Sivut

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Sähkövalo

 Mikä ihana asia

Asioita osaa arvostaa vasta sitten kun niitä ei ole? Olen nyt omakohtaisesti joutunut tunnustamaan, että näin todellakin voi joskus olla. En nimittäin ole koskaan erityisesti osannut arvostaa työhuoneeni kattovaloa. En, ennen kuin se pimahti. Viime perjantaina vähän kello 16 jälkeen kuului naks ja valo sammui. Vaihdoin polttimon, vaihdoin valaisimen, eikä vaan lamppu syttynyt. Naapurin kanssa juteltuani ymmärsin, ettei pimeys voi olla kiinni sulakkeestakaan. Ei sitten muuta kuin sähkömiestä tilaamaan. 

Sähkömies kävi tänään. Himmentimessä oli vikaa ja kun se korjattiin, sain jälleen valoa. Samalla hän vaihtoi ylätasanteen kattoon pistorasian. Toiveissa on, että jossain kohdin hommaan siihen uuden kivan valaisimen. Minulla tosin on aina ollut hieman vaikeuksia valaisimien kanssa, mutta onneksi apua on tähänkin hommaan tarjolla. 

Valo, mikä ihana asia. 


keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Toimistolla

 Jälleen

Tein tänään jälleen työpäivän toimistolla, ehkä kolmannen sitten maaliskuun puolen välin. Mitä ilmeisemmin työpäivä jännitti minua alitajuisesti niin, että heräsin yöllä ainakin kolme kertaa ja näin koko ajan matkustusunia. Olihan se nyt huisin jännää siirtyä kotitoimistolta toimistotoimistolle koko yhdeksän kilometrin matkan. 


Kuva kotitoimistolta, ettei nyt ihan liian jännäksi mene. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kuusi kuvaa kesästä

 Haaste Saaripalstan Sailalta








Kuusi kuvaa, siinä se. Enemmänkin olisi ollut. Mutta se tuskin lienee yllätys. Marraskuun harmauteen tämä olikin mitä mainioin haaste. Kiitos, Saila! 

lauantai 14. marraskuuta 2020

Postin syytä

Eikös vaan?

Niin, se ostolakko. Tavallaan se on pitänyt. Pienen lipsahduksen pistän Postin syyksi. Sehän on tänä päivänä aika yleistä, eikö vaan? Syyskuun lopussa, hyvissä ajoin ennen ostolakkoa, olin sortunut lempikorukauppani Little Bit Designin "sikaa säkissä" -korviskampanjaan. Eli neljät korvikset, niin ettei tiedä mitä paketissa tulee. 

Pakettia ei kuitenkaan ryhtynyt kuulumaan ja olin yhteydessä yrittäjään, joka kertoi, että paketti oli lähtenyt matkaan jo tilausta seuranneena päivänä. Odotin lisää, mutta pakettia ei vaan kuulunut. Laitoin viestiä uudelleen Little Bit Designiin ja sieltä ystävällisesti luvattiin lähettää minulle uusi ylläripaketti. Se tuli perille ja kas, samana päivänä postilaatikossa oli myös se alkuperäinen paketti. Siis syyskuun lopussa ja reilua kuukautta myöhemmin lähetetyt paketit tulivat minulle samanaikaisesti. Sen aikaisemmin lähetetyn päällä oli valkoinen tarra, johon Posti oli tehnyt merkintöjä osoitteen tarkastamisesta. 


Lähetin taas viestin yrittäjälle ja mietin mitä pitäisi tehdä; palauttaa vai maksaa jälkimmäinenkin paketti. Ja kun yrittäjä ehdotti ajattelemiani vaihtoehtoja, ei uteliaisuuteni antanut periksi, vaan maksoin toisenkin ylläripaketin. Enkä katunut. 

Sittemmin ostolakko on pitänyt paremmin. 

keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Ostolakko

 Ja kuinkas sitten kävikään

Kävin eilen huollattamassa auton, vaihdatin renkaat ja jätin kesärenkaat säilöön. Ilmastointirempan jätin keväälle. Tästä ja vähän muustakin syystä päätin ryhtyä ostolakkoon. Hetkeä myöhemmin huomasin ostaneeni nettikaupasta bolsterin (jooga-apuväline). Hinta 69,90. 

Että jos sitten ilmoittaisin täällä muut kuin ruokaostokset (omat ja kissojen), kissanhiekat ja lääkkeet, niin auttaisiko se minua säästämään? Vaatteita, laukkuja, kenkiä, kirjoja ja sen sellaista minulla olisi kyllä ihan tarpeeksi ilman uusien hankintaakin. 

Onnistuisinkohan? Pitäisikö minun asettaa itselleni säästötavoite? 



torstai 29. lokakuuta 2020

Vihreä seinä

ja pihan puoli

Siitä on jo tovi, kun työpisteeni muutti toiselle puolelle asuntoa. Vihreän seinän sijaan katselen nyt päivisin taloyhtiön sisäpihalle. Näen hiekkalaatikon tapahtumia, naapureiden tuloja ja menoja. Näen koska taloyhtiössämme asuvan koiran kanssa lähdetään lenkille. 

Pihatalkoissa kuulin kuinka naapurit olivat katselleet pihalta käsin kun teen töitä. He olivat myös huomioineet kanssani "työskentelevät" kissat. Meistä kaikista on nyt tainnut tulla naapurikyttääjiä, kun ei oikein muutakaan katsottavaa ole. 


Päiväksi avaan sälekaihtimet ja työpäivän päätyttyä suljen ne. Näin sitä vaan ihminen keksii itselleen uusia rituaaleja ja tapoja. Sellaisia, jotka kertovat työpäivän alkavan ja päättyvän. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Omaa aikaa

ja varovaisia kohtaamisia 

Silloin kun sitä jäi etätöihin maaliskuun puolivälissä, ei olisi voinut kuvitellakaan, että etätöissä ollaan edelleen. Koronaviruksesta on tullut arkipäivää, etätyöt ovat arkipäivää ja kohtaamiset työelämässä virtuaalisia. Muutamissa teatteriesityksissä olen käynyt, muutamia ystäviä tavannut ja on täälläkin muutama ystävä vieraillut. Kaikki tuntuu kuitenkin erilaiselta kuin ennen. Elämä on rauhoittunut. Eikä se välttämättä ole huono asia. Syy siihen toki on mitä ikävin. 

Väistämättä sitä ajattelee mitä sitten kun? Onko paluuta entiseen? Halutaanko sitä edes? haluanko minä? Olisi mukava tietää mitä historioitsijat kertovat tästä ajanjaksosta vaikkapa sadan vuoden kuluttua. Millä nimellä tätä ajanjaksoa tai käännekohtaa kutsutaan? 


PS. Kuvalla ei mitään tekemistä tämän postauksen kanssa, eikä täällä lunta sada. Lämpöasteita on neljä ja viime yönä siirryttiin talviaikaan. Se on minulle se oikea aika.