Sivut

maanantai 10. toukokuuta 2021

Huomioita

Lähiajoilta

Minusta on tullut ajotyyliltäni pääkaupunkiseutulainen. Se häiritsee minua hiukan. Varsinkin kun ajelen pikkukaupungissa vailla kiireen häivää. 


Säätiedotuksiin kannattaa uskoa edes joskus. Lähdin tänään kävelypalaveriin ja kun pääsin puolen kilometrin päähän kodistani, alkoi sade.
 


Etätöissä vieraantuu tutuistakin ihmisistä. Koin sen edellisellä toimistopäivälläni kun istuin isossa neuvotteluhuoneessa tuttua ihmistä vastapäätä. Puhumme lähes päivittäin ja kamerakin on keskusteluissamme päällä. Kuitenkin sitä jotenkin vierasti, ihan kuin olisi ollut työpaikkahaastattelussa. Tunne oli molemminpuolinen. 


Ajatukseni tuntuvat olevan parhaimpia silloin kun ajan autoa. Ikävä todeta, että suurin osa niistä katoaa tai laimenee kun pääsen koneen äärelle. 

Vuosien tauon jälkeen ostin japaninvaahteran ilahduttamaan itseäni. Oi, kunpa saisin sen säilymään seuraavaan kesään jotenkin. 






perjantai 23. huhtikuuta 2021

Herätys

 Kevät

Viime aikoina olen tottunut heräämään linnunlauluun. En tänään. 


Onneksi eilen kävin ystävän kanssa kävelyllä Käpylän kauniissa, keväisissä maisemissa. Muuten olisin saattanut jopa masentua aamuisesta lumipyry-yllätyksestä. 

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Iloinen yllätys

 Tekstiviesti Maisalta

Vai pitäisiköhän sanoa Maisasta? Tänään opin, että Maisa on terveydenhuollossa Apotti-järjestelmää käyttävien asiakasportaali. Tiedä sitten kuinka Maisa minua osasi lähestyä, mutta tuli sekä tekstiviesti että sähköposti, niissä kehotettiin kirjautumaan Maisaan. Siellä oli viesti, jossa kerrottiin, että ikäryhmääni kuuluvat voivat varata itsellensä koronarokotusajan. Tein varauksen heti.  

Olin vielä hetki sitten siinä uskossa, että menisi pitkälle ennen kuin pääsisin rokotettavaksi. Olin ehkä joko unohtanut ikäni tai muuten vaan pessimistinen asian suhteen. Niin tai näin, iloinen yllätys kuitenkin. 


keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Talvilomalla

Nyt loppui tekeminen

Olen tämän viikon talvilomalla. Tuntuu, että on ollut hurja kiire, vaan nyt loppui tekeminen. Toisaalta, tarkemmin ajatellen, en minä kyllä itse ole mitään varsinaisesti tehnyt. Raottanut vain lompakkoani ja vilautellut maksukorttia. 

Maanantaina vein Sulo-kissan hampaanpoistoon ja hain hänet sieltä neljä tuntia myöhemmin. Sinä aikana en oikein osannut tehdä mitään. Luin kirjaa. Eilen kävin kampaajalla ja hoidin ruokaostokset. Illalla luin kirjaa. Tänään vein auton renkaidenvaihtoon, ajelin viemään äidilleni pääsiäistervehdyksen. Kaikki hoitui turvavälein ja maskien kanssa. 


Ja nyt kun on ollut alkuviikosta mukamas kiire, niin loppulomani aikana en tee mitään. Paitsi jos tulee inspiraatio. Ja sellainen saattaa kyllä tulla, ei voi varmaksi luvata. 

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Järkkäilyä

 Kotinurkissa

Vähän aikaa sitten hankin seisomatyöpisteen. Aluksi seisomatyöpiste oli työhuoneessa. Se ei sopinut sinne millään muotoa, ei tyylillisesti eikä muuten. Kun sunnuntai osui viikkosiivouspäiväkseni, päätin sitten pyöritellä huonekaluja. Sainpahan samalla otettua suuremmat kissanhiekat (ja sinne säilötyt tärkeät lelut) pois yläaulan lipaston alta. 

Puinen lipasto siirtyi makuuhuoneeseen ja siellä vaihtui sängyn suunta. Katsotaan kuinka kauan mennään näin. 




Ihan loppuun asti en tietenkään järjestellyt ennen kun ryhdyin kuvaamaan. Osa tyynyistä vielä korissa eikä sängyllä, torkkupeitto ja puhtaita vaatteita toisessa korissa. Vaan eipä haittaa, tämä on kuitenkin koti, jossa on aina joku projekti poikineen käynnissä muutenkin ja järkkäilystä on tullut lähes harrastus. 

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Vuosi etätöissä

Mietteitä

Täsmälleen vuosi sitten siirryin etätöihin. Samaan aikaan kuin puoli Suomea ja täällä sitä ollaan edelleen. Aika on kulunut nopeasti, vaikka samalla tuntuu, että vuoden takaisesta ajasta on kulunut ainakin kolme vuotta. Vaikea selittää, mutta kun lähes kaikki pysähtyy, niin ajasta on tullut omituinen, vaikeaselkoinen käsite. Se samalla matelee eteenpäin, mutta silti kuluu nopeasti. 

Ergonomia on edelleen mitä sattuu. Pitäisikö jo tänä vuonna hankkia oikean korkuinen työpöytä ja kenties siihen sopiva työtuoli? Entä irtonäyttö ja näppis? Pitäisikö sitä oikeasti oppia jaksottamaan työnsä niin, ettei jokaisin työpäivän jälkeen olisi rättiväsynyt. Viikonloppuisin ei tee mieli avata kotikonetta, kun kaiket päivät on istunut samalla tuolilla saman pöydän ääressä. 

Ruokakaupassa käymisestä on tullut kokemus. Siellä näkee ihmisiä kasvotusten eikä vain tietokoneen ruudun välityksellä kokouksissa. Kun joku tulee vastaan ilman maskia, hän näyttää oudolta. Toimistoa lähinnä olevan (entisen) työmaaruokalan parjattu raastepöytä on alkanut kiinnostaa. Tänään ostin kaupasta punakaalia, puolukoita on jo. Ehkä jo huomenna jaksan tehdä puolukkapunakaaliraastetta. 


Niin ja tänäänkin satoi lunta. 

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Hitaiden dekkareiden ystäville

 Anu Patrakka: Häpeän aukio (Into 2021)

Olen dekkareiden ystävä, vaikka niitä viime aikoina onkin tullut luettua vähemmän puoleisesti. Ikisuosikkeihini kuuluvat Agatha Christie (okei, osaan suomennetut melkein ulkoa), Seppo Jokinen (muutama uusin taitaa kirjahyllystä puuttua), P D James (ei kaipaa selityksiä), Arnaldur Indridason (islantilainen) sekä uusimpana Anu Patrakka. Oletteko lukeneet?

Löysin Anu Patrakan kirjat ystävän välityksellä ja ihastuin. Ensimmäinen kirja minulta vielä hyllystäni puuttuu, neljännen olen kuunnellut äänikirjana ja viides kirja ilmestyi vasta. Luin sen heti tuoreeltaan, enkä pettynyt. Päin vastoin. Minusta Anu Patrakan kirjat paranevat kirja toisensa jälkeen. Nautin hänen sanavalinnoistansa sekä tavastaan kuljettaa lukijaa alusta loppuun asti. Suosittelen!

Oletko sinä jo tutustunut hänen tuotantoonsa? 


lauantai 20. helmikuuta 2021

Uunifetapasta

 Jatkoon

Olen jo pidemmän aikaa seurannut uunifetapastafanitusta. Liemessä-blogin Jenni on näemmä keksinyt tämän jo helmikuussa 2019, joten en ole hötkyillyt kokeiluni suhteen. Tänään kokeilin ja jatkoon meni. Vaikka alkuperäisessä reseptissä kerrottiin, että tomaatteja voi laittaa runsaasti, täytyy seuraavalla kerralla laittaa niitä enemmän. Chili toi ihanan poltteen ja nyt on vatsa täynnä. Suosittelen! 




Ja koska tein ison annoksen, joudun huomenna kokeilemaan miten tämä toimii mikrossa lämmitettynä. 

perjantai 19. helmikuuta 2021

Melkein rokotettu

 Äitini asioilla

Minulla on ollut kaksi päivää lomaa ja olen hoidellut äitini kanssa hänen terveyteensä liittyviä asioita. Ollaan käyty siellä ja täällä ja varattu aikaa ja täytetty papereita. Koronarokotusaikakin saatiin tälle iltapäivälle. Soittaessani tätä koronarokotusaikaa jonotiedotteessa kerrottiin jonossa olevan 178 soittajaa ja vastaajien lukumääräksi kerrottiin kolme. Valitsin takaisinsoittomahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti kun takaisinsoitto tapahtui vielä samana päivänä ja rokotusaikakin saatiin seuraavalle päivälle eli tälle päivälle. Se oli päivän viimeinen rokotusaika. Äitini ollessa vuorossa kävi ilmi, että rokotetta ei enää ollut. Jossain oli tehty laskuvirhe, eikä uutta rokotepulloa voitu enää avata, koska äitini oli päivän viimeinen rokotettava. Uusi aika saatiin maanantaille. Ikävää sinänsä, sillä nyt hänelle täytyy järjestää erillinen kyyti. 

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Nyt pitää vaan jaksaa

 Hiljaiseloa

Etätöitä, kotoilua, ruokatoimituksia netistä, satunnaisia pistäytymisiä lähikauppaan ja kissanruokakauppaan. Roikkumista somessa, puheluita, paljon maalaamista ja hieman yhdistysasioita. Valokuvaamista. Maisemia työhuoneeni ikkunasta. Aikaisemminkin olen sanonut, että olen ekstrovertti erakko ja se on nyt kyllä todistettu. Ainakin omasta mielestäni. Päivät soljuvat kuin itsestään ja aika rientää. 

Toistaiseksi olen pystynyt viihdyttämään itseäni pienillä asioilla. Nyt olisi hyvä kaikkien vielä jaksaa. Käyttää maskeja, huolehtia käsihygieniasta ja välttää turhia kontakteja. Koronatartuntojen luvut ovat nousussa, eikä muuta suuntaa ole vielä näkyvissä. 


Luotan, että elämä on joskus taas erilaista. Jos ei samanlaista kuin ennen, niin ainakin erilaista kuin tänään.  


maanantai 18. tammikuuta 2021

Pakkanen

Autoilun riemuja    

Viikonlopulle oli sovittuna mieluisaa tekemistä (korona rajoitukset huomioiden) ja katselin jo viikolla säätiedotusta pelonsekaisin tuntein. Hurjaa pakkasta luvassa myös etelä-Suomeen. En kuitenkaan ollut kovin huolissani, kun autoilin kuitenkin vielä torstaina. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että lauantaiaamuna auto ei käynnistynyt. 


Vaan mitä tapahtui? Ystävä tuli hakemaan minut kotoa ja menimme yhdessä suunnitelman mukaisesti maalaamaan. Kyyti toimi myös kotiinpäin. Ystävälleni ylimääräistä matkaa kertyi noin 200 kilometriä! Sen lisäksi naapurini kävi latailemassa autoani useita kertoja lauantai-iltana ja vielä sunnuntaiaamunakin. Sunnuntaina auto käynnistyi sitten kuin enkeli. Ei muuta kuin kaapelit lainaksi matkaan ja sunnuntaiksi kurssille omalla autolla. 

Onni on...olla ihanien, upeiden ihmisten ympäröiminä. 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Ruudut, viivat vai ilman mitään

 Muistivihko

Tässä iltapuuron aikaan on aikaa aloittaa pohdinta siitä millaisia ihmisiä me olemme. Haluammeko muistivihkoihimme ruudut, viivat vai tyhjiä valkoisia sivuja? Tuleeko ruutujen olla isoja vai pieniä, viivojen ohuita, paksuja, tiheästi vai vähän väljemmin?Millainen paperin tulee olla? Kiiltävä, matta, huokoinen vai millainen? 

Kertooko sinusta jotain se, että haluat riviesi olevan suorassa? Entä, jos aina vaan aloitat uuden muistivihon ja hylkäät sen kun siitä on käytetty vasta vajaa puolet. Ahdistavatko ruudut sinua? Vai saatko kirjaimesi mahtumaan ruutuihin, vai onko sillä ylipäätään väliä?

Voiko näistä asioista vetää lainkaan johtopäätöksiä? Yhdestä asiasta olen kuitenkin melko varma, paras tiimi tai ystäväporukka syntyy sellaisista ihmisistä missä on ruutujen, viivojen ja valkoisen paperin kannattajia. Millainen sinun täydellinen muistivihkosi on, tiedätkö?

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Täydellinen päivä

 Virkistynyt mieli

Eilinen päivä oli täydellinen. Heräsin ilman kellon soittoa, hoidin aamuaskareet, söin aamiaisen, kävin hierojalla. Ostin talvikengät ja kalsarit toppahousujen alle ja sukat. Merinovillaiset sukat. Tein pienen testin ystävän kanssa tulevaa viikkoa ajatellen, hoidin osan yhdistyshommista, maalasin. Katsoin hetken televisiota. Menin vähän kymmenen jälkeen sänkyyn ja vastailin sieltä vielä muutamaan viestiin. Luin kirjaa ja sammutin valot kertakaikkisen tyytyväisenä päivään. 


Mikään päivän tapahtumista ei ollut erityinen ja silti ne olivat sitä kaikki. Yksi asia muutti kaiken ja se oli aurinko. Edellisen kerran auringosta on näkynyt pilkahdus noin kuukausi sitten. Oli ikävä. 

lauantai 2. tammikuuta 2021

Kuka määrittelee mikä on taidetta?

Leikkiä väreillä

 Kävin viime vuoden puolella Vedic Art -kurssilla ja se sai minut innostumaan. En osaa piirtää, enkä koe olevani mukavuusalueellani julkaistessani maalauksiani. Teen sen silti ja ihan juuri siksi. 

Pieni punainen. 

Kai tämäkin sitten jokin ikääntymiseen liittyvä juttu on, mutta tunnen, että kaipaan värejä. Sellaisiakin värejä, joita en ole oikein koskaan omakseni tuntenut. Punaista, sinistä, keltaista. Niitä sitten sudin kanvaasille silloin kun siltä tuntuu. 

Tämän uuden innostuksen myötä, olen jäänyt miettimään kuka määrittelee sen mikä on taidetta? 

perjantai 1. tammikuuta 2021

Hyvää uutta vuotta

Teille, meille ja ihan kaikille

Hyvää uutta vuotta, otetaan opiksi menneestä, eletään tätä päivää ja parannetaan tulevaa. Mennään vaikka läpi harmaan kiven, mutta lämpimin sydämin, toisia kunnioittaen, uutta ihmetellen ja siihen sopeutuen. 

Siinä ehkä se, mottoni tälle vuodelle.


Hyvää uutta vuotta meille kaikille!