Sivut

torstai 29. maaliskuuta 2018

Rentouttavaa viikonloppua

ja hyvää pääsiäistä

Minä harjoittelen uusia tapoja. Pyrin lähtemään töistä heti työajan päätyttyä, ainakin melkein. Ensimmäisenä päivänä ei onnistunut, eikä ihan seuraavinakaan. Mutta parannusta on selvästi havaittavissa. Niinpä tänäänkin olen jo kotiuduttuani ehtinyt tehdä kanakeiton, nauttia sitä kaksi kulhollista, jakaa osan pakkaseen tulevia iltoja ajatellen. Söin ensimmäisen kulhollisen mämmiä kerman kanssa. Olen jutellut äitini kanssa, katsonut loppuun kauan sitten aloittamani elokuvan. Olen päästänyt kissoja tarhaan ja sisälle ja toistanut tätä lukemattomia kertoja. Olen tehnyt valmiiksi appelsiinifekolisalaattia ja niistänyt. Niistänyt niin ettei loppua tule.



En nyt kamalasti olisi tähän kohtaan tätä nuhanenää kaivannut, mutta tuli silti ja ihan ilman lupaa.

Iloista, rauhallista ja hyvää pääsiäistä kaikille! 

Kanakeitto: Perunaa, sipuli, 2 valkosipulin kynttä, chili, purkillinen maissia, litra vettä, purkillinen kookosmaitoa, ruukullinen korianteria, hyppysellinen suolaa ja cayannepippuria. Niin ja sitten sitä kanaa. Itse ostin maustamattomia kanan rintafileitä, leikkasin niistä pienempiä paloja ja paistoin ensin. 

torstai 22. maaliskuuta 2018

On päiviä ja päiviä

Oi mitä päiviä

Viime päivien aikana olen hokenut itselleni kevään tulevan keikkuen. Ja kyllä onkin keikuttu. Yli kymmenen asteen pakkasesta suojakeliin ja sulaviin lumikasoihin. Jos aamulla hädin tuskin tarkenee untuvatakissa, saisi iltapäivällä kulkea kumisaappaat jalassa. 


Muita varteenotettavia asioita viime viikoilta: 

  • Kävin influenssan pikatestissä. En suosittele. En itse influenssaa, enkä kyllä pikatestiäkään. Onneksi se näytti negatiivista 
  • Podin lyhyen flunssan ja totesin, että kunnon uni auttaa. Nukuin vuorokauden aikana 14 tuntia
  • Nauroin vatsani kipeäksi Lisää Saikkua, kiitos -teatteriesityksessä 
  • Mietin olisiko minulla varaa tuhlata säästöjäni uuden kameran hankkimiseen
  • Vietin puolimaratoonin hyvän ruuan ja ystävien seurassa The Crown -sarjan toisen tuotantokauden parissa
  • Opin uutta eläinsuojelutyöstä PESU ry:n ensikodissa
  • Aktivoidun ja totean päivät aivan liian lyhyiksi - on niin paljon asioita, jotka haluaisin saada tehdyksi tai edes alulle

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Viimeaikoina

Minä olen: 


  • tehnyt paljon töitä
  • päivittänyt kalenterini ymmärtääkseni tulevat tapahtumat
  • syönyt jäätelöä lumisateessa
  • siivonnut, raivannut ja pakannut takkeja vietäväksi kierrätykseen
  • miettinyt kummallisia tapojani, sitä miten päätän leikata kissojen kynnet aina sen jälkeen kun olen imuroinut 
  • havainnut, että kunnolliset kävelylenkit asfaltilla auttavat jumiutuneisiin pakaralihaksiin
  • ajatellut pyöräilyä töihin ja jopa haavaillut siitä
  • vastaanottanut paljon hyviä ajatuksia
  • odottanut kevättä
  • palvellut kissojani ja heiluttanut huiskaa
  • juhlinut syntymäpäiviä
  • saanut kutsun häihin
  • siivonnut työpöytäni kotona ja sotkenut sen uudelleen
  • viettänyt puolimaratoonin ystävien kanssa The Crown -sarjan parissa (2. tuotantokausi)




sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Maaliskuisena sunnuntaina

Tuntemuksia

Pyykkikone jyllää, ruokapöydälle on katettu astiota tulevia vieraita varten. Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu. Kiitos aikaisen nukkumaanmenoajan, heräsin sopivaan aikaan hyvien yöunien jälkeen. Selkä tuntuu hakatulta eilisen hieronnan jälkeen, mutta ajatus kulkee. Kaikella on aina puolensa.



Tuntuu, että olen herännyt. Pitkästä, pitkästä talviunesta. Vaikka nautinkin aina syksyn tullen pimenevistä illoista, niin ei niitä loputtomiin jaksa. Sitä pimeyttä siis. Onneksi tulee kevät ja jos oikein tarkasti kuuntelee, niin sen täytyy olla jo ihan nurkan takana.