Vihervaaran Anna

Lahden Kaupunginteatterissa

Joskus ennen koronaa ihmettelin työmatkaillessani ihmisiä, jotka olivat tohkeissaan lentokentällä. Itse istuin siellä jonkin verran kyllästyneenä. Sitten tuli korona ja nyt jopa Z-junalla matkustaminen Lahteen tuntui merkitykselliseltä asialta. Oikeastaan pidän tästä nykytilasta. 

Lahteen meitä lähti kolme tyttökirjaystävää. Yksi meistä oli ostanut liput lahjaksi, toinen junamatkat ja minä tarjosin sitten pientä purtavaa. 

Itse esitys oli pienellä Eero-näyttämöllä. Tunnelma poikkesi Anna-kirjojen tunnelmasta ja oli osin meille kaikille pienoinen pettymys. Suurin osa yleisöstä tuntui nauttivan kyllä. 

Hienovaraisempi ote olisi ollut enemmän mieleen. Huolimatta tästä teatteriretki Lahteen oli taas oikein onnistunut. 

Kirjamessuilla

Helsingissä

Tänä vuonna päädyin kirjamessuille ilman vakituista kirjamessukaveriani. Väkeä riitti ja jonoja. Suurin jono pitkin päivää oli naulakoille, kuljetin siis takkiani mukana, enkä voinut välillä käydä jättämässä hankittuja kirjoja säilytykseen. Se onneksi hieman hillitsi messukäyttäytymistäni. 

Muutama täsmäostos oli harkittu jo etukäteen ja ne myös nappasin mukaani. Kyseenalaista on se, pystynkö lukemaan kirjat. Elisa Aaltolan kirjoihin sain omistuskirjoitukset. Paneelikeskustelun jälkeen olin sen verran herkillä, että itkuksihan se meni. Sain sitten vielä vieressäni odottaneen messukävijänkin kyynelehtimään. Toki hän teki sitä hieman hillitymmin kuin minä. 

Joka vuotinen perinne jatkuu taas ensi vuonna. 

Nukkekoti - KOM teatterissa

Askel kadulta teatteriin

Askel sateiselta kadulta vei lämpimään, jouluiseen tunnelmaan. Miljöö kutsui ja houkutti ja kun aikaa oli, nautin vuoden ensimmäisen glögin. Olin paikalla taas ensimmäisten joukossa. 

Sain pöytään seurakseni rouvan, joka kanssa sitten höpöttelimme niitä näitä kunnes oman seurueeni jäseniä alkoi valumaan paikalle. 

Lavastus toimi hyvin ja tämä Ibsenin klassikkonäytelmä hieman erilaisella toteutuksella vei mennessään. 

Lauantain päivänäytökset ovat mukavia! Ehtii ennen ja jälkeen vielä touhuta muita ja kesken kaiken irtautua ihan muuhun maailmaan. 

Lauletut laulut

Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä

Lokakuussa pääsin tutustumaan Kansallisteatterin uusittuun Pieneen näyttämöön. Muutaman vuoden kestänyt peruskorjaus oli tehty ja ovet avautuivat taas syksyllä 2023. Uudistus oli tehty hienosti ja ajaton, klassinen ilme oli mieluinen. Erittäin mieluista oli myös kahvila Willensauna sekä lisääntynyt naistenhuoneiden määrä! 

Lauletut laulut oli kerännyt lauluja Kansallisteatterin pitkän historian ajalta. Valinta on varmasti ollut vaikeaa ja ainakin seuralaiseni jäi kaipaamaan joitakin esityksiä. Ehkä jatkoa on tulossa? Toivotaan niin. Rentouttava ja hieno esitys ja upea Pieni näyttämö. 

Tootsie

 Lahden Kaupunginteatterissa

Kävin taannoin ensimmäistä kertaa Lahden Kaupunginteatterissa. Mielenkiintoinen betonirakennus ja eläväinen aula useine kahviloineen. Todella mukava siis. Ohjelmistossa elokuvaan Tootsie pohjautuva musikaali. 

Kun olin toipunut siitä, että kyseessä oli musikaali, nautin kovasti. Niin näyttelijöiden suorituksista kuin musiikkinumeroistakin. 

Loppuvuodelle tiedossa myös toinen visiitti Lahden Kaupunginteatteriin. 

Vuoden teema: sähkö

Keittiö

Osa sähköön ja valaisimiin liittyvistä asioista oli pitkään ja hartaasti suunniteltuja, osa ei. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että eräänä aamuna sammuttaessani tiskipöydän päällä olevaa loisteputkivalaisinta sen katkaisimesta tuli sinisiä kipinöitä ja koko keittiöstä (pois lukien liesi) sekä eteisestä paloi sulake. 

Aamukahvi oli onneksi jo nautittu ja sitten alkoi soittorumba. Ystävällinen naapuri lainasi sulakkeen, koska täällä ei varasulakkeita tietenkään ollut. Sähköasentajaa tarvittiin paikalle uudelleen. Tällä kerralla paikalle tuli eri yrityksen edustaja. Hieman oli vaikeuksia kommunikoinnin kanssa kun sain viestejä aina iltamyöhään. Aikaakin tämä otti, enkä odotteluaikana saanut käyttää noita keittiön valaisimia. Ne menivät molemmat vaihtoon. Nyt on taas valoa, laskua odotellessa. Ja tarpeeseen tuleekin, kun maailma pimenee taas kovaa vauhtia. 

Hiirenloukku

Arena-näyttämöllä

Olen joskus (yli 30-vuotta sitten) nähnyt Hiirenloukun Lontoossa niin kuin aika moni muukin. Nopealla etsinnällä löysin, että ensimmäinen näytös tästä klassikkonäytelmästä on ollut Nottinghammissa Royal Theaterissa 6.10.1952 ja näytelmä pyörii Lontoossa edelleen. Aikamoinen saavutus. 

Oli mukava nähdä tämä myös Helsingissä, ja Arena-näyttämön parvekkeen toinen rivi osoittautui hyväksi paikaksi.