Sivut

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Untuvapeitto

ja villasukat

Toukokuusta lähtien olen nukkunut ilman villasukkia ja vain lakana peittonani. Toissailtana hain ohuen untuvapeiton ja viime yönä nukuin sen alla jo villasukat jaloissani. Oli pehmeä pesä, niin pehmeä etten millään olisi halunnut sieltä aamulla pois. En, vaikka nukuttuja tuntejakin oli takana ihan sopiva määrä ja olo on kohentunut entisestään (kiitos korjatun lääkityksen).

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. 


Osa kodin harvoista viherkasveista on siirretty parvekkeelta sisälle, osa ulkoa parvekkeelle. Muutama kasvi sai uudet mullat. Tänä syksynä yritän saada pelakuut eli siis pielikit (Terkkuja vaan S!) talvetettua ulkovarastossani. Saa nähdä miten käy. Hyllyn ajattelin vuorata jostain kohdin styroksilla, en tiedä auttaako vai ei. Ja ehkä osa pelakuista pitäisi istuttaa isompii ruukkuihin. Pitää vähän selvitellä.


Syksy on selvästi tulossa. Tämän kesän jälkeen se tuntuukin taas ihan hyvältä. Yksi alkavan syksyn kohokohdista on tietenkin Australian Masterchef. Että voinkin tykätä yhdestä tv-ohjelmasta niin paljon. Siinä kannustetaan, iloitaan, nautitaan ja opitaan. Jos et ole sitä vielä katsonut, niin nyt on aika!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Svenskt Tenn - vielä ehtii

Näyttelyssä

Ehdin kuin ehdinkin! Läheltä piti, etten olisi ehtinyt ulkoiluttaa museokorttiani tällä kesälomalla lainkaan. Onneksi kuitenkin ehdin. Tänään kävin ystävän kanssa sekä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä että Didrichsenin taidemuseossa katsomassa Svenskt Tenn -näyttelyn. 





Kasvitieteellisessä tuli otettua harjoittelumielessä niin paljon kuvia, että niihin palataan vielä myöhemmin varmasti monta kertaa. Ja kun tulevan talven mustavalkoisuus alkaa ahdistaa, täytyy Talvipuutarhan lisäksi pitää mielessä myös tämä Kaisaniemen Kasvitieteellinen, jossa jostain syystä olen käynyt harvemmin. 

tiistai 21. elokuuta 2018

Konepesty lampaantalja

Jälkeen kuvat

Näin tarkemmin ajatellen olisin toki voinut laittaa edelliseen postaukseen kuvan konepestystä lampaantaljasta, enkä konepestystä räsymatosta. Kaikki varmasti ovat nähneet märän räsymaton ennenkin. Mutta ei sitä nyt kaikkea voi ymmärtää!

Talja on siis hankittu Ikeasta ja on varmasti ainakin 15 vuotta vanha. Vaikka olen sitä ahkerasti pölytellyt, en ole koskaan rohjennut heittää sitä pesukoneeseen. Taljan takana on kuitenkin pesuohje käsinpesulle ja koska pesukoneessani on käsipesuohjelma, heitin sen sinne. Perään pieni määrä nestemäistä pesuainetta ja sitten vain toivoin parasta. Linkouksen laitoin minimiin, en kuitenkaan nollille. Talja kuivui yllättävän nopeasti ulkona. Aluksi nahka tuntui koppuraiselta, mutta pehmeni kuivuttuaan.  Itse ajattelin pestä toisenkin lamppaantaljan, mielestäni toimi hyvin. Ja sitten niitä kuvia.





Kissaa puolestani en ole koskaan pessyt. Hän hoitaa sen ihan itse.

maanantai 20. elokuuta 2018

Pieniä asioita

Plussia ja miinuksia viimeisiltä lomaviikoilta

Olen: 

  • ryhtynyt fanittamaan sekä Kimi Räikköstä että Kari Hotakaista uutuuskirjan luettuani
  • viettänyt päiviä kotona, saanut aikaan järjestystä. Sisäistä ja ulkoista. 
  • löytänyt hyviä ajatuksia ja kuten tapoihin kuuluu, unohtanut ne samantien
  • harmitellut lauantaina iltauutisten aikaan hajonnutta vessaani
  • kiitellyt naapureitani jotka avustivat vessan korjauksessa niin, että pystyin odottmaan putkimiestä tähän päivään asti
  • laittanut tavaraa kiertoon
  • harkinnut vuokraavani tilan itsepalvelukirppikseltä 
  • ostanut uuden maton työhuoneeseen
  • muuttanut järjestystä makuuhuoneessani
  • siivonnut vaatekaappini
  • nauranut ja itkenyt
  • tehnyt hyvää ruokaa saamastani kesäkurpitsasta
  • syönyt kauden vihanneksia ja nauttinut kypsistä tomaateista
  • tuntenut voimieni palaavan 
  • nukkunut pitkiä yöunia
  • pelännyt pimeää (!!)
  • ilmoittautunut joogaan
  • pessyt räsymaton ja lampaantaljan - koneessa molemmat


Plussan puolella olen. Vielä on muutama päivä lomaa jäljellä, ehtii vielä vaikka mitä. Kaikkinensa erinomainen loma. Kolme viikkoa, kolme pitkältä tuntunut viikkoa. Olen levännyt, olen rauhoittunut ja valmis loppuvuoden haasteisiin.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kaikenlaista

Rentoa eloa

Lomalla on ollut rentoa. Suunnitelmia en juuri etukäteen tehnyt ja se oli hyvä se. Nyt on kuvattu kissoja, tavattu ystäviä, harjoiteltu simpukoiden valmistusta ja hengitetty syvään. Imuroinnin aloitin sunnuntaina kirjastosta ja siihen se imuri jäi kun ryhdyin pyyhkimään pölyjä. Sittemmin olen imuroinut aina huoneen kerrallaan ja seuraavana aamuna kaikki siihen asti imuroidut uudelleen. Ehkä viikkosiivous valmistuu siihen mennessä kun palaan takaisin töihin. Ehkä. En lupaa.



Ystävän suosituksesta otin kokeiluun BookBeatin kahden viikon ilmaisjaksolla. Toistaiseksi olen kuunnellut yhden kirjan ja toinen on loppusuoralla. Olen kuunnellut vaatekaappia siivotessani, tehdessäni muita kotitöitä ja yritinpä laittaa kännykän lavuaarin reunalle kun kävin suihkussa. Olen kuunnellut myös illalla ennen nukkumaan menoa. Huomaan, että ajatukseni lähtevät harhailemaan kovin helposti ja illalla parempaa unilääkettä ei olekaan. Aloitin rehvakkaasti 30 minuutin ajastetulla kuuntelemisella ja nyt se on vähentynyt jo 10 minuuttiin. Siinäkin ajassa ehdin nukahtaa ja saan taas kelata taaksepäin. Mutta kivalta se on silti tuntunut. Nyt pitää miettiä jatkanko vain en. Kokeilua on vielä jäljellä ainakin viikko.



Keväällä ja kesällä tuntemani väsymys on myös saanut selityksen. Talvella vaihdoin lääkärin suosituksesta kilpirauhaslääkitykseni vähemmälle, enkä jostain syystä edes osannut ajatella, että matalapaineeni olisi johtunut tästä. En ennen kuin kommentoin ystävälleni lavuaarini olevan täynnä hiuksia, vasta silloin soivat kellot ja osasin laskea 1+1. Kun verikokeen tulokset valmistuivat, sain vastauksen. Lääkitystä lisättiin +25% päivässä. Nyt voimat palautuvat vähitellen. Silloin kun lääkitys on kohdillaan, en edes koko sairautta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, muista. Mitä ilmeisemmin kannattaisi pitää tämä mielessä, olisi helpommin ja nopeammin korjattavissa jos muutoksia tapahtuu.



Nyt ei muuta kun kirjan pariin, nukuttaakin jo sopivasti.

lauantai 11. elokuuta 2018

Shoppailua

Turistipäivänä

Kunnon turistipäivä, vaikkakin vain omassa synnyinkaupungissa, pitää toki sisällään myös hieman shoppailua. Maltillisesti tosi.

Uusi tuttavuus vanhassa kaupungissa oli Ometta. Siellä oli vaikka ja mitä kivaa. Erityisesti ilahdutti löytää täältä myös Sass&Bellen tuotteita. Ja niistä löytyikin sellainen pakko saada -tuote. Kunnollisen kokoinen muki. Sopivalla tekstillä.



Paljon muutakin mukavaa (ja kissa-aiheista myös) olisin sieltä löytänyt, mutta tällä kerralla onnistuin pitämään kukkaronnyörit tiukoilla. Joskus aikanaan olin jopa sitä mieltä, että en tarvitse ensimmäistäkään kissaesinettä, koska minulla on kissoja, mutta sittemmin mieli on kummasti muuttunut. Koruja katselin jo Omettassa. mutta mutta...

En tarvitse uusia koruja. Onnistuneesti olen niitä vältellyt, kunnes löysin tieni vanhaan Simolinin taloon ja siellä sijaitsevaan Ecomaniaan. Sieltä mukaan tarttui sekä kaulakoru, että korvakorut. Kaulakorussa komeilee Hercule Poirot ja korvakoruissa Porvoo.



Vanhan kaupungin kauppiaat olivat huomioineet koirat hienolla tavalla ja kauppojen edustalta löytyi vesikippoja.




Uusi kiva second hand shop. 

Jokiå Design kauppaan olen yrittänyt nyt mennä useamman kerran Porvoon vierailullani, mutta ei onnistanut tälläkään kerralla. Kauppa oli kiinni. Se vähän harmitti. Lompakko tosi kiitti, koska täältäkin on löytynyt mukavia koruja. Joita en siis tarvitse uusia. En yhtään.




Jääkahvit nautimme Paahtimon terassilla. Mukava päivä, kuten aina ystäväni seurassa.

torstai 9. elokuuta 2018

Makuja Porvoosta

Glassikko

Kävin muutaman päivän lomailemassa Porvoossa ja kuten tapoihin kuuluu, tapasin ystävääni ja leikimme turisteja Porvoossa. Meidän molempien synnyinkaupungissa.

Ensin pysähdyimme lounaalla Glassikossa. Uusi tuttavuus minulle, erinomainen sellainen. Vähän hassulta tuntui istua ravintolan terassilla, paikalla jonka ohi olen kävellyt aikanaan enemmän kuin usein.






Glassikko sijaitsee kirkon porttia vastapäätä. Ihastuttavassa paikassa. Ystäväni on käynyt täällä usein ja kehui pizzojen lisäksi myös salaatteja. Listakin vaihtuu sopivan usein, ettei pääse kyllästymään. Erinomainen alku turistipäivällemme Porvoossa.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Pyöräretkellä

Hangossa

Ties mikä sen sai aikaan, helle tai jokin muu, kun lupauduin lähtemään kahden ystäväni matkaan Hankoon pyöräilemään. Hieman hirvitti etukäteen kuuma sää ja se, että ystäväni ovat tottuneita pyöräilemään viikonloppuina huomattavasti pidempiä lenkkejä kuin minä.

Minä vasta availin silmiäni, kun tekstiviesti napsahti tulla: "Koskas lähdetään?" Parin tunnin kuluttua oli pyörät pakattuna ja auton nokka käännetty kohti Hankoa. Eikä tarvinut katua. Lämpö hieman teki tepposiaan ja verotti voimia, mutta hauskaa oli.












Pyöräreitit olivat Hangossa hyvin merkittyjä ja maasto minulle sopivaa eli tasaista. Mereen emme uskaltautuneet vaikka uimapuvut mukana olivatkin. Lounas jäi syömättä, koska Neljän tuulen tuvan keittiö meni yllättäen jo kello 15 kiinni. Lohileipiä ja leivonnaisia onneksi löytyi.

perjantai 3. elokuuta 2018

Ensimmäinen vierailu

Tallinnan kissakahvilaan

Myös lomaa edeltävänä viikkona karkasin yhdeksi päiväksi ylityövapaille. Vähän kuin lomaa harjoittelemaan. Tällä kerralla suuntasimme kahden ystävän kanssa kohti Tallinnaa. Mitään suunnitelmia tai päämäärää meillä ei etukäteen ollut mielessä. Vaan kuinka sitten kävikään? Kolmen kissanaisen kohteeksi muodostui Tallinnan kissakahvila.

Tässä matkanvarrella olen kuullut kahvilasta sekä hyvää että huonoa. Omin silmin todettuna, lyhyen vierailun aikana ei pahaa sanottavaa kissojen kohtelusta tai olosuhteista löytynyt. Siellä leikittiin ja torkuttiin kovin kissamaiseen tyyliin. Hieman kuvioita sekoitti edellispäivänä kahvilaan tullut Cornish Rex, mutta keltavalkoisen pomon käsittelyssä uusi tulokaskin varmasti rauhoittuu kun oma paikka on tullut selväksi.













Muutaman miinuspisteenkin kahvila saa. Listalla oli vaikka mitä, mutta tilatut annokset eivä vastanneet aina pöytään tulleita annoksia. Pikkupurtava muuttui isoksi ruuaksi. Niin, ja tikkareita en tuolta mukaani ostaisi. Ne on jo esimaisteltuja.

Kun kissakahvilan annokset olivat niin isoja ja vanhan kaupungin torilla nautittu mansikkamargarita täytti vatsaa edelleen, ei paluumatkalla laivan ravintolassa minuun mahtunut enää mitään muuta kuin jäätelöannos ja runsaasti kivennäisvettä. Jäätelö oli maistuvaa, mutta jäätelötöttöröt nahistuneita, kuten myös ystäväni tilaamat nachot. Lienee helle tehnyt tepposet niillekin.