ja stoppareista
Torstain piti olla onnen päivä. Remontin piti loppua ja perjantain piti tuoda loppuhuipennus kun sängyn oli määrä saapua. No, sänky tuli.
Olohuoneessa on yhtenäinen verholauta, josta poistettiin osa ja saumasta piti tulla niin huomaamaton, etten sitä lainkaan huomaisi. Toisin kävi. Sauma näkyy selvästi ja lisäksi sen verholaudan alareunassa on kolo. Kurkkasin myös verholaudan alle verhokiskoihin. Itku meinasi tulla. Minulla on ollut kolme verhokiskoa vierekkäin. Kolme on lähtenyt toiselta puolen kulmasta ja kolme toiselta puolelta kulmasta. Keskelle, siihen missä ei ole ikkunaa vaan seinä, jäi vajaan metrin mittainen aukko verhokiskoihin. Kukapa sitä nyt seinäänsä verhoilla peittelisi. Kiskojen paikalleen asentamisen jälkeen minulla toki olisi tämä mahdollisuus, sillä verhokiskot on jatkettu niistä toisista ja yllätys yllätys eivät sitten jatkukaan seinään asti. Voisin siis pitää verhoja keskellä seinää oikein hyvin. Lisäksi verhokiskot on yhdistetty varsin näppärästi toisiinsa stoppareilla. Siis niillä mitkä asennetaan kiskojen päihin pitämään verhonipsut kiskossa.
Olin ottanut kuvat ennen ja jälkeen tilanteesta. Lähetin palautetta remonttimiehelle, ruusuja ja risuja. Lupasivat tulla korjaamaan puutteet maanantaiaamuna, mutten vielä ole kiukuspäissäni pystynyt vastaamaan sähköpostiviestiin. Ehkä pystyn siihen kohta.
Myös kirjastossa on tapahtunut jotain verhoille. Ne ovat nimittäin repaleiset. Meillä on tainnut käydä kylässä ötökkä ja
Naukulan asukit ovat hoitaneet sen pois päiviltä.