Ilon pilkahduksia

kyynelten lomassa

Pieni kissa voi tuoda suuren surun, mutta myös suuren ilon. Kun suru ja ilo kohtaavat, olo on hämmentynyt ja ihmeellinen. Ei tätä voi oikein edes sanoin kuvailla. Pienellä pihallani näyttää siltä, että kukat kukkivat perintöprinssin kotiutuessa lauantaina.

Suloisaa vappua kaikille! 

Suuri suru

RIP Helmi Orvokki Naukula

Rakastettu Helmi-kissa on tänään siirtynyt autuaimmille metsästysmaille, sinne missä ruohotupot vihertävät aina, kaikki matot ovat punaisia ja katkarapuja tarjoillaan joka päivä. 

Ihmeellinen kevät

ja keli

Käytin autoani perjantaina ja sitten taas tänään. Onneksi taloyhtiöllä on numeroidut paikat, sillä voi olla etten olisi harmaata autoani muuten löytänyt! Sen päällä oli runsas kuorrutus koivun siitepölyä tai jotain muuta vihreää, niin, että värikin oli muuttunut ihan muuksi. Ajaessa lähti osa lentoon, mutta vielä sitä siihen jäi. 

Puut vihertävät kunnolla, kävin asioillani kesähousuissa, ilman takkia, ilman sukkia. Pihalla kukkii kaikenlaista; kevätesikoita, sinivuokkoja, valkovuokkoja, skilloja. Kaikki sulassa sovussa samaan aikaan. Ihmeellistä. Myös mustaviinimarjapensaani oli kunnostautunut.

Tämä on ihmeellinen kevät. En toista samanlaista muista. Toki muistini on häilyväinen, mutta silti väitän ettei vastaavaa ole hetkeen nähty.

Vielä yksi

kirpputorilöytö

Asetan itseni kohta myös kirpputorikäyntikieltoon. Tavaraa on ja lisää näyttää tulevan. Muutaman viikon takainen Porvoon vierailu poiki tänne myös yhden uuden pallin. Hinta oli sopivat 10 euroa. Palli toimii keinutuolin sivupöytänä. Siihen on hyvä laskea kirjat, kahvikupit ja muut. Palli oli likainen ja kunnon kuuraus toi pirteät värit paremmin näkyviin. Lievä ulkovaraston ummehtunut haju ei siitä ole vielä kokonaan lähtenyt. 

Esitellessäni uutta aarretta veljelleni, hän sanoi: "Olis vissiin parasta jos et laittais tätä niin että heti näkyy." Vanhempieni vieraillessa isäni kysyi joko olen sen maalannut. Ei ne tämän suvun miehet aina ymmärrä. 

Inspiraatio

Vihdoin

Kuinkakohan kauan siitä oikein on kun olen ensimmäisen kerran miettinyt maalaavani ulkopenkin? Naukulasta tämä tieto löytäisi, mutten taida uskaltaa sitä sieltä etsiä. 

Vähän skrapaamista ja sitten uutta väriä pintaan. Tiedän toki, että seinämaali ei välttämättä ole tähän tarkoitukseen paras, mutta sillä se nyt kuitenkin maalattiin. Pikkuvessan vaaleammalla harmaalla. Vielä täytyy maalata toinen kerros, sen suunnittelen tekeväni huomenna jos ilmat sallivat.

Ja oli minun tieto sieltä Naukulasta etsittävä kuitenkin. Olen suunnitellut penkin maalaamista ainakin kesästä 2012. Ehkä kauemminkin. Että ei täällä nyt välttämättä mitään kovin nopeasti tapahdu.

Täydellistä

oikein täydellistä

Sunnuntaiajelulla Lauttasaaren rantoja ihaillen, lounas Cafe Torpanrannassa, pistäytyminen Talvipuutarhassa. Täydellistä! 

Eikä nyt enää tarvita edes mielikuvitusta nähdäkseen puiden vihertävän. Hieno pääsiäinen! 

Pääsiäislukemista

Routio, Saila: Kukkia sipuleista (Moreeni), 2014

Ihana kirja. Ihania kuvia, kaunis ulkoasu. Vielä en ole ehtinyt kirjaa kuin selailemaan, mutta onneksi on aikaa. Kirja on varmasti oiva lahja kaikille puutarhaihmisille, mutta myös tällaisille wannabe-puutarhureille. 

Eikä tämä ole mikään maksettu mainos, vaikka Sailaan olen tutustunut täällä blogistaniassa. Kirja varmasti löytyy kaikista kirjakaupoista, mutta myös Sailan nettikaupasta Elsan Lempituolista.

Oman pihani istutetuista sipulikukista (tulppaaneista, narsisseista, helmililjoista yms) ei vielä kuki juuri mikään, mutta nämä itsekseen maisemiin tulleet krookukset ovat jo avautuneet.

Voivat puolestani vapaasti vallata pihaa enemmänkin. Tuohon pieneen rinteeseen ajattelin hommata myöhemmin myös kieloja.

Taulu

kirpputorilta

Eihän tätä sitten voinut vastustaa, eihän?

Kyseessä on kehystetty juliste kirpputorilta. Kartta on Isosta-Pellingistä, siinä näkyy myös Klovharun sekä pieni saari Pellingin ulkopuolella. Vastaavaan karttaan törmäsin myös Ateneumin Tove Janssonin näyttelyssä. Epäilen siis, että kuvitus on Tove Janssonin. Myös karttaan piirretyt hahmot tukevat tätä mielikuvaa.

Eikä se kartta nyt oikeasti noin vinossa seinällä roiku. Yritin vain saada siitä valokuvaa ilman heijastuksia lasissa tai että alapuolen paperikasat näkyisivät. Valokuvat ja Porvoon Pirkon postikortti ovat teipattuina seinään ja ne peittävät alla olevia kaksipuolisen teipin jämiä. Niitä ei taida saada seinästä pois ilman, että seinän rappaukset lähtevät mukaan. Sellaista sisustusta täällä.

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille! 

Valmistautumista

pääsiäiseen

Tiput ovat löytäneet paikkansa, Helmi-kissalle on hankittu ruokaa ja minulle myös. Ruokalista perjantain Downton Abbey -maratoonille on selvillä. Voin siis hyvillä mielin vastata Metsäkukkia-blogin minulle lähettämään haasteeseen. 

Ensin 11 asiaa minusta: 

1. Etsin aktiivisesti töitä
2. Haluan päästä takaisin työelämän pyörteisiin, haasteisiin, oppia uutta ja käyttää hyödykseni jo oppimiani asioita
3. Valokuvaaminen saa minut hyvälle tuulelle
4. Kuvaan mielelläni kissoja, koiria, muita eläimiä ja lapsia ja aikuisia, jotka eivät pistä pahakseen olla kuvissa
5. Haaveilen lähteväni pääsiäispyhinä kuvaamaan Helsinkiä
6. Olen sosiaalinen ja pidän ihmisistä
7. Osaan olla yksin
8. Mitä enemmän luen, sitä enemmän haluaisin lukea, mietin kuinka paljon maailmassa on kirjoja, jotka haluaisin lukea
9. Ostan liian paljon kirjoja
10. En ole vielä koskaan ostanut eKirjaa
11. Luen joka ilta ennen kuin ryhdyn nukkumaan

Sitten vastaan Minna-Liisan minulle esittämiin kysymyksiin: 

1. Minä, mä, mää, mie vai jotakin muuta? Yleensä minä, mutta joskus myös mä. 

2. Syreeni vai sireeni? Syreeni. 

3. Vasta vai vihta? Vihta. 

4. Kertoisitko vitsin? En. En muista yhtään! 

5. Mikä oli ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäsi elokuva? En kyllä muista! 

6. Mikä on lempi kukkasi? Aika vaikea kysymys. En osaa sanoa selkeästi yhtä. Pidän kovasti esimerkiksi pioneista. 

7. Entä suosikki puusi? Vaahtera. 

8. Mistä aloitat sanomalehden lukemisen? Alusta. 

9. Mikä oli lapsuutesi toiveammatti? Minulla ei koskaan ollut selkeää toiveammattia. 

10. Maa, vesi vai ilma? Maa. 

11. Paras tapasi? Teen asiat loppuun asti. 

En lähetä tätä 11+11+11 haastetta eteenpäin, sen voivat halukkaat täältä napata. Kysymykseni ovat: 

1. Mikä on paras vuodenaika?
2. Miksi?
3. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata?
4. Miksi?
5. Mikä on paras vuorokauden aika? 
6. Miksi? 
7. Koska olet parhaimmillasi? 
8. Mikä saa sinut iloiseksi? 
9. Mikä vihastuttaa? 
10. Mistä haaveilet? 
11. Mikä estää sinua toteuttamasta haavettasi? 

Siinä kaikki tällä kerralla, toivottavasti joku nappaa kysymykseni ja lähtee mukaan haasteeseen! 

Pieniä pilkahduksia

puutarhassa

Tässä työhuoneessa kun istuu ja katselee ikkunasta ulos, voi auringonpaisteella ja ripauksella mielikuvitusta nähdä toisten puiden jo vihertävän. Taitavat olla haapoja. Pihallakin tapahtuu, sieltä löytyy ripaus keltaista.

Tulppaaneja on noussut jo enemmän. Saa nähdä mitä on tulossa, muutaman uuden sipulinhan syksyllä maahan kaivoin. Vielä ei ole tietoa selvisikö kaariportin viereen istuttamani kärhö talvesta. Nyt pitäisi vaan muistaa mikä kärhö se oli. Aikaista laatua, muistaakseni.

Lukuvuorossa: James P.D Kalman naamiot, Otava , 1993, euron ostos kirpputorilta. 

Puutuvat nupit

Lipastoon

Eihän siinä sitten mikään auttanut vaan Indiskassa oli käytävä. Lipasto sai nyt puuttuvat nupit ja olen lopputulokseen tyytyväinen. 

Aikamoista nakertamista toisten nuppien paikalleen laittaminen kyllä oli. Nuppien varret kun eivät tietenkään olleen samankokoisia, eivätkä sopineet reikiin ilman pieniä toimenpiteitä. 

Pieni

projekti

Joskus pienetkin projektit ottavat aikansa ennen kuin pääsevät toteutusasteelle. Minulla yksi tällaisista on ollut tuulikaapin hylly. Se oli puunvärinen, eikä oikein miellyttänyt silmääni. 

Siivouspäivänä päätin ryhtyä toimeen, koska minulla oli valkoista maalia. Se tosin oli kaapin valkoista pohjamaalia, mutta ajattelin sen sopivan tähänkin tarkoitukseen. Puiset koukut vaihtuivat ikealaisiin, niissä on hyvä roikottaa kauppakassit ja sateenvarjot. 

Sähkökaapista tuli taidenäyttely. 

Vihreä lintu huolehtii ulkovaraston avaimesta. 

Ei voi kuin ihmetellä, miksi toisiin pieniin hommiin on niin vaikea tarttua. 

Teekannuja

aitaan

Keskeneräisiä ideoita ei ehkä pitäisi esitellä, mutta minä teen niin silti. Näin Lontoossa Bumpkin ravintolassa hauskan yksityiskohdan, teekannut aidassa. Kannuihin oli istutettu kasveja. Päätin toteuttaa saman pienellä pihallani. Kaksi kannua löytyi varastosta käyttämättöminä ja ne ovat nyt päätyneet aitaan odottamaan kasveja. Tänään Porvoon reissullani hankin kolmannen kannun, luonnonvalkoisen, kirpputorilta. Vielä kun saan joskus näihin vaikka muratteja roikkumaan, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee. Aidankin voisi ehkä joskus maalata. 

Kirpputorilta tarttui mukaan jotain muutakin, mutta siitä myöhemmin. 

Isäni pääsi tänään kotiin sairaalasta viiden uuden lääkereseptin kanssa. Vointi on parempi ja mieli iloinen. Kotona on hyvä olla. 

Ateneum

ja Tove Jansson

Kävin ystävän kanssa lounaalla ja katsomassa Tove Janssonin näyttelyn Ateneumissa. Mitä enemmän Tove Janssonin töihin tutustun, sitä enemmän niistä innostun ja niihin rakastun. Monipuolinen ja uskomattoman taitava, rohkea ja persoonallinen. 

Näyttelystä löytyi monipuolisesti töitä, omakuvia, maisemia, öljyvärimaalauksia, Muumeja ja vaikka mitä. Toinen toistaan upeampia. Sieltä löytyi myös ihastuttavia nukkekotimaisia teoksia Muumeista. Olisin voinut muuttaa niihin jokaiseen ja kerroinkin ystävälleni, että haluan muuttaa Muumilaaksoon. Hän tiputti minut maanpinnalle ja sanoi, ettei Muumilaakso ole totta. En ole siitä kuitenkaan vielä ihan varma. 

Isäni on edelleen sairaalassa, mutta varsin pirteä ja iloinen.

Isä

Vähän isästä

Isäni on syntynyt vuonna 1934. Hän on käynyt kahdesti sotalapsena Ruotsissa, ensin äitinsä ja kaikkien sisarustensa kanssa ja sitten kahdestaan isosiskonsa kanssa. Sijoituspaikkana oli molemmilla kerroilla Tofbyn kylä pohjois-Ruotsissa. Sijoitusperheen nimi oli Johansson.

Päällimmäisenä muistona ja tuliaisena isälläni on kammo kukkakaalia kohtaan. Sitä oli syötetty pienelle pojalle isolla lusikalla ja sanottu, että sen minkä jumala antaa sinä syöt. Vanhemmillani ei usein laiteta kukkakaalia. Ei, vaikka se on yksi äitini herkuista. Jo pelkkä kukkakaalin tuoksu saa isäni suuhun raudan maun. En ihmettele.

Rippikoulukuva. 

Isälläni on plasmasolusyöpä. Sitä ei voi parantaa. Sen vuoksi hän käy tiistaisin sairaalassa hakemassa pistoksen sekä lääkkeitä. Tänään hän jäi sisään sairaalaan, kehon nestetasapaino on pielessä ja keuhkoihinkin oli jo mennyt vettä. Hapenottokyky oli 90% normaalista. Mitään hätää ei kuulemma kuitenkaan ole, paitsi että sairaalassa tulee aina aika niin pitkäksi.

Suursiivous

vaatekaapeissa

Välillä on hetkiä ettei ole mitään päällepantavaa, vaikka vaatekaapit ovat täynnä vaatteita. Eilen oli niin. Mylläsin ja mylläsin ja kaikki sovitetut vaatteet jäivät myttyinä tuoleille ja porraskaiteen päälle. Tänään oli pakko tarttua toimeen ja ryhtyä siivoamaan. Osa vaatteista ja laukuista lähtee kiertoon, osa päätyy takaisin kaappiin roikkumaan. Jospa vihdoin saisin sen kirppispöydän jostain hankittua.

"Tääl on kyl ihan kamala sotku." 

Ehkä kissakin mahtuu taas vaatekaappiin paremmin tämän operaation jälkeen.

Kaksi kirjaa

Lontoosta

Lontoon reissulla oli pakko pistäytyä myös kirjakaupassa. Ihan maltillisesti vaan. Mukaan tarttui kaksi opusta, joista toisen jo luin. Bobin ja Jamesin tarina on niin hieno. Jos joku ei vielä tarinaa tunne, niin kannattaa tutustua!

Seuraavaksi tartun kirjaan Lost & Found. Se kertoo tarinoita Battersean koirien ja kissojen löytöeläintalosta. Epäilen, että minun kannattaa varata ainakin yksi paketillinen nenäliinoja viereeni.

Tämä käsi sitten taas. Niin, se on tänään paljon parempi. Jos joku tietää miltä tuntuu kun kovan kurkkukivun ja flunssan jälkeen pystyy taas niistämään ja saa jotain uloskin, niin sitten tietää miltä kädestäni tänään tuntuu. Jäin kyllä miettimään oliko diagnoosi oikea, vai oliko minulla vain joku lihas tai muu jumissa.

Lukuvuorossa: O'Grady Paul Lost & Found - True tales of love and rescue from Battersea Dogs & Cats Home, Penguin Books, 2013, tuliaisostos Lontoosta. 

Mitä ihmettä?

Tapahtui

Nyt en kyllä ymmärrä yhtään mitä yön aikana on tapahtunut. Menin eilen nukkumaan aivan normaalisti, iltatoimien jälkeen luin vielä hetken kirjaa ja sammutin valot puolen yön  paikkeilla. Uni tuli lähes heti. Heräsin vähän neljän jälkeen siihen, että oikean käteni olkapäätä särkee todella paljon ja minun oli vaikeaa liikuttaa kättäni. Ihmettelin sitä aikani ja kävin ottamassa särkylääkettä. Nyt aamulla tilanne on lähes ennallaan, särkyä ei enää ole, mutta olkapääni ei liiku. En saa nostettua kättä ylös ja jo hampaidenpesu aiheutti viiltävää kipua. Tukanpesusta ei taida tulla tänään mitään, sillä en saa nostettua kättä ylös kuin kyynärpäästä asti. Tässä näppäimistöllä pystyy kyllä kirjoittamaan. 

En ymmärrä mitä ihmettä tämä nyt on? Iskikö minuun yön aikana vanhuus?

Haaste

Pirkolta! 

Kiitos Pirkko haasteesta! Säännöt tähän ovat: 

1. Vastata saamiisi viiteen kysymykseen
2. Keksiä viisi uutta kysymystä
3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin

Pirkko kysyy ja minä vastaan: 

1. Mikä on lempipaikkasi kodissasi ja miksi? Vaikea määritellä yhtä paikkaa. Voisin ehkä valita sohvan. Siinä luen, rapsuttelen Helmi-kissaa, katson televisiota, puhun ystävieni kanssa puhelimessa ja usein myös syön. Monitoimitila. Vai pitäisikö kuitenkin sanoa pikku vessa! Siksi, kun sain sen vihdoin remontoitua. 
2. Kerro kolmesta paikasta, joissa olet käynyt ja jonne haluaisit uudestaan: Nämä tulivat ensimmäisinä mieleen Praha, Islanti ja Irlanti. Irlannissa en ole käynyt kuin työmatkalla ja siinä ei paljoa ehtinyt nähdä. Kiinnostus jäi. Hyvinkin voi olla, että Pirkon omat vastaukset vaikuttivat näihin, sillä neljäntenä mieleeni tuli Budapest. 

Taulu ostettu katukauppiaalta Prahasta (v.2000), kehystytetty siellä myös.

3. Mistä aiheista bloggaat ja miksi juuri niistä? Helmi-kissasta ja sitten kaikesta muusta mitä mieleen juolahtaa täällä Muistikirjassani. Kun aloitin bloggaamisen kissat tuntuivat hyvältä aiheelta, elokuussa 2012 päätin antaa kissojen hallita Naukulaa ja perustin tämän toisen blogin.  
4. Minkälaisia suunnitelmia/haaveita on sinulla tulevalle kesälle? Löytää töitä, nauttia kesästä, ystävistä ja hyvistä ilmoista. Tutustua uusiin ihmisiin, nauraa paljon ja valokuvata. 
5. Musiikin laji joka iskee sinuun parhaiten? Rauhallinen, melodinen. En pysty valitsemaan yhtä lajia. Kuuntelen mielelläni laulua kielellä, jota en ymmärrä. Esimerkiksi italiaksi, ranskaksi, portugaliksi, espanjaksi. En tiedä miksi, mutta se tuntuu hyvältä. Esim. Marizan fadoa tai Cesaria Evoraa. Pidän kovasti myös Bo Kaspers Orkesterista (vaikka ruotsia ymmärränkin). 

Minun kysymykseni ovat: 

Jos sinulla olisi kaikki maailman taidot ja tiedot niin: 

1. mikä olisi ammattisi?

2. missä asuisit?

3. mitä ilman et voisi elää?

4. mikä olisi historiaa?

5. millaiset juhlat järjestäisit? 

Olen taas vähän kapinallinen, enkä osoita kysymyksiä kenellekään erityisesti vaan tarjoan niitä täältä kaikille halukkaille. 

Lukuvuorossa: Bowen James The World According to Bob - The further adventures of one man and his street-wise cat, Hodder, 2013, ostos Lontoosta omaan kirjastoon. 

Kiva idea

Bumpkin-ravintolassa

Kävimme edellisellä Lontoon matkallamme syömässä ravintola Bumpkinissa South Kensingtonissa, niin myös tällä kerralla. Ruuan lisäksi ravintolassa miellyttää ympäristö. Siellä on sisustettu kekseliäästi ja tunnelma on mukava. Paljon ihmisiä ja puheensorinaa sekä toimiva palvelu. Pöydän varasimme etukäteen perjantai-illaksi South-Kensingtonista ja drinkit nautimme lauantaina Chelseassa.

Erityisesti minua viehätti teekannuihin tehdyt pienet istutukset, ulkoterassilla ollut ruosteinen peili ja niin, puutarhatontut kukkaruukuissa. Tähän on nyt tultu.

Tuliaisia

Lontoosta

Muutama muisto oli hankittava matkalta kotiin. Ostin kolme nuppia lipastoon. Aikaisemmista säilöistä löytyivät valkoinen ruusu ja kaksi beigeä nuppia. Turkoosit pallot ja numeronuppi tarttuivat mukaan mukavasta kaupasta Lontoosta, Anthropologiesta. 

Lipasto ennen puunupeilla: 

Lipasto jälkeen uusilla nupeilla:

Matkamuistonuppi:

Matkamuistonuppi:

Joskus hankin sitten jostain nuo puuttuvat neljä nuppia. Idea erilaisista nupeista on vanha ja sen olen nähnyt varmasti ainakin joissain sisustuslehdissä ja varmasti joissain blogeissakin. Idea miellyttää minua edelleen. Ihanat naarmut lipastoon on taiteillut aikanaan Wilma-kissa.

Lukuvuorossa: Paloheimo Laura Klaukkala, Seven pokkari, 2013, omasta kirjastosta.