sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannus

Tuli ja meni

Juhannus tuli ja meni. Yhtä tunteiden vuoristorataa. Iloa, naurua, itkua ja surua. Kesäkuu on ollut rankka. Valonpilkahduksista huolimatta, olo tuntuu raskaalta. Oikein mitään en saa aikaiseksi.

Kovasti olen ajatellut mikä on inhimillistä ja mikä ei. Miten elämä alkaa, miten se loppuu ja kuinka vuodepotilaita hoidetaan. Minkälainen loppu olisi paras lähtijälle. Millainen isä oli ja millainen isä on nyt.

Veljeni yllätti minut lahjalla. Äitini esitteli vaatekaappia, jossa oli käytöstä poistettuja vaatteita. Lattialla oli jalusta. Jalusta, joka oli yhteensopiva kamerani kanssa. Oli kuulemma lojunut siellä jo vuosia, oli aikanaan videokameralle hankittu ja täysin vailla virkaa.


Oli pölyinen, voi olla vanhanaikainen, muttei sillä väliä. Säätöjä on vaikka mitä, korkeuttakin tälle saa hurjasti. Minulla on nyt jalusta, kiitos veljeni.  Toisaalta tuntuu hullulta iloita jostain tavarasta tällaisella hetkellä. Valokuvaus on kuitenkin minulle terapiaa ja sitä totisesti nyt tarvitsen.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesäretki

Suvilystipaikkaan

Eräänä aurinkoisena päivänä ystäväni Tellis, Naukulassa ajoittain seikkaileva Puolu-täti sekä minä hyppäsimme autoon ja köröttelimme ystävämme Paulan Suvilystipaikkaan. Pysähdyimme puolessa välissä kahvilla Kasvihuoneilmiössä, paikassa jonne aina suunnittelen tekeväni oman retkensä ja tutkivani koko tarjonnan ihan suurennuslasin kanssa. 

Kasvihuoneilmiö on siitä mukava paikka, että myös Puolu-täti pääsi sisälle ja katsomaan pupujakin. Valkoisen pupun kanssa sanoivat ihan nenäpäivää. 




Pihakierros kauniissa maisemissa, maistuva lounas ja leppoisaa höpöttelyä. Oiva kesäpäivä. Bonuksena vierailu upeassa paikallisessa yksityspuutarhassa.





Kissojeni Sulon ja Namun mummu, Ruska (Pinkkitassun Bette) 

Kissani Namun emo, Rauha (Pinkkitassun Edina)


Tästä kesäpäiväretkestä on tullut jo ihan perinne. Perinteeksi ovat muodostuneet myös matkan aikana autossa lausutut kommentit: 

"Nyt et kyllä enää yhtään kuuntele tuota ämmää", lausahti Tellis auton navigaattorista kun olimme ajanneet harhaan. Syy tosin ei ollut navigaattorin vaan minun kun en ajanut niin kuin minua ystävällisesti opastettiin. 

"Tästä mun autosta kuuluu kummallinen ääni. Sellainen fläp, fläp, fläp", sanoin minä enkä ymmärtänyt että se oli Puolu-täti kun takapenkillä läähätti. 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kierroksella

Tuusulanjärvi

Viime sunnuntaina oli vuorossa museoretki. Noukin ystävän matkaan ja lähdimme kierrokselle. Kierros alkoi Järvenpään taidemuseosta, jatkui Aholaan, sieltä Ainolaan, sitten Halosenniemeen ja sieltä vielä Aleksis Kiven Kuolimökille. Aikamoinen retki.



Kahvit Ainolan lipunmyynnin yhteydessä. 










Eikä se ole retki eikä mikään, jos ei evästä haukata. Retken päätteeksi kävimme syömässä burgerit Krapin kesäravintolassa Mankelissa. Erittäin herkullista, sekä kasvis- että lihaversio.

Mankelin kasvisburgeri. 

Vaan oli retkessä myös huomauttamista. Missään kohteessa ei käynyt Kulttuuriseteli. Huhupuheiden mukaan päätös on tullut Tuusulan kunnalta korkealta taholta enkä minä voi kuin ihmetellä moista päätöstä? Tällainen päätös on mielestäni huonoa asiakaspalvelua ja saattaa rajoittaa vierailijoiden käyntiä kohteissa.

Museokortti toimi kyllä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Onnea ja rakkautta

Häissä

Olin eilen häissä. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, rakkaus näkyi ja kuului. Seremonia oli kaunis, illan ohjelma myös. Ulkona tuiskusi ja tuiversi, eikä se haitannut yhtään.




Onnea vielä kerran A & V! 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Vanhassa kaupungissa

Porvoossa

Vaikka käynnilläni  oli surullinen kaiku, halusin silti käydä myös vanhassa kaupungissa. 

Raatihuoneentorilla törmäsin mielenkiintoiseen korukauppaan.  Tiskin takana yrittäjä ja tekijä itse. Kissaihminen tunnisti kissaihmisen heti, ei kai kuvan lusikkakissoilla muuten olisi ollut tuollaisia nimiä?








Vanhoista lusikoista ja muista välineistä tehtyjä koruja on nähty jo aikaisemminkin, nyt näin silti jotain uutta. Yksi koru tarttui mukaani, vaikka kissa-aiheita pyrinkin välttämään. Huonolla menestyksellä, tunnustan.

Näissä koruissa oli mielestäni raikas ote ja oma näkemys. Tykkäsin kovasti.

PS: Maksoin koruni ihan itse.


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Vaaleita pikkuleipiä

Äidin reseptikirjasta

Saattaa olla, että Porvoosta kotiuduttuani minulle on tullut muutama ylimääräinen kilo. Ihan niin kuin edellisissä ei olisi tarpeeksi. Aamukahvin ja korpun jälkeen on vuorossa vaalea pikkuleipä. Äidin tekemiä. Sydämenmuotoisia ja paksuja. Herkullisia, yksinkertaisesta reseptistä huolimatta.

350 g voita
2 dl sokeria
2 dl kermaviiliä
550 g vehnäjauhoja
1 1/2 tl ruokasoodaa

Taikina kaulitaan 1 cm paksuksi ja paistetaan n 250 asteessa, tarpeeksi kauan mutta aika vähän, sanoo äitini. Kuulemma noin 7-8 minuuttia ja vaikka asteitakin on ilmoitettu käsinkirjoitetussa reseptissä tarvittavan 250, uuneissa on kuulemma eroja ja tässä "uudessa" tarvitaan vain 175 astetta. Että ota tästä nyt sitten selvää.


Voisin kuvitella, että näiden päälle voisi pyöräyttää vähän hilloakin, ennen kuin näitä kaloripommeja nauttii. Aamiaiseksi tai muuten.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Suolaisia kyyneleitä

ja suurta surua

Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantumaton syöpä, toinen laatuaan. Kunto on heikennyt nopeasti, ensin osastolla, sitten tehovalvonnassa ja nyt taas osastolla. Puhelinsoittoa sekä odottaa, että pelkää.


Isääni lainatakseni, tässä ei auta enää viina, terva eikä sauna.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kesäsade

Valoa ja sadetta

No nyt. Ei paljoa, vain 4 milliä toistaiseksi. Se on parempi kuin ei mitään. 





Aurinko leikitteli lehdillä ja minä ihan varmasti valokuvasin hymyillen. Kesäsade on ihana sade ja sateen jälkeinen tuoksu huumaava. Väritkin näyttäytyvät ihan uusina. Aah, ihanaa.