Valo herättää talviunesta

Pakkanen puree poskia

Ja mieli on jo menossa kovaa vauhtia kevättä kohden. 

 

Vaan kun nyt vain osaisi pitää mielen tässä hetkessä ja nauttia lisääntyvästä valosta. 

Hyvää vuotta 2026

 Rauhaisaa ja sopuisaa

Vuosi vaihtui. Vaikka niin toivoin, että vuodesta tulisi rauhaisa ja sopuisa, niin viimeaikaiset uutiset maailmalta ja täältä kotimaastakaan ei sellaista lupaa. Vaan ei menetetä toivoa. Jos sotien sijaan tulisi rauhaa, tappamisen sijaan lempeyttä ja suvaitsevaisuutta. Jospa suunta muuttuisi. 

Syksy lähestyy

 kovaa vauhtia

Pihlajanmarjat punastuvat ja lämpimälläkin säällä on kaiken lämmön takana tuntuvaa kylmyyttä. Vaikka syksy on yksi lempivuodenajoistani, tuo sen saapuminen haikeutta. Talvikin on mukava, mutta ihan liian pitkä ja pimeä. Toivotaan lempeää ja pitkää syksyä. 

Uusia asioita

Metalligrafiikkaa

Taannoisen teatterikäynnin etkoilla ystäväni kertoi aloittamastaan metalligrafiikan kurssista ja kuinka ollakaan, löysin itseni sieltä muutamaa viikkoa myöhemmin. Pääsin mukaan hieman myöhässä ja näiden ensimmäisten kurssituntien aikana sain jonkinlaista ymmärrystä siitä, missä metalligrafiikassa on kysymys. Tai ainakin mitä viivasyövytyksellä tehdään ja mitä akvatintalla saadaan aikaan. Syksyllä sitten jatketaan. 

Kesäksi olen asettanut itselleni tavoitteen piirtää. Vielä en ole ehtinyt aloittaa, mutta tuntuu ettei se kesäkään ole vielä alkanut. Ehkä sitten heinäkuussa?

Pääsiäinen

Tuli tarpeeseen

Tuntui todella, että pääsiäisen vapaat tulivat tarpeeseen. Muutama työjuttu toki tuli viestinä vastaan, mutta niihin ei kauaa aikaa kulunut. 

Mitä tein? Siivosin kotini ja vaatekaappini ja samalla vähän omaa päätäkin, roudasin tavaraa kierrätyskeskukseen, löysin puuttuvat vaaleansiniset Koko-lautaset ja yhden vaaleanpunaisen, hain ystäväni Tori-ostoksen, pidin sadetta, nukuin kahdet päiväunet, hoidin kissat kuten kaikkina muinakin päivinä, luin kirjan, katsoin yhden sarjan, ajelin Porvooseen, katsoin siellä Anna Aallon -näyttelyn, join äitini ja veljeni kanssa leivoskahvit ja nyt hieman yhdistyshommia. Niin ja maalasin. Hyvin sain aikani kulumaan tekemättä juuri mitään. 

Huomenna alkaa työt, harrastukset, vähän hemmottelua ja yhdet juhlat. Niin ja äidille pitäisi varata lääkäriaika. 

Ylioppilaskunnan laulajat

Helsingin tuomiokirkossa

Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilaskunnan Laulajien (perustettu 1883!) konsertissa kuoron perustajan P.J. Hannikaisen muistoksi. 

Upea kuoro, upeat puitteet. Se on kyllä sanottava, että Johanneksen kirkon akustiikka on ainakin näin maallikosta parempi kuin Helsingin tuomiokirkon. Nautittava kokemus silti ja kun sieltä vielä riensin juoksujalkaa entisten työkaverieni get to gether -tapaamiseen niin helmikuu tuli päätettyä varsin mukavasti. 

Tätini nukkui ikiuneen

Surua ja iloa

Ihmisen elämään kuuluu iloja ja suruja sekä aimoannos ilkikurisuutta, vahvaa tahtoa, rakkautta elämää ja ihmisiä kohtaan. Paljon luettuja rakkausromaaneita, auringonpaistetta keväisinä päivinä, yli yhdeksänkymmentä juhlittua syntymäpäivää. 

Heippa, nyt mä meen, sanoi tätini ja nukkui pois.