Europeana

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 

Marraskuussa kävin katsomassa ystävieni kanssa myös Europeanan Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Esitys on kovasti kehuttu, mutta jostain syystä minä en oikein päässyt siihen kiinni. En tiedä mistä kiikastaa, kun lavastus oli mielenkiintoinen, aihe myös, eikä näyttelijätyössäkään ollut lainkaan moittimista. Epäilemättä kyse siis minusta itsestäni ja siitä, ettei kyseinen esitys sopinut sen hetkiseen mielentilaani. Silläkin on vaikutusta, aikalailla kaikkeen. 

Koska olin matkassa julkisilla ja bussivuoroja on ikävästi vähennetty, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin nauttimassa lasillisen punaviiniä. Pakko oli kuvata myös lahjapipo. 

Messa Da Requiem

Oopperassa

Marraskuun ohjelmaan kuului myös Messa Da Requiem. 

Tämä esitys oli kertakaikkisen lumoava. Lavastus, kuoro ja tanssijat. Erittäin nautinnollinen marraskuinen lauantai oopperassa. 

Vaikka tietoni klassisesta musiikista ovat olemattomat, musiikki vie mennessään. 

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Helsingin Kansallisteatterissa

Vaikuttava, ajatuksia herättävä. 

Sairastapauksen vuoksi kolme roolia oli paikattu nopeasti, eikä se haitannut tahtia laisinkaan. 

Vaikuttaa vahvasti siltä, että kirjakin pitää nyt hankkia. 

Ja koska minusta on nyt tullut erittäin hidas pistämään näitä asioita tänne muistiin, kerrottakoon, että tämän esityksen näin jo marraskuun alkupuolella. 

Vihervaaran Anna

Lahden Kaupunginteatterissa

Joskus ennen koronaa ihmettelin työmatkaillessani ihmisiä, jotka olivat tohkeissaan lentokentällä. Itse istuin siellä jonkin verran kyllästyneenä. Sitten tuli korona ja nyt jopa Z-junalla matkustaminen Lahteen tuntui merkitykselliseltä asialta. Oikeastaan pidän tästä nykytilasta. 

Lahteen meitä lähti kolme tyttökirjaystävää. Yksi meistä oli ostanut liput lahjaksi, toinen junamatkat ja minä tarjosin sitten pientä purtavaa. 

Itse esitys oli pienellä Eero-näyttämöllä. Tunnelma poikkesi Anna-kirjojen tunnelmasta ja oli osin meille kaikille pienoinen pettymys. Suurin osa yleisöstä tuntui nauttivan kyllä. 

Hienovaraisempi ote olisi ollut enemmän mieleen. Huolimatta tästä teatteriretki Lahteen oli taas oikein onnistunut. 

Kirjamessuilla

Helsingissä

Tänä vuonna päädyin kirjamessuille ilman vakituista kirjamessukaveriani. Väkeä riitti ja jonoja. Suurin jono pitkin päivää oli naulakoille, kuljetin siis takkiani mukana, enkä voinut välillä käydä jättämässä hankittuja kirjoja säilytykseen. Se onneksi hieman hillitsi messukäyttäytymistäni. 

Muutama täsmäostos oli harkittu jo etukäteen ja ne myös nappasin mukaani. Kyseenalaista on se, pystynkö lukemaan kirjat. Elisa Aaltolan kirjoihin sain omistuskirjoitukset. Paneelikeskustelun jälkeen olin sen verran herkillä, että itkuksihan se meni. Sain sitten vielä vieressäni odottaneen messukävijänkin kyynelehtimään. Toki hän teki sitä hieman hillitymmin kuin minä. 

Joka vuotinen perinne jatkuu taas ensi vuonna. 

Nukkekoti - KOM teatterissa

Askel kadulta teatteriin

Askel sateiselta kadulta vei lämpimään, jouluiseen tunnelmaan. Miljöö kutsui ja houkutti ja kun aikaa oli, nautin vuoden ensimmäisen glögin. Olin paikalla taas ensimmäisten joukossa. 

Sain pöytään seurakseni rouvan, joka kanssa sitten höpöttelimme niitä näitä kunnes oman seurueeni jäseniä alkoi valumaan paikalle. 

Lavastus toimi hyvin ja tämä Ibsenin klassikkonäytelmä hieman erilaisella toteutuksella vei mennessään. 

Lauantain päivänäytökset ovat mukavia! Ehtii ennen ja jälkeen vielä touhuta muita ja kesken kaiken irtautua ihan muuhun maailmaan. 

Lauletut laulut

Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä

Lokakuussa pääsin tutustumaan Kansallisteatterin uusittuun Pieneen näyttämöön. Muutaman vuoden kestänyt peruskorjaus oli tehty ja ovet avautuivat taas syksyllä 2023. Uudistus oli tehty hienosti ja ajaton, klassinen ilme oli mieluinen. Erittäin mieluista oli myös kahvila Willensauna sekä lisääntynyt naistenhuoneiden määrä! 

Lauletut laulut oli kerännyt lauluja Kansallisteatterin pitkän historian ajalta. Valinta on varmasti ollut vaikeaa ja ainakin seuralaiseni jäi kaipaamaan joitakin esityksiä. Ehkä jatkoa on tulossa? Toivotaan niin. Rentouttava ja hieno esitys ja upea Pieni näyttämö. 

Tootsie

 Lahden Kaupunginteatterissa

Kävin taannoin ensimmäistä kertaa Lahden Kaupunginteatterissa. Mielenkiintoinen betonirakennus ja eläväinen aula useine kahviloineen. Todella mukava siis. Ohjelmistossa elokuvaan Tootsie pohjautuva musikaali. 

Kun olin toipunut siitä, että kyseessä oli musikaali, nautin kovasti. Niin näyttelijöiden suorituksista kuin musiikkinumeroistakin. 

Loppuvuodelle tiedossa myös toinen visiitti Lahden Kaupunginteatteriin. 

Vuoden teema: sähkö

Keittiö

Osa sähköön ja valaisimiin liittyvistä asioista oli pitkään ja hartaasti suunniteltuja, osa ei. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että eräänä aamuna sammuttaessani tiskipöydän päällä olevaa loisteputkivalaisinta sen katkaisimesta tuli sinisiä kipinöitä ja koko keittiöstä (pois lukien liesi) sekä eteisestä paloi sulake. 

Aamukahvi oli onneksi jo nautittu ja sitten alkoi soittorumba. Ystävällinen naapuri lainasi sulakkeen, koska täällä ei varasulakkeita tietenkään ollut. Sähköasentajaa tarvittiin paikalle uudelleen. Tällä kerralla paikalle tuli eri yrityksen edustaja. Hieman oli vaikeuksia kommunikoinnin kanssa kun sain viestejä aina iltamyöhään. Aikaakin tämä otti, enkä odotteluaikana saanut käyttää noita keittiön valaisimia. Ne menivät molemmat vaihtoon. Nyt on taas valoa, laskua odotellessa. Ja tarpeeseen tuleekin, kun maailma pimenee taas kovaa vauhtia. 

Hiirenloukku

Arena-näyttämöllä

Olen joskus (yli 30-vuotta sitten) nähnyt Hiirenloukun Lontoossa niin kuin aika moni muukin. Nopealla etsinnällä löysin, että ensimmäinen näytös tästä klassikkonäytelmästä on ollut Nottinghammissa Royal Theaterissa 6.10.1952 ja näytelmä pyörii Lontoossa edelleen. Aikamoinen saavutus. 

Oli mukava nähdä tämä myös Helsingissä, ja Arena-näyttämön parvekkeen toinen rivi osoittautui hyväksi paikaksi. 

Samalla reissulla

Taidehalli: Kaija Aarikka

Samalla reissulla kun kävimme ystävämme kanssa katsomassa Kustaa Saksin näyttelyn Designmuseossa, kävimme myös katsomassa juuri avautunutta Kaija Aarikan näyttelyä Taidehallissa. 

Näyttely oli kattava ja kertoi esinein ja videoin Kaija Aarikan ja Aarikan taipaleesta.  Usein tuli kommentoitua: "Ai, siis tämäkin on Aarikkaa." Ja aika usein myös, että tämä on tuttu. Kannattaa käydä täälläkin. 

Vielä ehtii: Kustaa Saksi

Designmuseossa

Tänä syksynä olen ehtinyt ulkoiluttaa myös Museokorttia, tuota maailman ehkä parasta keksintöä. Ensimmäinen käynti oli Designmuseoon ja siellä kiinnosti erityisesti Kustaa Saksin näyttely. Sitä ehtii vielä käydä katsomassa, sillä se on esillä vielä lokakuun puoleen väliin saakka. 

Lumouduin, ihastuin ja hämmästelin. Suorastaan rakastuin. 

Jokaista yksittäistä työtä olisi voinut katsella kauan, läheltä ja kaukaa. Töitä oli paljon ja ne häikäisivät. Kameran linssin takaa katsoessa, tuli töihin myös uutta näkökulmaa. 

Lisää valoa

Syksyyn ja talveen

Viime talvena kävi selväksi, että tämän talouden valaisimille on pakko tehdä jotain. Yläkerran työhuoneessa kattovalo vilkkui eikä kunnollista valaisinta ollut työpöydälläkään. Alakerrassa toinen kattovalo vilkkui myös, eikä eteisen valaisin tuonut tarpeeksi valoa. Jostain syystä olin unohtanut läheisessä kauppakeskuksessa olevan valaisinliikkeen, enkä todellakaan ollut ymmärtänyt, että sieltä saa myös asennuspalvelua ja sen sellaista. 

Nyt kaikki on laitettu kuntoon ja kotoa löytyy myös uusia valaisimia. 

Keltaista työhuoneeseen (ostettu Bauhausista) 

Olohuoneessa liihotellut lintu päätyi eteiseen. 
Tämän olen aikanaan hankkinut tilapäiseksi Desing House Stockholmista, 
olikohan joskus 1990-luvulla ja niin vain liihoittelee edellen. 
(Katto kaipaa vähän putsausta, ehkä joku vuosi teen tämänkin) 

Olohuoneen valaisimet,
ruokapöydän päällä isompi ja sovan edessä pienempi. 
Molemmat ostettu Valomannista, isompi jo muutama vuosi sitten, 
pienempi tänä kesänä. 

Seuraavana mielessä itsepalvelukirppispöydän hankkiminen ja kaappien siivous. Se ottanee kuitenkin aikalailla aikaa. 

Loman loppu

Huomenna

Huomenna koittaa töihin paluu. 

Kotona monta projektia kesken, mutta sehän on normaalia tässä taloudessa. Hankintoja on tehty, mutta niin on myös poistoja. Kirppari jäänyt vielä varaamatta, mutta eiköhän senkin aika tässä piakkoin ole. 

Olen toteuttanut suunnitelmia ja jättänyt niitä toteuttamatta. Olen tehnyt asioita lyhyellä varoitusajalla ja sitten olen vaan ollut. Eilinen myrskypäivä kului lähinnä makuuasennossa kirjaa lukien ja se tuntui hyvältä. Uni on maistunut aamulla ja illat venyneet. Paluu arkirytmiin tuo haasteita, sen tiedän. 

Pikkuikkuna on öisin vielä auki ja talvipeitto odottaa pestynä. Työpöydällä valaisee uusi työvalo. Sähkötöiden tekijälle olisi tarve, yksi tuoli on viety päällystettäväksi ja toinen odottaa vuoroaan. Suutarin sitten unohdin ja niin varmasti jotain muutakin. 

Olen tavannut ystäviä ja sukulaisia, käyttänyt äitiä lääkärissä ja kuullut suru-uutisen 95-vuotiaan tätini kuolemasta. Olen ollut juhlissa uudessa mekossa ja lunastanut teatterilipun jos toisenkin. 

Loma on tehnyt tehtävänsä, vaikka pieniä vastoinkäymisiäkin on ollut ja niistä johtuen olen ollut aikalailla kotinurkissa. 

Järjestystä elämään

 ja kalenteri kuntoon

Vasta kun Hertta-kissan kunto alkaa olla suhteellisen normaali, olen pystynyt keskittymään muuhun. Tämä päivä onkin kulunut loppuvuoden tapahtumia kalenteroiden. Lomaa on jäljellä parisen viikkoa ja siinäkin ehtii vaikka ja mitä. On juhlat, vierailu ystävän kesäpaikassa Länsi-Suomessa. Syyskuussa on tiedossa häät. Sitten varmasti taas kirjamessut. Lokakuu on perinteisesti ollut rientojen osalta kiireinen. 

Muutama mukava teatterikäyntikin odottaa jo vuoroaan, kaksi teatteria Lahdessa, yksi Areena-teatterissa, yksi KOM-teatterissa ja sitten vielä käynti oopperassakin. 

Toiveissa on myös kirppispöytä. Se taas riippuu siitä saanko täyden palvelun pöydän varattua tästä lähistöltä vai en. Joka tapauksessa raivaus on lähtenyt käyntiin mukavasti. 

Nyt täytyy vaan pitää varansa, ettei kalenteri täyty liikaa. Nyt on päästy vauhtiin. 

Vierailu puutarhalla

Vallilassa 

Tänä kesänä Vallilan Siirtolapuutarhan kahvilaa pitää Hermannin piirakkaleipomo. Minulla on ollut onni nauttia heidän tuotteita ystävän mökillä. Lautasella oleva kaalipiirakka on käsittämättömän hyvä, mutta eipä kauas taakse jää myöskään mustikkapiirakka (joka on kuvassa foliokupissa). 

Kahvittelun jälkeen pääsin puskiin ja mukaan tuli punaherukoita, karviaisia ja vadelmia. Niin paljon kuin pieneen pakastimeen 5 kilon mansikkaerän jälkeen mahtui. Enemmänkin olisi ollut tarjolla, mutta kun ei mahdu, niin ei sille mitään voi. 

Näillä selvitään taas seuraava talvi!