Hiljaa hissukseen

 tietokonetta vältellen

Joulu tuli ja meni. Yksi ylimääräinen vapaapäiväkin. Kun istuu päivittäin tällä samalla jakkaralla saman pöydän ääressä, ei omaa kotikonetta ole juuri jaksanut avata. Se on tuntunut hyvältä ja oikealta tähän kohtaan. 

Valokuvaus on jäänyt vähemmälle. Epäilen innon nousevan taas helmikuussa, silloin kun päivän huomaa jo selvästi pidentyneen. Aattona kävelin hetken äitini pihalla. Oli kaunista, kirkasta ja kylmää ja monenlaista kulkijaa. 

Vuosi vetää nyt viimeisiään ja viimeinen toive tälle vuodelle meillä olisi. Ei uuden vuoden raketteja, kiitos. 

180 cm

Joulukuusi

Viime vuonna minulla oli lainassa ystävän joulukuusi, kun hän itse oli putkiremonttievakossa. Muistaakseni laitoin tänne muistiin jopa sen, että ostan täksi vuodeksi itselleni oman. Koin, että oikea mitta olisi ollut 210 cm. Mitä sitten tein? Ostin 180 senttisen ja se kyllä näyttää vähän töpöltä nurkassa, joka on valikoitunut joulukuusinurkaksi.

Laitan tänne nyt muistiin, että ostan ensi vuonna isomman. Tämä saa siirtyä kissojen ulkotarhaan. Sinne se sopii oikein hyvin. 

Teatterissa

Nähty ja ei-nähty

Marraskuun lopussa kävin katsomassa Kansallisteatterissa Miika Nousiaisen tekstiin perustuvan Pintaremontin. Kaiken hauskuuden lisäksi, se kertoi paljon ajankuvasta. Sai siis nauraa, tuntea myötähäpeää ja ajoittain jopa surua. Kannatti taas käydä!

Huonompi tuuri kävi sitten Tunnit, viikot, kuukaudet -esityksen kanssa. Ensin oli minulla pientä flunssaa, sitten esitys peruttiin teatterin toimesta ja sitten se siirtyikin Tampereelle. Onneksi palvelu kuitenkin pelasi hyvin ja nyt minulla on Kansallisteatterin omassa lipputoimistossa lahjakortti. Harmittaa kyllä, etten esitystä sitten nähnytkään. 

Kirppiskierros

Klaukkalassa ja Hyvinkäällä

Viime lauantai oli sovittu kirppistelypäiväksi. Ensin haravointia ja seurustelua taloyhtiön pihatalkoissa ja sitten ystävän kyytiin ja kirppiskierrokselle. Kävimme molemmat ensimmäistä kertaa Klaukkalassa Viirin kirppiksellä ja mennään toistekin. Sieltä matka jatkui Hyvinkäälle Tingi ja Tongi -kirppikselle. Tämäkin osoittautui varsin kiinnostavaksi paikaksi. Toki kiinnostavuutta lisää aina mahdolliset löydöt ja senhän tietää, että se on aina tuurista kiinni. Jotain tarttui matkaan kyllä. Kun törmäsin tähän pieneen tauluun, oli selvää, että se matkasi kotiin. Taiteilija on tuntematon. Alkuperäinen omistaja on selvästi ollut kissojen ystävä kun on käynyt kehystyttämässä teoksen Bulevardilla toukokuussa 1955. 

Teos on alkuperäisissä kehyksissään ja paspis kellastunut. Tekisi mieli vaihtaa, mutta toisaalta en haluaisi kajota tähän lainkaan. Paikkansa tämä pieni taulu löysi helposti. 

EDIT: Yläkulmassa näkyvä merkintä t.p.l'a tarkoittaa, että teos on taiteilijan itsensä vedostama. Lyhenteen takana on ranskankielinen lause tirée par l'artiste.

Sokea piste

Vallilan Kansallisteatterissa

Tykkään ajallisesti lauantaipäivän teatteriesityksistä. En oikein osaa eritellä miksi, mutta niin se vain on. En osaa myöskään sanoa juuri mitään tästä dokumentaarisesta näytelmästä. Se oli kaikessa todellisuudessaan ihan absurdi. Sai miettimään politiikkaa ja Helsingin kaupungin ratkaisuja. 

Tämä oli myös ensimmäinen käynti Kansallisteatterin Vallilan pisteessä. Miellyttävä kokemus. Tosi hienoa, että vanhat rakennukset saavat uusia käyttötarkoituksia. Ainoa miinus oli se mikä niin usein on miinus eli vessajono väliajalla. 

Huhtikuu 2020

 tai lokakuu 2021

Konsertin piti alun perin olla huhtikuussa 2020, mutta se toteutui vasta lokakuussa 2021. Puolitoista vuotta myöhemmin. Totesin konsertin jälkeen ystävälleni, että oikeastaan Juicen musiikki sopiikin kyllä enemmän syksyyn kuin kevääseen. Että siinä mielessä ajankohta oli oikea. 

Oli ihmeellistä ja ihanaa kuunnella elävää musiikkia, istua täpötäydessä konserttisalissa ja olla Helsingin keskustassa sunnuntai iltana kun oli jo pimeää. Kai sitä ihminen kuitenkin taas tottuu, niin tapahtumiin kuin pimeyteenkin. Riku Nieminen oli muuten erinomainen Juicen kappaleiden tulkitsija ja niin toki oli koko muu orkesteri. Muutamat olivat olleet Juicen matkassa jo 70-luvulta lähtien. 

Päivä Turussa

Hidasta bloggaamista

Korona-ajan hidastunut tahti on mitä ilmeisemmin vaikuttanut myös bloggaamiseen. Nekään harvat retket/tapahtumat/ajatukset eivät pääse blogiin, mistä olisi mahdollisesti jotain kerrottavaa. Ei mitään suurta, mutta sellaista pientä. 

Niin kuin nyt esimerkiksi se, että kahden kissakotivierailun välissä kävimme kissojeni kasvattajan kanssa erinomaisen maittavalla lounaalla, pienellä kävelyllä joenrannassa ja matkasimme funikulaarilla Kakolanmäelle. Tai turkulaisittainhan se pitäisi ehkä sanoa jumikulaari. Alastulo taittuikin sitten jalkaisin kun jumi oli iskenyt. Se oli kyllä hieman yllätys itsellenikin, että tunsin tarvitsevani tuollaisen vankilassa tehdyn kärpässieni- jakkaran. Toisaalta kyllä se tänne sekalaiseen huvikumpuun hyvin sopii, kunhan vaan paikkansa löytää. 

Tomaatteja

Kylässä

Kävin toistamiseen kylässä ystävälläni. Maistelimme tämän satokauden tomaatteja ja koska vierailusta on joaikaa, maisteltavia lajikkeita oli vasta kolme. Lajikkeiden nimiä en valitettavasti muista. 

Kasvihuoneessa tomaatteja oli jos jonkinlaisia. Ihmettelimme myös, miksi kauppojen valikoimissa ei kerrota lainkaan tomaattien nimiä? Ehkä siksi, että tarjonta on aika yksitoikkoista, vaikkakin viime vuosina on tullut uusia herkullisia lisäyksiä valikoimaan. Kuten esimerkiksi Nams-tuotemerkin alla olevat tomaatit ja kas, kun vierailin heidän sivuillaan siellä ihmetellään samaa. Kannattaa käydä tutustumassa. Sivuillansa on myös upeita reseptejä! Mutta palataan me ystävän kasvihuoneeseen valokuvien kera. Kaikista en edes kuvia ottanut. 

Huomenna taidan saada lisää maistiaisia. Tuskin maltan odottaa. 

Kirppistelyä serkun kanssa

 Porvoossa

Periaatteessa en tarvitse mitään. Ei kai meistä oikein kukaan? Toiveena olisi kuitenkin löytää tiettyjä aterimia (Iittalan Scandia) ja vaikka niitä voisi ostaa uutena, kirppistely on kivempaa. Lisäksi ostan kirppikseltä aina löytäessäni Iittalan Teema-sarjan kahvikuppilautasen kissojen ruokalautasiksi. Ne ovat hyvän kokoisia siihen ja niissä on oikein hyvä reuna. Toistaiseksi olen löytänyt niitä neljä. 

Joskus eteen sattuu muutakin mielenkiintoista. Niin kuin nyt esimerkiksi korkea turkoosi käsi. Ensimmäisen kerran kun näin käden se oli varattu, kun seuraavallakin kerralla siinä oli vielä sama varattulappu, kysyin sitä. Oli kuulemma ollut varattuna jo niin pitkään, että myivät sen minulle. Hinta 4 euroa.

Olen aivan ihastuksissani. 

Kevyt rantareitti ja maalausta

Ihanassa seurassa

Ensimmäisellä lomaviikolla ehdin myös ystäväni mökille. Tänä vuonna on 49 vuotta ensimmäisestä tapaamisestamme ja ensi vuonna onkin sitten juhlavuosi! Ihanaa ruokaa, kauniita maisemia, hyvää seuraa ja kunnon kävely maalaismaisemissa ja metsässä teki hyvää ruumiille ja sielulle. Lenkin jälkeen kävimme uimassa (vesi silloin 18 asteista) ja loppuaika kuluikin maalaten. 

Metsäkävelyllä emme törmänneet alueella liikkuvaan karhuun, eikä sitä näkynyt jälkikäteen kuvistakaan. Ehkä puheensorina ja oma puuskutukseni pitivät sen loitolla. Kiitos jälleen kerran ihanasta tapaamisesta, ystäväni! 

Toimi heti

Älä vitkuttele

Autoni on vuosimallia 2012. Kohta siis kymmenvuotias. Sen navigaattoria ei ole päivitetty koskaan ja eilen päätin tarttua toimeen. Kirjauduin automerkkini sivuille, salasana toki oli kateissa joten oletko unohtanut salasanasi -linkin kautta menin. Yritin etsiä neuvoja ja ohjeita, löysin ne aikani surffailtuani. Kirjoitin ohjeet ylös, kävelin autolleni ja otin ylös laitetunnisteen. Kävelin tietokoneelleni ja huomasin, että laitetunnus olikin siellä jo valmiina. Sitten yritin etsiä sovelluskauppaa. Ei löytynyt. Chatissä minua opastettiin, ettei noin vanhalle naville enää saa ladattua itse uutta päivitystä. Tämä mahdollisuus oli poistunut viime vuoden lopulla. Pitää varata aika huoltoon. Ajanvarauksessa ei osattu puhelimitse kertoa hintaa toimenpiteelle, eikä nettisivuilla ollut mainintaa. Siispä soittopyyntö huoltoon ja sieltä soitettiin kyllä nopeasti takaisin (tästä plussaa!). Sain tietää, että karttasovelluksen lisenssi maksaa kolmelle vuodelle 274 euroa (vuoden lisenssi 223 euroa) ja itse päivitys sitten 50 euroa. Kannattaa kuulemma varautua sellaiseen 2 tunnin odotteluun, kun nämä kuulemma ruksuttavat aika hitaasti. 

Mitä tästä opin? Älä vitkuttele, toimi heti. Niin, ja kyllä, toki voisin käyttää vain puhelimen navigaattoria, mutta koen auton navigaattorin kuitenkin turvallisemmaksi liikenteessä. Ainakin itselläni. 

Päiviretki Porvooseen

Kirppistelyä ja herkuttelua

Kesälomalla on mukava tehdä päiväretkiä. Ensimmäisen varsinaisen kesälomapäivän retki suuntautui tuttuun paikkaan, syntymäkaupunkiini Porvooseen. Tarkoitus oli koluta ystävän kanssa kirpputorit. Lounaalla kävimme vanhan kaupungin klassikossa eli Hanna-Mariassa ja jälkiruuan nautimme myöhemmin kirkon vieressä Glassikossa. Vierailimme Brunbergin uudessa myymälässä ja löysimme sieltä maailman parhaat ostoskärryt sekä ihania muistoja Brunbergin historiasta! 

Kerrassaan mukava päivä. Kirppisten lisäksi ehdimme käydä myös Linnamäellä, kirkossa ja vanhan sillan kupeessa katsomassa näköaloja. Vielä jäi paljon nähtävää ja koettavaa.