aikana. 

Manserock

 Vapriikissa, Tampereella

Samaisella Tampereen reissulla oli hyvä katsastaa myös Vapriikin näyttelyt. Niistä yksi on joulukuun 2026 loppuun asti oleva Manserock-näyttely. Näyttely oli mielenkiintoinen ja siellä olisi saanut aikaa kulumaan vaikka ja kuinka. Tällaiselle 1960-luvun lapselle siellä tuli hyvin nostalginen tunnelma. Näyttelyssä oli mahdollisuus katsoa tallenteita, levynkansia ja vaikka mitä. 

Aika pro keikkajuliste.

Huom! Rockmusiikin esittäminen on tuonut häiriöalttista yleisöä ja
Dallasin Bobby heräsi henkiin. Tämä vuodelta 1987.
Huoh.  

Ei niin hyperrealistinen Juice, mutta hyvinkin tunnistettava. 

Tätä näyttelyä varten kannattaa varata aikaa, jos haluaa katsoa tallenteita, sillä niitä riittää. Tämä voisi kyllä mielestäni olla jopa pysyväisnäyttely, jos ei Vapriikissa niin sitten jossain muualla Tampereella.

Hyper - Tampereen taidemuseossa 29.9. asti!

Päiväretkellä

Olin eilen päiväretkellä Tampereella. Ystävä vakuutti, että olisi nähtävä Hyper-näyttely Tampereen taidemuseossa ja oikeassa oli. Häikäiseviä töitä. Muutaman valokuvankin nappasin näyttelystä. Tarjolla oli myös näyttelystä kertova kirja, mutta siihen houkutukseen en langennut. 

Ihailimme ihon poimuja, kynsiä ja sänkiä. Uskomattoman luonnollisen näköisiä teoksia. Osa ihmisen kokoisina, osa pienempinä ja osa suurempina. 

Koska näyttely on sulkeutumassa 29.9. nyt olisi jo kiire, jos tämän hyperrealistisen näyttelyn haluaisi kokea. Jos kiinnostaa, suuntaa siis Tampereelle. 

Teatterisyksyn avaus

Teatteri Jurkka: Vaikutus

Teatterisyksy on nyt avattu lauantain päivänäytöksellä teatteri Jurkassa. Ja vau, mikä aloitus. Todella vaikuttava näytelmä ja ihan nappiin mennyt roolitus, ainakin minun mielestäni. 

En oikein osaa muuta sanoa, kun että upea, kertakaikkisen upea. Teatteri Jurkan sivuilta kopioin tänne vielä nämä tekijät: 

Kirjoittanut: Lucy Prebble
Suomentanut: Reita Lounatvuori
Ohjannut: Tuomas Parkkinen
Näyttämöllä: Elsa Saisio, Mikko Nousiainen, Anna Böhm ja Roderick Kabanga
Skenografia: Anna Sinkkonen
Videosuunnittelu: Paula Lehtonen
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen

Jos et ole vielä tutustunut teatteri Jurkkaan, niin suosittelen sitäkin. Tämä pieni (kotisivujensa mukaan 51 paikkainen) ja viehättävä huoneteatteri on Kruunuhaassa. Numeroituja istumapaikkoja ei ole, joten jos haluaa istua seuralaisensa vieressä, niin kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä. Teatterin ovet avataan tuntia ennen esitystä ja tilassa on myös pieni baari, josta voi ostaa virvokkeita. 

Vaikka teatterissa suhteellisen usein olenkin vieraillut, niin teatterin mahdollista kummitusta en kuitenkaan ole koskaan tavannut. Ehkä hän ei vieraile yleisölle avoimissa tiloissa esityspäivinä. Teatteri Jurkkaan pääsee tutustumaan täältä: https://www.jurkka.fi/

Mainittakoon, että liput esitykseen olen hankkinut ihan itse. Ei siis ole maksettu mainos. 

Välitilinpäätös

Tukekaa kulttuuria! 

Vuoden 2024 kulttuurikalenterini on toistaiseksi seuraava: 

2.1.    Tapiolan kirjastossa Jenni Saarilahden, IG @savenlukija keramiikkanäyttely

3.2.   Teatteri Jurkka, Elämän ensikertalaisia

1.3.    Kansallisteatteri, Kurjet

9.3.    Teatteri Jurkka, Cock

17.3.    Kaapelitehdas, taidemaalariliiton teosvälitys

20.3.   Kansallisteatteri, Mansikkapaikka

26.3.    Hakasalmen huvila, Katse Helsinkiin valokuvanäyttely

6.4.    Kansallisteatteri, Joitakin keskusteluja merkityksestä

19.4.    Korjaamon vintti, Kevyesti keskellä päivää konsertti

25.4.    Avoimet ovet, Red Nose Company esittää Ilmari Kiannon Punainen viiva

27.4.   Tampere areena, Blind Channelin keikka

3.5.    Kansallisteatteri, Laulujoutsen

11.5.    Kansallisteatteri, Eichmann

26.5.   Vallilan suuret sisäpihat & kirpputori

1.6.      Konst & Form, näyttely

12.6.    Musiikkitalo, Mirjam Helinin laulukilpailun loppukilpailu

25.6.    Galleria Lokal, näyttely

30.6.    Porvoo Triennial, Näsin kartanon näyttely 

6.7.      Helsinki, Tall Ship Race

11.7.     Emma museossa

16.7.     Iittala, Naivistien näyttely

22.7.    Askaisten kirkko ja linna

27.7.    Naantalin kirkko

30.7.    Tampere, Arboretum & Muodin huipulla näyttely

28.8.    Ateneum, Ajan kysymys

Lisäksi olen lukenut lukuisia kirjoja, mutta niistä en ole pitänyt kirjaa! 

Syksylle on tiedossa jo useampia tapahtumia ja tänään tuli sovittua ensimmäinen teatterikäynti ensi vuodelle, eturiviin ja joen tälle puolen. 

Kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, ei voi kuin todeta, että onneksi on tarjolla kulttuuria jos monen moiseen tarpeeseen ja nälkään. 

Toivottavasti jatkossakin. 

The zone of interest

Elokuvissa

Käyn usein teatterissa, mutten juurikaan elokuvissa. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin se vain on. Tänä vuonna olen käynyt katsomassa toistaiseksi tasan yhden elokuvan ja se oli The Zone of Interest. Hesari on tehnyt siitä juttua, mutta on maksumuurin takana. 

Erittäin ajatuksia herättävä elokuva, ajankohtainen ja pelottava. Jos tämä tulee eteen, niin kannattaa ehdottomasti katsoa. 

Katse Helsinkiin

Hakasalmen huvila ja Café Torpanranta

Kaksi suosikkiani - Hakasalmen huvila ja Café Torpanranta maaliskuussa. Näyttäisi vielä olevan tuo hieno valokuvanäyttely elokuussakin katsottavana. Ihastuttavia kuvia Helsingistä. 

Ja koska tällä hetkellä mietin lounasta, on pakko laittaa tähän yhteyteen myös samalla reissulla nautitut kulholliset. Ystävä on opettanut minut tuohon iki-ihanaan kahvilaan, jossa olen käynyt salaatilla muutaman kerran nyt kesälläkin. 

Kyllä Helsinki on hieno. 

Red Nose Company esittää

Ilmari Kianto: Punainen viiva

Minusta taisi tulla kerta heitolla Red Nose Companyn fani. 

Huikeaa ilottelua tämän klassikon parissa. Innolla odotan syksyä ja seuraavaa Red Nose Companyn esitystä, johon on jo lippukin olemassa. 

Joitakin keskusteluja merkityksestä

 Kansallisteatteri, pieni näyttämö

Yhtään en tiennyt tai arvannut mitä tuleman piti, kun istahdin ystävän kanssa Kansallisteatterin pienen näyttämön katsomoon eräänä huhtikuisena lauantaina. Esitys toi kaikki tunteet pintaan, mitä ilotulitusta se olikaan. Varmasti kevätkauden yksi parhaista. Ihan huikea. 

Kuvassa Elina Knihtilä, Pirjo Lonka, Tommi Korpela ja Jyrki Karttunen. Kuva Pate Pesonius.
Kuva ladattu Kansallisteatterin Flickr-palvelusta. 

Näyttäisi syyskauden marraskuun näytökset olevan loppuunmyytyjä, enkä yhtään ihmettele. Tämän voisin nähdä jopa uudelleen! 

Teatteri Jurkka

Kevättalvella 

Kevättalvella tuli käytä muutaman kerran myös Teatteri Jurkassa. Viihdyn tämän huoneteatterin aulatilassa ja pyrin olemaan sielläkin aina mahdollisimman aikaisin. Joskus ensimmäisenä, joskus toisena, mutta takuuvarmasti ensimmäisen kymmenen joukossa. 

Näin siellä Elämän ensikertalaisia ja The Cockin. 

Aah, näin kesällä huomaan kaipaavani teatteriin ja onneksi syksylle on jo muutama varaus tehtynä, kiitos ystävän. 

Kuva toisen ystävän palstalta. 
Kuvassa: Liejupahaputki (Oenanthe aquatica), 
tämä kasvi käytiin tunnistamassa asiantuntijan toimesta. 

Vaan on tässä kesässäkin puolensa. 

Kurjet

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä

Taidokasta, sivistävää ja nautinnollista teatteria maaliskuussa, silloin kun päivä oli jo hippusen verran pidempi ja ihmiseen tuli enemmän virtaa. 

Taisi olla loppuunmyyty tämäkin näytäntö, mutta kuten tapoihin kuuluu ajoissa oltiin. 

Tammikuinen tapahtuma

 Tapiolan kirjastossa

Kylmänä tammikuisena iltana kävin tutustumassa ystävien kanssa vasta avattuun Jenni Saarilahden keramiikkanäyttelyyn. Lukija-näyttely sopi lukupiireineen ja aapiskanoineen kirjastoon enemmän kuin hyvin. 

Näyttely oli taiten koottu ja teoksista kertovat tekstit kertoivat enemmän kuin ikinä pystyn itse ilmaisemaan. 

Isoäidinneliötakki

Ystäväni tekemä

Jos virkkausinto iskee ystävällesi, niin onhan se vain ystävän auttamista ja pyytää tilaustyönä takin? Värit valitsimme yhdessä ja olen aivan rakastunut tähän. 

Tuo takki päällä olin toisen ystäväni kanssa Kaapelihallilla Teosvälityksessä ja kuulin toisen vierailijan sanovan naisseuralaiselleen, että tuo on siitä kätevä että sen kanssa voi ottaa vaikka torkut. Minua nauratti. 

Samalla reissulla hankittiin ystäväni kanssa samanlaiset työt. Tekijänä Kaisla Kujanpää. Olen työhön edelleen rakastunut. 

Kansallisteatteri: Mansikkapaikka

Maaliskuussa

Joskus on hyvä palata taaksepäin ajassa, jos ei enempää niin ainakin muutama kuukausi. 

Maaliskuussa kävimme ystäväni järjestämänä tapaamassa Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahoa. Tapaaminen oli toisen kerroksen presidentin aitiosta, josta oli upeat näkymät Kansallisteatterin katsomoon ja näyttämölle. Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja toi uutta ulottuvuutta teatteritaiteeseen. 

Pidin myös itse näytelmästä ja onneksi onkin jo sarjalippu hankittuna syksyä varten.