Kolme neljästä

maalattu

Takapihalla on tapahtunut lisää. Toisen puolen aidan kolmeneljäsosaa on saanut uutta väriä pintaansa. Sain eilen innostuksen kyläreissuni jälkeen ja ryhdyin maalaamaan kun sadetta ei ollut tullut kahteen päivään ja aita oli kuiva.

Kuvista ei tarvitse juuri arvailla mikä osa on maalattu ja mikä ei. Neljäs osa jäi maalaamatta kun koin sinne pääsyn kuitenkin liian hankalaksi. Sen vuoro on kun kissojen ulkotarha kunnostetaan. Yöllä heräsin rajuun rankkasateeseen. Onneksi maalit olivat kuitenkin vielä aamulla aidassa.

Edistystä

puutarhassa

Mukavasta kiireestä huolimatta, on puutarhassakin taas tapahtunut. Multasäkkejä olen kantanut kotiin useampana iltana ja tänään kävin ostamassa muutaman yrtin. Ihan vain mallatakseni mitä voisin ensi vuonna viljellä. Ja koska minä olen minä, oli pakko ostaa tuollainen vihreä puutarhatonttu viljelylaatikkoa koristamaan. Myös toisen kuvan pieni rautaenkeli päätyi ostoskoriini.

Penkki on vielä yhtä isompaa perennaa vaille ja tarkoituksena olisi myös viimeistellä kohopenkin matalampi osa tuollaisella lautareunalla. Sitä varten pitäisi saada muutama lauta kuskattua kotiin ihan koko pituudessaan. Katsotaan onnistuuko. Kunhan ne helteet sitten elokuussa lomani aikana tulevat (!), pesen pation laudat.

Toinen puoli taitaa jäädä tänä vuonna laittamatta, ajatukset ovat nimittäin siirtyneet nyt etupihalle. Aita toki pitäisi vielä maalata, mutta sitä ei voi tehdä ennen kuin aita on kunnolla kuiva. Noinkohan onnistuu tänä kesänä?

Brunssilla

Ravintola Oivassa

Ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alkupuolen kävimme ystäväni Anan kanssa brunssilla. Ana oli tehnyt etukäteisvierailun ravintola Oivaan, tiedättehän? Mä kolmatta linjaa eteenpäin 🎶 ja niin pois päin.

Varaus meillä oli vasta kello kahdeksi, eikä ainakaan viime sunnuntaina siihen aikaan enää olisi varausta tarvinnut. Mutta vannomatta paras. Ana oli kehunut etukäteen joten tiesin jo, että hyvää oli lupa odottaa. Tarjonta ylitti silti odotukset ja hinta oli kohtuullinen (21 € ilman kuohuvaa). Erinomainen, kerrassaan erinomainen.

Pientä edistystä

Puutarhassa

Kyllä täällä tapahtuu. Asia kerrallaan. Pikkuhiljaa. Sateen sattuessa sormia on kihelmöinyt ja olen halunnut työntää ne multakasaan, auringonpaisteella on laiskottanut.

Lautatavaraa olen hankkinut lisää, niin myös puutarhamursketta. Heräteostoksena ostin kaksi punaista tiiltä. Nämä päätyivät etupihalle kohtaan mistä edellinen asukas oli napannut laatan pois ja korvannut sen mullalla. Minä en saanut siinä kohdin juuri mitään kasvamaan, paitsi ruukussa. Nyt on ruukulla tukevampi alusta.

Lautoja sahasin vain siihen pituuteen, että sain ne kuljetettua kotiin. Se oli juuri se trooppinen päivä jolloin ilman kosteusprosentti oli korkea ja aurinko paistoi. Rillit huurussa ajelin kuorman kanssa kotiin.

Pihalla on läjiä. Jos käyttää bloggarin kuvakulmia, niin on siellä kaunistakin. Hommat jatkuvat ensi viikolla. Tuskin maltan odottaa.

Ihme ja kumma

Pioni

Se on jo tunnettu tosiseikka, että pionin avattua kukkansa tulee rankkasade.

Tänä kesänä yllätyin, että pioni kukki. Kun nuput olivat vielä tiukilla, kaivoimme ystäväni kanssa pionin ylös ja se vietti reilun vuorokauden isossa muoviastiassa ennen kuin pääsi takaisin paikalleen uusiin multiin. Sen jälkeen olen kyllä kastellut ja lannottanut ja nyt kun nuput aukesivat tuli sitten se sade. Toivottavasti kukkii myös ensi vuonna.

Ei lopu työt kesken

ja minä tykkään

Asiat edistyvät. Työ ei kuitenkaan lopu kesken. Aikaa kuluu, mutta hermot lepäävät. Ehkä minä kaipasin tällaista juuri nyt?

Ettäkö oli  paljon juuria? Huh huh.

Lautoja en eilen kerennyt hakea lisää, mutta sen ehtii. Työnjohto on kissanäyttelyssä (terveisiä vaan sinne!) ja minulla riittää tekemistä muutenkin. Tänään on vuorossa toisen puolen aidan pesu. Tulee tarpeeseen! Villiviinin poistamisen jälkeen aita on varsin ..... rustiikki.

Kesäretki

Lomaviikolla

Ehdin minä lomaviikolla tehdä perinteisen kesäretkenkin. Autoon kaksi ystävää ja koira. Sitten nokka kohti länsi-Suomea. Kahvit ja kierros Kasvihuoneilmiössä ja sitten kohteeseen. Kohteessa meitä odottivan muiden muassa kissani Namun emo  Rauha sekä kissojeni Namun ja Sulon mummu, Noomin isomummu. Kovin ilahtuivat vierailustamme ja hämmästelivät myös, varsinkin Rauha.

Minun tomaattini. 

Minun tomaattini.

Päivä olo tuulinen, kylmä, mutta aurinkoinen. Muutama kasvi vaihtoi omistajaa, eikä kukaan kiittänyt. Kasvavat sitten varmasti. Kasvihuoneesta löytyi Porin Matin lämmöstä minun tomaattini. Omani onnistuin tappamaan, mutta Paulalle viemäni kukoistavat. Saa nähdä tuleeko niistä mitään näin kylmänä kesänä.

Laitetaan tänne nyt muistiin sellainenkin asia, että isäni hautakivi on saanut vihdoin kaiverruksen ja kultauksen.