Täydellinen malli

Lähes täydellinen kuva

Minusta olisi kiva valokuvata ihmisiä. Valitettavasti vaan ihmisistä se ei yleensä ole kivaa.

Kirsikanpuiden kukkiessa, Roihuvuoren puistossa käydessäni, nappasin salaa ehkä parhaimman ottamani kuvan ikinä. Ainoa häiritsevä seikka kuvassa on sen oikeassa alareunassa oleva verkko, joka suojaa kirsikkapuun runkoa jäniksiltä. Joku varmasti häivyttäisi sen kuvasta kädenkäänteessä, mutta minähän en osaa kuvia käsitellä (paitsi instassa missä osaan laittaa valoa ja värejä).

Pitkään mietin julkaisisinko tätä kuvaa lainkaan, mutta sitten ajattelin, että kuva on kuitenkin julkisella paikalla otettu, eikä siinä näy henkilön kasvoja. Ja mikäli henkilö tai hänen tuttunsa kuvan sattuisi täällä näkemään (pidän epätodennäköisenä), niin voisin lähettää kuvan henkilölle tämän kuvan alkuperäisenä. Siis mikäli hän niin haluaisi.

Juhannus

Leppoisaa

Ennen juhannusta tein kaksi päivää töitä kotoa. Alunperin uuden keittolevyn/uunin piti tulla jo keskiviikkona, toimitus siirtyi kuitenkin torstaille. Hieman jännitti josko olisin juhannuksen pelkän mikron varassa. Onneksi ei käynyt niin, kun lauantaille oli tulossa ystävä kyläilemään.

Kaksi päivää kotitoimistolla ja yksi ylimääräinen vapaapäivä ovat tuntuneet varsin pitkiltä ja olo on levollinen vaikka juhannusta on vietetty kolmessa eri osoitteessa, neljässä, jos torstai-iltakin lasketaan mukaan.

Uuni sai tulikasteensa lauantaina, kun tein lounasta. Turkkilaista ruokaa nimeltä Imaami pyörtyi. Tätä olen saanut ensimmäisen kerran Paulalla ja täytyy sanoa, että Paulan versio oli mielestäni maukkaampi. Täytyy siis vielä harjoitella.

Sattumia, tapahtumia

Viikkojen varrelta

Eräänä etätyöpäivänä toukokuussa huomasin, että uunini on rikki. Samassa meni keittotaso vaihtoon. Torstaina pitäisi tulla uudet ja asennuksen kanssa. Hyvin olen toistaiseksi pärjännyt ilmankin, vaikka ruuanlaitto on kiinnostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Tietenkin. Jostain syystä minua ei ollenkaan huvittanut lähteä kodinkoneostoksille, onneksi sain ystävät mukaan. 

Kun keväällä sairastin, hajotin kylpyhuoneen valaisimen kuvun. Se vaan jäi käteeni ja halkesi. Samaiset ystävät tulivat apuun ja makuutuomareiksi ja sainpa ystäväpariskunnan herran vielä asentamaankin tuon uuden valaisimen paikoilleen.

Kissanäyttelystä tullessani hajotin kamerani objektiivin. Onneksi kameran runko säilyi vahingoittumattomana ja kotoa löytyi toinen objektiivi. Kissanäyttely-ystäväni kautta sain hankittua itselleni käytettynä toisen objektiivin.

Aikaisemminhan minulta hajosi tänä vuonna jo tämän läppärini emolevy. Ja ystäväpariskuntani mies vei sen huoltoon. Että olisivatkohan tämän vuoden hajoamiset jo tässä? Minulle riittäisi. Ystävien apu on ollut korvaamaton, tästä olen kiitollinen.

Niin, ja siitä, että äiti on päässyt tänään kotiin.

Rakastuin

Oopperan suuri kuorogaala

Onni on ystävä, joka osaa houkutella minut sellaisiin paikkoihin joihin itse en ymmärtäisi hakeutua. 

Kävin toukokuussa katsomassa Oopperan suuren kuorogaalan ja se oli varsin mykistävä esitys, myös visuaalisesti. Oopperaa en juuri tunne, enkä todellakaan aina tiennyt mistä oopperasta kukin esitys oli. Tästä huolimatta ymmärsin minäkin, että kyseessä oli loisto esitys. Rakastuin.