Pääsiäinen

Tuli tarpeeseen

Tuntui todella, että pääsiäisen vapaat tulivat tarpeeseen. Muutama työjuttu toki tuli viestinä vastaan, mutta niihin ei kauaa aikaa kulunut. 

Mitä tein? Siivosin kotini ja vaatekaappini ja samalla vähän omaa päätäkin, roudasin tavaraa kierrätyskeskukseen, löysin puuttuvat vaaleansiniset Koko-lautaset ja yhden vaaleanpunaisen, hain ystäväni Tori-ostoksen, pidin sadetta, nukuin kahdet päiväunet, hoidin kissat kuten kaikkina muinakin päivinä, luin kirjan, katsoin yhden sarjan, ajelin Porvooseen, katsoin siellä Anna Aallon -näyttelyn, join äitini ja veljeni kanssa leivoskahvit ja nyt hieman yhdistyshommia. Niin ja maalasin. Hyvin sain aikani kulumaan tekemättä juuri mitään. 

Huomenna alkaa työt, harrastukset, vähän hemmottelua ja yhdet juhlat. Niin ja äidille pitäisi varata lääkäriaika. 

Ylioppilaskunnan laulajat

Helsingin tuomiokirkossa

Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilaskunnan Laulajien (perustettu 1883!) konsertissa kuoron perustajan P.J. Hannikaisen muistoksi. 

Upea kuoro, upeat puitteet. Se on kyllä sanottava, että Johanneksen kirkon akustiikka on ainakin näin maallikosta parempi kuin Helsingin tuomiokirkon. Nautittava kokemus silti ja kun sieltä vielä riensin juoksujalkaa entisten työkaverieni get to gether -tapaamiseen niin helmikuu tuli päätettyä varsin mukavasti. 

Tätini nukkui ikiuneen

Surua ja iloa

Ihmisen elämään kuuluu iloja ja suruja sekä aimoannos ilkikurisuutta, vahvaa tahtoa, rakkautta elämää ja ihmisiä kohtaan. Paljon luettuja rakkausromaaneita, auringonpaistetta keväisinä päivinä, yli yhdeksänkymmentä juhlittua syntymäpäivää. 

Heippa, nyt mä meen, sanoi tätini ja nukkui pois. 

Jumalat

Suomen Kansallisteatteri

Visuaalinen, kiehtova, hauska, surullinen ja kerrassaan onnistunut Kansallisteatterin Jumalat -näytelmä. 

Kuva: Suomen Kansallisteatterin ladattavasta kuva-arkistosta
Kuvaaja: Saara Autere

Lisää esityksestä pääset lukemaan täältä: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/jumalat

Eikä yksikään pelastunut

Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä

Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten vuorostamme tarjosimme ruuat teatterin jälkeen. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä oli vuorossa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Varsin onnistunut esitys, sillä siinä mielessä olen rajoittunut, että Christien teoksissa pitää olla sellaista vanhanajan tunnelmaa. Tässä oli juuri sopivasti. 

Loppuaplodien aikaan sai kuvata ja sen tein. Viihdyttävä esitys ja kaikin puolin hieno päivä. 

Sirkus Soisalo: Starman

Vierailu Kansallisteatterissa

Teatterivuosi käynnistyi tammikuussa Sirkus Suosalon vierailulla Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Starman-esityksen kanssa. Monologin on kirjoittanut Juha Kauppinen. 

Oli hieno. Paikka eturivissä takasi sen, että pienimmätkin eleet ja ilmeet näki tarkasti. Ja karisma kantoi takuuvarmasti myös takariviin asti. 

Ohi on!

Vihdoinkin helmikuu

Miten tammikuu voikin tuntua aina niin pitkältä? Suorastaan maratonilta. Nyt se on tältä vuodelta ohi. Sateinen, loskainen ja lämmin. Outo ja ihmeellinen. Mukava ja osittain myös pelottava. 

Uusi työ, ympärillä uusia ihmisiä, jotain tuttua ja paljon uutta. Olen innoissani.

Politiikan seuraamisesta tulen vain vihaiseksi, ja mietin miten pysyisin kartalla tapahtumista ilman, että sykkeet nousisivat joka kerta. Maailman meno pelottaa. Yritän siis noudattaa vanhaa oppia ja elää itse niin, että säilytän mielenrauhani. Välillä vaikeaa ja välillä helpompaa.