tiistai 28. joulukuuta 2021

Hiljaa hissukseen

 tietokonetta vältellen

Joulu tuli ja meni. Yksi ylimääräinen vapaapäiväkin. Kun istuu päivittäin tällä samalla jakkaralla saman pöydän ääressä, ei omaa kotikonetta ole juuri jaksanut avata. Se on tuntunut hyvältä ja oikealta tähän kohtaan. 


Valokuvaus on jäänyt vähemmälle. Epäilen innon nousevan taas helmikuussa, silloin kun päivän huomaa jo selvästi pidentyneen. Aattona kävelin hetken äitini pihalla. Oli kaunista, kirkasta ja kylmää ja monenlaista kulkijaa. 






Vuosi vetää nyt viimeisiään ja viimeinen toive tälle vuodelle meillä olisi. Ei uuden vuoden raketteja, kiitos. 


lauantai 11. joulukuuta 2021

180 cm

Joulukuusi

Viime vuonna minulla oli lainassa ystävän joulukuusi, kun hän itse oli putkiremonttievakossa. Muistaakseni laitoin tänne muistiin jopa sen, että ostan täksi vuodeksi itselleni oman. Koin, että oikea mitta olisi ollut 210 cm. Mitä sitten tein? Ostin 180 senttisen ja se kyllä näyttää vähän töpöltä nurkassa, joka on valikoitunut joulukuusinurkaksi.


Laitan tänne nyt muistiin, että ostan ensi vuonna isomman. Tämä saa siirtyä kissojen ulkotarhaan. Sinne se sopii oikein hyvin. 

torstai 9. joulukuuta 2021

Teatterissa

Nähty ja ei-nähty

Marraskuun lopussa kävin katsomassa Kansallisteatterissa Miika Nousiaisen tekstiin perustuvan Pintaremontin. Kaiken hauskuuden lisäksi, se kertoi paljon ajankuvasta. Sai siis nauraa, tuntea myötähäpeää ja ajoittain jopa surua. Kannatti taas käydä!


Huonompi tuuri kävi sitten Tunnit, viikot, kuukaudet -esityksen kanssa. Ensin oli minulla pientä flunssaa, sitten esitys peruttiin teatterin toimesta ja sitten se siirtyikin Tampereelle. Onneksi palvelu kuitenkin pelasi hyvin ja nyt minulla on Kansallisteatterin omassa lipputoimistossa lahjakortti. Harmittaa kyllä, etten esitystä sitten nähnytkään.