Zarah L.

Teatteri Jurkassa

Vaikuttava, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Sai minut kiinnostumaan Zarah Leanderin elämästä ja musiikista. Onneksi sain tähän suosituksen ystävältäni ja onneksi tuli lisänäytöksiä, muuten olisi mennyt ohi. 

Eroma

Espoon kulttuurikeskuksessa

Instagramin ihmeellisessä maailmassa tutustuin laulaja, lauluntekijä Eromaan. Huomasin, että tulossa oli konsertti Espoon kulttuurikeskukseen ja sain houkuteltua mukaani ystäväni. 

Konsertti oli intiimi, tunnelmallinen ja mikä ääni hänellä onkaan. Jos tilaisuus koittaa, niin mielelläni menisin kuuntelemaan uudelleenkin. 

Serkkulikat

Tapaamisia

Yksi ensimmäisen koronavuoden parhaita ajatuksiani oli ryhtyä tapaamaan läheisimpiä serkkujani säännöllisesti. Perustin meille ensin keskusteluryhmän. Sen jälkeen olemme jakaneet kuulumisiamme ja tavanneet useampia kertoja vuodessa. Täällä on nautittu riisipuurot, toisaalla on nautittu kesäpäivistä ja olemme heittäneet talviturkkimme Puulaan jo kahtena peräkkäisenä kesänä. 

Huhtikuussa tapasimme arki-iltana ja nautimme olostamme tädin luona. 

Tapaaminen sai kuitenkin hieman erilaisen päätöksen kun olimme ajatelleet. Naapurissa asuva äitini oli mullanhakureissullaan onnistunut lyömään auton oven kiinni, siis ihan kiinni asti niin, että peukalonsa oli oven välissä. Siitä sitten serkkuni lähti antamaan ensiapua ja veljeni lähti viemään äitiä päivystykseen. Neljä tikkiä ja ihmetys siitä, kuinka se ovi oli ihan kiinni asti mennyt. Sitä ei osannut äitikään sanoa. 

Huoneteatteri Jurkassa - Selli

Teatteria

Se on onni ja ilo kun ystäväpiiriin kuuluu teatterinystävä ja vielä sellainen, joka jaksaa varata lippuja ja seurata mitä tarjolla on! Kiitos siitä, ystäväni. 

Huhtikuussa kävimme porukalla katsomassa huoneteatteri Jurkassa Sellin. Toimittaja Aino (Wenla Reimaluoto) ja valokuvaaja Henri (Eero Aho) veivät meidät Nigerian vankiselliin uskottavasti ja vakuuttavasti. Näytelmän oli kirjoittanut Pasi Lampela. 

Kertakaikkisen vaikuttava esitys. 

Ylioppilaskunnan laulajat 140

Naisilta miehille Juhlakonsertti

Lankalauantaina minut houkuteltiin mukaan YL 140-vuotisjuhlakonserttiin Musiikkitalolle. Tähän juhlakonserttiin oli tilattu naissäveltäjiltä uusia teoksia, eikä Finlandia-hymniäkään oltu unohdettu. Vaikuttava konsertti. Oli ilo olla kuuntelemassa. 

Konsertin jälkeen lähti kulkue kohti Vanhaa Ylioppilastaloa. Erinomainen lankalauantai. 

Ronja Ryövärintytär

Kansallisteatterissa

Eräänä maaliskuisena lauantaina kävimme muutaman aikuisen ystäväni kanssa katsomassa Ronja Ryövärintyttären päivänäytöksessä. Sanomattakin oli selvää, että yleisö oli lapsivoittoinen. Esitys oli hieno ja jännittävä, lavastus upea ja sopi myös aikuiseen makuun. 

Ronjan jälkeen siirryinkin sitten tätini 91-vuotispäiville Porvooseen. Siellä sankaritar oli jo hiukan väsähtänyt päivän hulinasta, mutta ihmekös se. 

Korvakoruja

Lisää korvakoruja

Kun lähden kotoa, laitan sormeeni sen aina sen yhden sormuksen. Hopeisen, sileän. Mutta korvakorujen kanssa on toinen juttu. Niitä tänne on kertynyt ja niiden täytyy sopia asuun. Niiden johdosta on myös kaulakorujen käyttö vähentynyt huomattavasti.

Korvakorut ovat minulle se juttu ja sen taitavat tietää niin ystävät kuin työkaveritkin. Eipä siis ihme, että sain työkaveriltani eräänä aamuna aikaisin viestin olenko jo ilmoittautunut Grazy Granny -yrityksen cocktaileja ja korvakoruja -tilaisuuteen. No en ollut, enkä ollut moisesta edes tietoinen. Sain toisen korvakoruhullun mukaan matkaan ja vietimme erinomaisen hauskan hetken kerrassaan ihastuttavassa Rakastan-kahvilassa. 

Valittavana oli vaikka ja minkälaisia kiinnityssysteemeitä ja aihioita. Itse suosin koukkuja, kun työpäivinä päässä on usein kuulokkeet. 

Lisäksi seuraan Little Bit Design -yritystä ja piti sitten sielläkin käydä ostoksilla. 

Nyt on sitten herkkuja jos jonkinlaisia. Korvakorukokoelma on kieltämättä suuri, muttei varmasti vieläkään täydellinen. 

Ystäviä kylässä

Nyyttärit, maalaamista ja UMK karsinnat

Helmikuussa oli nyyttärit, maalausilta ja mikä sen hauskempaa, kun samalle illalle osui vielä UMK:n karsinnat. 

Kun sitten vielä jaksaisi valvoa ne euroviisut kun toukokuussa tulevat.                                                                     

Com-Passion

Teatteri Jurkassa

Helmikuussa kävin myös huoneteatteri Jurkassa katsomassa teoksen Com-Passion. Se kertoi tarinansa hyvin. Tila on intiimi ja tunnelma muutenkin kaikin puolin miellyttävä, vaikka esityksessä käytiin läpi vaikeitakin asioita. 

Jäljellä vielä kaksi esitystä Teatteri Jurkassa tälle keväälle. Odotan niitä kovin. 

Ei kertonut katuvansa

Helsingin Kaupunginteatterissa

Kun ystävä soittaa kesken työpäivää tietää, että asia on tärkeä. Niin eräänä tavallisena helmikuisena tiistaina, kun puhelin pirahti. Samaksi illaksi oli tarjolla teatterilippu Helsingin Kansallisteatteriin. Tommi Kinnusen kirjaan en ollut vielä ehtinyt tarttua, enkä tiedä tarvitseeko enää. Uskon, että tarina tuli selväksi ja hyvin kerrottua. 

Pidin esityksestä, mutta myös tässä HKT:n esityksessä minua vaivasi ääni. Se oli kova ja metallinen. Lavalla olevan rautalankabändin vika se ei ollut, mielestäni syynä on yksinkertaisesti tilan akustiikka. 

Fanny ja Alexander

Helsingin Kaupunginteatterissa

Kävin perjantaina yhdessä tutun teatteriporukan kanssa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Fannyn ja Alexanderin. Tarina oli tuttu ja siitä tehty elokuva nähty useamman kerran. Jännitti miten se soveltuu teatteriin. 

Kyllä se sopi. Vaikka toiset kohtaukset olivat elokuvaan verrattuina rujompia, ei niin kauniita, niin tarinaan soveltuvia silti. Se mikä minua tässä ja edellisessä Helsingin Kaupunginteatterissa näkemässäni esityksessä (oli Komisario Palmu) häiritsi, oli äänet. Ne olivat kovia, metallisia ja tuntuivat tulevan vain näyttämön oikealta laidalta. 

Vuosi 2023

Olkoon se hyvä, parempi

Tunnelmia joulukuulta. Hyviä tapaamisia, hyviä keskusteluja, ruokaa ja auringonpaistettakin. Hieman huolia ja murheita. Pimein aika on selätetty ja hyvä niin. 

Toivokaamme, että vuodesta 2023 tulee edellistä parempi. Lempeä, rauhaisa ja kaikin puolin parempi. 

Hyvää uutta vuotta!