Mikä ihana asia
Asioita osaa arvostaa vasta sitten kun niitä ei ole? Olen nyt omakohtaisesti joutunut tunnustamaan, että näin todellakin voi joskus olla. En nimittäin ole koskaan erityisesti osannut arvostaa työhuoneeni kattovaloa. En, ennen kuin se pimahti. Viime perjantaina vähän kello 16 jälkeen kuului naks ja valo sammui. Vaihdoin polttimon, vaihdoin valaisimen, eikä vaan lamppu syttynyt. Naapurin kanssa juteltuani ymmärsin, ettei pimeys voi olla kiinni sulakkeestakaan. Ei sitten muuta kuin sähkömiestä tilaamaan.
Sähkömies kävi tänään. Himmentimessä oli vikaa ja kun se korjattiin, sain jälleen valoa. Samalla hän vaihtoi ylätasanteen kattoon pistorasian. Toiveissa on, että jossain kohdin hommaan siihen uuden kivan valaisimen. Minulla tosin on aina ollut hieman vaikeuksia valaisimien kanssa, mutta onneksi apua on tähänkin hommaan tarjolla.
Valo, mikä ihana asia.