Sivut

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Talviturkki

Uimassa sorsien kanssa

Muutama kesäretki on jo takana ja hyvä niin. Niistä pidän. Tänä keväänä ja kesänä lyhytkin arjesta irroittautuminen tuo mukavaa vaihtelua kotoiluun. Sillä kotoilua täällä on harrastettu niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Etätöitä olen tehnyt maaliskuun puolesta välistä asti. 





Nyt varovasti pikkuhiljaa olen tavannut enemmän ystäviä. Pieni serkkutapaaminenkin on tulossa. Koronasta huolimatta elämä on hellinyt. Rauhoittanut sopivasti. 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Matalapainetta

On säitä pidellyt

On se jo viimeistään nyt tunnustettava. Sää, korkeapaine ja matalapaine vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan. Tänään en ole herännyt kunnolla koko päivään. Otin vielä mehukkaat päiväunet sohvalla, vaikka aamullakin nukuin pidempään kuin yleensä. Toki kissat ruokin jo heti aamuseitsemältä, mutta painuin takasin sänkyyn heti sen jälkeen. Lukemaan, muka. Vaikka tottahan minä tiesin kuinka siinä sitten käy.


Lukeminen on kieltämättä maistunut viime aikoina ja aamuisin olen torkutellut enemmän kuin olisi hyväksi. Hyväksi hitaaseen rauhalliseen aamuun, toki töihin olen ajoissa ehtinyt. Kotitoimistolle on lyhyt matka.



tiistai 9. kesäkuuta 2020

Jos ei muuten niin linnunlaulun tähden

Haagan rhodopuisto

Kun on saanut aikaan paljon, tekemättä juuri mitään, voi olla itseensä tyytyväinen. Näin kävi eilen.

Lähdin eilen asioilleni. Kävin hakemassa erikoisruokaa kissalle omalta eläinlääkäriasemalta ja sieltä poikkesin lähes huomaamatta Haagan rhodopuistoon. Oli siellä muutama muukin, mutta se ei haitannut. Atsaleat kukkivat, rhodotkin aloittelivat. Alue on kertakaikkiaan ihana, satumainen ja täynnä linnunlaulua. Ihan täynnä. Sinne voisi poiketa pelkän tunnelman ja linnunlaulun vuoksi. Video kannattaa katsoa äänet päällä. 













Tämä olisi kyllä sellainen pakko nähdä -kohde. Alppiruusupuiston koko on 8,6 hehtaaria. Sen on suunnitellut Helsingin rakennusvirasto ja Helsingin Yliopisto vuonna 1975. Käsittämättämän hieno alue ja näkemisen arvoinen.

Kun päivä vielä jatkui hyvällä keskustelulla ja muutamalla rästihommalla, oli ensimmäinen lomapäivä erinomainen.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Loma lomanen

Pieni loma

Minulla on viikko lomaa. Lomasuunnitelmani listattuna alla:


  • Siivous
  • Ylimääräisten tavaroiden roudaus kierrätyskeskukseen
  • Valokuvaus
  • Lukeminen
  • Kevyet pihatyöt
  • Epämääräinen järjestely ja haahuilu


Ja miksi siivous? No siksi, kun samalla saa kuunneltua omia ajatuksiaan, tuntuu että saa jotain aikaiseksi ja samalla saa tietynlaisen meditatiivisen kokemuksen. Pakko kai se on tunnustaa, että olen alkanut nauttia siivouksesta.



Joku on tehnyt ilmeisesti pesän pihallani olevaan isoon tuijaan. En tiedä kuka, aika iso se on, eikä minun silmääni kovin kauniskaan. Rakentaja lienee asiasta eri mieltä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Se otos

kamera kädessä

Nyt kun kotona on kissanpennut (kts. Naukulan Kerho -blogi), niin tuntuu siltä, että minulla on kamera kädessäni koko ajan. Tuntuu, että jokainen hetki tulee taltioida eikä sitä täydellistä otosta saa koskaan.

Edellisvuoden nappiotos tuli Roihuvuoren kirsikkapuistosta. Tänä vuonna, luulen minä, että paras kuva tuli ollessani neuvottalupuhelussa tässä työhuoneessani, kamera onneksi vieressä. Takapihan vaahterassa istui mustarastas, kamerassani oli pidempi putki ja parvekelasit onneksi pesty.






Joku näissä kuvissa minua viehättää. Ensin ajattelin, että lempikuvani on tuo keskimmäinen mutta nyt taidan pitää eniten ensimmäisestä.

Eilen vietin päivääni kuvaamalla Lauttasaaressa Isokaaren omena- ja kirsikkapuita. Loisto-otosta ei syntynyt, lieneekö syy sen, että piti samalla päivittää kuulumiset. Näin korona-aikana kun ihmisiä tapaa harvemmin, tuntuu että sanat suorastaan ryöpsähtävät suusta. Eivätkä ne teams, skype yms kokoukset työpäivän aikana ole yhtään sama juttu kuin se, että istuu ystävän kanssa saman pöydän äärelle tai vaikkapa K-kaupan takapihan kiviaidalle jäätölöä syömään.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Turvaväliäitienpäiväkahvit

ja joululauluja

Erilainen äitienpäivä. Aamutoimet, kakku kylmään kuljetuksen ajaksi,  ystävälle syntymäpäiväkortti postilaatikkoon ja sitten turvaväliäitienpäiväkahveille Porvooseen. Sää suosi ja pystyimme nauttimaan äitienpäiväkahvit ulkona terassilla auringon paisteessa. 

Sieltä ajelin Itä-Helsinkiin hakemaan yhdistyksen tavaroita säilytykseen pois putkiremontin tieltä. Kun vielä virittelin jo Porvoosta puhelimen yhteyteen autoni soittimen kanssa, niin jossain kohdin meni Spotify päälle ja mitä sieltä tulikaan, Vain Elämää -ohjelman joululauluja. Kuuntelin niitä sitten perille asti kun en kesken ajoa ryhtynyt musiikkia vaihtamaan. 

Että tipetipetap vaan - koronakevään äitienpäiväjuhlallisuudet on nyt vietetty. 



lauantai 9. toukokuuta 2020

Aukkoja sivistyksessä

paikattu

Minulla on selvästi ollut aukkoja sivistyksessä. On toki edelleen, vaikka yksi niistä on nyt tukittu ja toisen tukkimiseksi aloitettu toimenpiteitä.

Ensimmäinen minkä hoidin, oli Talo Jalavan Varjossa. Katsoin neljän jakson minisarjan Yle Areenasta ja järkytyksekseni huomasin, etten sitä ollut lukenut enkä aikaisemmin katsonutkaan. Ei liene ensimmäinen filmatisointi tästä klassikosta. Tykkäsin ja tämä sopii kyllä kuin nappi silmään kaikille DA-faneille ja varmasti muillekin laatusarjojen ystäville.

Toinen aukko on Elena Ferranten Napoli-sarja. Eilen tein nettitilauksen kaikista sarjan osista ja kunhan se tulee, niin päätynee lukulistalle nopeasti. Lukulistalla täällä toki on jo muutakin odottamassa, mutta tällä hetkellä aika on rajallista ja iltasaduksi olenkin päätynyt kuuntelemaan jo luettuja kirjoja. Jo luettuja siksi, että nukahdan niihin aina.