Joitakin keskusteluja merkityksestä

 Kansallisteatteri, pieni näyttämö

Yhtään en tiennyt tai arvannut mitä tuleman piti, kun istahdin ystävän kanssa Kansallisteatterin pienen näyttämön katsomoon eräänä huhtikuisena lauantaina. Esitys toi kaikki tunteet pintaan, mitä ilotulitusta se olikaan. Varmasti kevätkauden yksi parhaista. Ihan huikea. 

Kuvassa Elina Knihtilä, Pirjo Lonka, Tommi Korpela ja Jyrki Karttunen. Kuva Pate Pesonius.
Kuva ladattu Kansallisteatterin Flickr-palvelusta. 

Näyttäisi syyskauden marraskuun näytökset olevan loppuunmyytyjä, enkä yhtään ihmettele. Tämän voisin nähdä jopa uudelleen! 

Teatteri Jurkka

Kevättalvella 

Kevättalvella tuli käytä muutaman kerran myös Teatteri Jurkassa. Viihdyn tämän huoneteatterin aulatilassa ja pyrin olemaan sielläkin aina mahdollisimman aikaisin. Joskus ensimmäisenä, joskus toisena, mutta takuuvarmasti ensimmäisen kymmenen joukossa. 

Näin siellä Elämän ensikertalaisia ja The Cockin. 

Aah, näin kesällä huomaan kaipaavani teatteriin ja onneksi syksylle on jo muutama varaus tehtynä, kiitos ystävän. 

Kuva toisen ystävän palstalta. 
Kuvassa: Liejupahaputki (Oenanthe aquatica), 
tämä kasvi käytiin tunnistamassa asiantuntijan toimesta. 

Vaan on tässä kesässäkin puolensa. 

Kurjet

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä

Taidokasta, sivistävää ja nautinnollista teatteria maaliskuussa, silloin kun päivä oli jo hippusen verran pidempi ja ihmiseen tuli enemmän virtaa. 

Taisi olla loppuunmyyty tämäkin näytäntö, mutta kuten tapoihin kuuluu ajoissa oltiin. 

Tammikuinen tapahtuma

 Tapiolan kirjastossa

Kylmänä tammikuisena iltana kävin tutustumassa ystävien kanssa vasta avattuun Jenni Saarilahden keramiikkanäyttelyyn. Lukija-näyttely sopi lukupiireineen ja aapiskanoineen kirjastoon enemmän kuin hyvin. 

Näyttely oli taiten koottu ja teoksista kertovat tekstit kertoivat enemmän kuin ikinä pystyn itse ilmaisemaan. 

Isoäidinneliötakki

Ystäväni tekemä

Jos virkkausinto iskee ystävällesi, niin onhan se vain ystävän auttamista ja pyytää tilaustyönä takin? Värit valitsimme yhdessä ja olen aivan rakastunut tähän. 

Tuo takki päällä olin toisen ystäväni kanssa Kaapelihallilla Teosvälityksessä ja kuulin toisen vierailijan sanovan naisseuralaiselleen, että tuo on siitä kätevä että sen kanssa voi ottaa vaikka torkut. Minua nauratti. 

Samalla reissulla hankittiin ystäväni kanssa samanlaiset työt. Tekijänä Kaisla Kujanpää. Olen työhön edelleen rakastunut. 

Kansallisteatteri: Mansikkapaikka

Maaliskuussa

Joskus on hyvä palata taaksepäin ajassa, jos ei enempää niin ainakin muutama kuukausi. 

Maaliskuussa kävimme ystäväni järjestämänä tapaamassa Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahoa. Tapaaminen oli toisen kerroksen presidentin aitiosta, josta oli upeat näkymät Kansallisteatterin katsomoon ja näyttämölle. Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja toi uutta ulottuvuutta teatteritaiteeseen. 

Pidin myös itse näytelmästä ja onneksi onkin jo sarjalippu hankittuna syksyä varten. 

Kevät mielessä

Varpaat jäässä 

Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa sydäntalvi. 

Minulla ei ole täällä juuri mitään sanottavaa. Henkilökohtainen IG-tili on ottanut päiväkirjan muodon ja luulen, että laitan tänne jatkossa vain kuvia silloin tällöin. Vaan mistä sitä koskaan tietää mitä tapahtuu. 

Joulu äidillä

Kuvamuistoja

Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten kuultu lause olikin taudinmukainen: "Tulikohan näihin laatikoihin mitään makua". Äitini sanoi sen joka kerran,  kun laittoi suuhunsa lanttu-, peruna- tai porkkanalaatikkoa. Näistä kaksi ensimmäistä äitini tekemiä. 

Johanneksen kirkossa Ylioppilaskunnan Laulajat

Tunnelmaa

Joulukuun 16. päivän tapasin ystäviä joulukonsertin tiimoilta. Pitkästä pitkästä aikaa Johanneksen kirkossa klassisia joululauluja kuunnellen. Tunnelmallista, joulusta ja nautinnollista. 

Tuntui, että koko pääkaupunkiseutu oli liikenteessä. Fazerin Kluuvikadun kahvila tupaten täynnä ja kadut täynnä ihmisiä. 

Kiitos lipuista P & A ja S! 

Juhlat ja elämä siinä sivussa

Kansallisteatterissa

Tykkäsin, tykkäsin kovasti. Sarkastinen huumori osui ja upposi. Enkä olisi halunnut tämän esityksen loppuvan lainkaan. Ilmeisesti mielentilani oli tähän sopiva, sillä toisenlaisenkin arvion olen kuullut. 

Toinen korona

Lujille otti

Marraskuun viimeisenä sunnuntaina oli tarkoitus valmistella joulua ja seuraavan viikon odotettuja vieraita. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tunsin itseni voipuneeksi ja väsyneeksi ja ihmettelin itsekseni mikä minua nyt näin laiskottaa. Hommat eivät luistaneet lainkaan. 

Kun maanantai tuli hoidin aamutoimet ja iskin sormeni työkoneen näppäimistölle. Nopeasti kävi ilmi, etteivät silmät vaan yksinkertaisesti tahtoneet pysyä auki. Ilmoitin  tilanteesta esihenkilölleni ja suljin läppärin kannen. Menin takaisin sänkyyn ja seuraavan 48 tunnin aikana olinkin sitten hereillä noin kuusi tuntia. Kissat saivat ruokansa ja muutkin huoltotoimet suoritin, niistä ei voi luistaa oli tilanne mikä hyvänsä. 

Viikon se otti ja meinasi jo hermotkin mennä, kun ei edistystä tapahtunut. Kissat toki lämmittivät ja hoitavat, mitä nyt se arin hieman vierasti kun en kurkkukipuni vuoksi höpötellyt kuten yleensä. Eikä se yskiminenkään varmasti auttanut asiassa. 

Nyt on taudista selvitty ja jo tovin vietetty normaalia elämää. Väsyttää toki edelleen niin vietävästi, muttei kyllä osaa sanoa onko se koronan seurausta vai tämä pimeyden. Vaan valoisampia aikoja kohden on menty jo muutamia viikkoja. Että kohta täältä pimeyden luolasta taas kömmitään ulos.