sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Runar ja Kyllikki

KOM-teatterissa

Kävin lauantaina teatterissa katsomassa Jussi Kylätaskun kirjoittaman näytelmän Runar ja Kyllikki. Ohjaus oli Lauri Maijalan. Lisää tästä voi lukea teatterin kotisivuilta. Näytelmä perustuu siis löyhästi Kyllikki Saaren murhaan ja kertoo pienen hämäläiskylän tapahtumista murhan ympärillä. Olin vaikuttunut. Eikä sanoja tähän tämän enempää nyt löydy. 



Melkein harmittaa, että tulee kesä ja teatteritauko. Jos ei sitten kesäteattereita lähde koluamaan. 


sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Kaikenlaista

Kevät

Taloyhtiössä alkoi kattoremontti. Telineiden rakentaminen kesti toista viikkoa, vanhan katon purku päivän. Uuden katon asennuksen kestosta ei vielä ole tietoa. Rakennustelineiden pystyttäminen on työlästä ja rakennusmiehet kiipeilevät katolla painavien metalliosien kanssa ilman mitään turvavöitä. Huimaa. 



Viikolla havahduin siihen, että nyt jo vihertää. Ei kestä kauaakaan kun vihreys valtaa maiseman. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Kylmän alkukevään ja lähestyvän kattoremontin johdosta pihatyöt ovat vielä vaiheessa. 

Tänään kävin onnittelemassa äitiä äitienpäivän kunniaksi. Luonnollisesti vierailuun kuului muutamien verhojen vaihtaminen kesäisempiin. Veli grillasi lounasta. Ajellessani kotiinpäin tuli moottoritiellä vastaan ajavien kaistalla autoletka, venäjänmieliset heiluttivat lippujaan ja juhlivat huomista juhlapäiväänsä. Uutisissa mietitään mitä päivän puheessa sanotaan, minä toivon, että vastoin kaikkia odotuksia, sanomana olisi rauhan rakentaminen. Saahan sitä toivoa. 

torstai 21. huhtikuuta 2022

Hamlet

Kansallisteatterissa

Tässä talvilomalla sairastellessa kevätflunssaa, on hyvä laittaa tänne itsellensä muistiin näitä viime aikaisia kulttuuririentoja. Samalla jännitän kuinka kauan tämä flunssa kestää ja pääsenkö käyttämään seuraavan teatterilippuni vai en. 

Siis, Hamlet Kansallisteatterissa. Kävin katsomassa näytöksen, jossa Ofeliaa esittänyt Fanni Noroila oli viikkoa aikaisemmin näytöksessä tapahtuneen onnettomuuden vuoksi pyörätuolissa. Olisi voinut luulla, että esitys oli alun perinkin rakennettu niin, että Ofelia on pyörätuolissa. 

Esitys oli vaikuttava, ajoittain hämmentävä ja kuten aina, kokemuksen arvoinen. 


   

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Villa Gyllenberg

Samalla reissulla 

En oikein tiedä miksi, mutta en ole ennen käynyt Villa Gyllenbergissä. Se sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Didrichsenin taidemuseosta ja siellä sentään olen käynyt usein. Onneksi tuli tämäkin aukko sivistyksestä paikattua. Villa Gyllenbergistä löytyi ihastuttava kahvila, jonne täytyy ehdottomasti palata sekä toinen toistaan upeampia suomalaisten taiteilijoiden töitä. En enää edes muista kuinka monta Helene Schjerfbeckin työtä laskin siellä olevan. Kertakaikkisen upea paikka. 










Sen päiväisessä mielentilassani ihastuin kovin myös Juhani Linnovaaran suurrealistisiin töihin. 

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Didrichsenin taidemuseossa: Per Stenius

 Näyttelyssä

Jo hyvän aikaa sitten kävin ystävän kanssa ulkoiluttamassa museokorttiani. Ensin Didrichsenin taidemuseossa, jossa oli minulle ennestään tuntemattoman Per Steniuksen näyttely. Taiteilija oli elänyt mielenkiintoisen elämän. Kaitafilmit ja työt kertoivat tarinoita. Kerrassaan ihania värejä. 






 
Kännykkäräpsyt eivät toista värejä niin hyvin kuin pitäisi, mutta minulle ne tuovat työt mieleen. 

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Talviaika

 vai kesäaika?

Olen talviajan vankkumaton kannattaja. Aamuherääminen tuntia aikaisemmin on tuskaa. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt itselleni sopivamman tavan tämän hölmön kellojen siirron suhteen. En nimittäin ajattele asiaa lainkaan. Nousen ylös kun nousen, siirrän muutamat kellot kesäaikaan, enkä sitten ajattele asiaa sen kummemmin. Kyllä sitä ihminen itseään hassummissakin asioissa huijaa, miksei sitten tässä? 




lauantai 19. maaliskuuta 2022

Monen asian summa

Kotoilua

Liekö korona-ajan vaikutusta tai onko syynä maailman tilanne, en tiedä. Niin tai näin, mutta minusta kotoilu on entistäkin houkuttelevampaa. Luulisi, että siihen on jo kyllästynyt, mutta minulle on käynyt ehkä hieman päin vastoin. Keksin kotona koko ajan kaikkea mielekästä puuhaa ja tuntuu, ettei oikein muuta ehtisikään. 

Onneksi kuitenkin joskus. Niin kuin nyt eilen. Kävin tätini 90-vuotispäivillä. Se oli kaikella tavoin ilahduttava käynti ja teki hyvää.