Sivut

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Hiljaiseloa

Sairastuvalla

Tiistaina iski iltapäivällä kamala vilu. Töistä lähtiessäni en tiennyt miten tarkenisin kotiin. Ajoin tuon vajaan kymmenen kilometrin matkan lämmitys täysillä, vaikka lämpimästä tallista työpaikaltani lähdinkin. Henki ei meinannut kulkea, mutta kylmyys säilyi.

Kotiin päästyäni puin t-paidan ja villapaidan päälle paksuimman mahdollisen villatakin, käärin kaulaani huivin, vaihdoin verkkarit jalkaan ja jalkoihini puin kahdet villasukat päällekkäin. Vilu sen kun jatkui. Painuin kahden peiton alle sänkyyn. Nukahdin ja heräsin ilta kymmeneltä.

Tuosta hetkestä lähtien sänky onkin ollut se paikka, missä vietän eniten aikaa. Tälläkin hetkellä, läppäri sylissäni. Eilen illalla kuvittelin taudin jo hellittäneen, mutta tähän aamuun heräsin kurkku tulessa. Onneksi ruokaa saa tilattua kotiin netistä ja kissanruokaa löytyy.


Tämän päivän askeleet 178. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Mutta sen vaan sanon, että onpahan tauti.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Oopperassa

Jää

En ole ollut elämässäni montaakaan kertaa oopperassa, olikohan tämä kolmas kerta? Teatterilippuihin verrattuna liput ovat hurjan kalliita. Miksiköhän, ihmettelen minä.  




Alussa oli vaikea päästä mukaan. Parhaita olivat mielestäni kuoro-osuudet ja merimaisemat. Tämä todennäköisesti johtuu kyllä minusta, eikä itse esityksestä. Puoliajan tankkauksen jälkeen pääsin tarinaan paremmin sisälle ja viimeisen vartin pidättelin tosissani kyyneleitä. 

Ooppera muistutti mieleeni Ulla-Lena Lundbergin Jää-kirjan ja hyvä niin. Sain tästä intoa lukea muutkin kirjahyllystäni löytyvät Lundbergit.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Musta Saara

ja Kaasua, komisario Palmu!


Olen aloittanut merkitsemään tänne muistiin niitä esityksiä, mitä olen käynyt katsomassa, joten merkitään tänne vielä vuoden 2018 viimeinen teatteriesitys ja tämän vuoden ensimmäinenkin. 

Kansallisteatterin Musta Saara oli mielestäni herkullinen, kiinnostava, mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Se sai ajattelemaan. Tykkäsin kovasti!

Helsingin Kaupunginteatterin Kaasua, komisario Palmu! puolestaan oli ihan hyvä. Kotiin ajellessani ajattelin jo ihan muita asioita, eikä nyt sunnuntai-iltana minulla ole tästä enää oikein mitään sanottavaa. 

Uusia lippuja on lompakossani jo useita. Museokortinkin voisi taas uusia, kun on ehtinyt vanhentua.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Hokema

ja totuus

Hoen ajoittain töissä, että perusasiat on saatava kuntoon ensin. Get the basics right! Mielestäni siinä piilee myös totuus.



Eilen ollessani kiireisen työpäivän, -viikon tai oikeastaan, noh, pidemmän ajanjakson jälkeen tunnevyöhyketerepiassa se iski tajuntaani. En noudata neuvoa itseni kanssa. Mitä sitten mielestäni kuuluu ihmisen perusasioihin? Ainakin hengittäminen, riittävä vedenjuonti, oikeanlainen ravinto, riittävä lepo ja uni, tarpeeksi ulkoilua ja liikuntaa, puhtaus ja muu itsestä huolehtiminen. Teen listan:


Hengittäminen
➠ Veden juominen
➠ Oikeanlainen ravinto, oikeassa rytmissä
➠ Riittävä lepo, uni
➠ Ulkoilua, liikuntaa
➠ Puhtaus ja muu itsestä huolehtiminen



Ehkä sitä tässä kohdin pitäisi havahtua. Ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hoitaa oman elämänsä perusasiat kuntoon. Tällaisenaan mikään yllä olevasta listasta ei toteudu. Ei pelkkä säännöllinen hammaspesu, suihkussa käyminen ja päivittäinen hedelmien syöminen vielä auta. Pitäisi myös muistaa ottaa vitamiinit, varata tarvittavat ajat, mennä nukkumaan ajoissa, syödä monipuolisemmin ja säännöllisemmin. Liikkua enemmän, ulkoilla raittiissa ilmassa. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta sitä en tee. Ehkä senkin ajan kulutan siihen, että käyn juomassa vaikka lasillisen vettä.



Elämäntaparemonttiin en lähde, pelkkä sanakin tuntuu niin isolta. Mutta entä jos yrittäisinkin vain laittaa ne perusasiat kuntoon?

torstai 31. tammikuuta 2019

Aikamoinen kisa

Työmatkalla

Lähdin maanantai iltapäivänä työmatkalle Brysseliin. Reitiksi oli valikoitunut (hinnan takia) Helsinki-Tukholma-Bryssel ja samaa reittiä takaisin eilen keskiviikkona. Vaan kuinka kävi? 

Helsinki-Vantaa maanantaina


Lähtö Helsinki-Vantaalta viivästyi niin, että kun meitä lastattiin koneeseen, oli Tukholmasta Brysseliin lähtevällä koneella jo boarding käynnissä. Eli myöhästyimme pahasti Helsingissä olleen lumimyräkän takia. Sitten meidät reititettiin lennolle Helsinki-Tukholma-Munchen-Bryssel. Myöhästyimme siltäkin lennolta samasta syystä ja aikamoinen "ekoteko" tuo olisikin ollut. Koska vaihtoehtoja ei enää ollut, lentoyhtiömme majoitti meidät Arlandan lentokenttähotelliin. Saimme huoneet katutasosta, kuumuutta hohkaavan käytävän varrelta. Huone sinällään oli ihan siisti, vaikka suhteellisen pieni olikin. Saimme lentoyhtiöltä myös illalliskortin samaisen hotellin ravintolaan. Ravintolassa oli lentoyhtiön majoittamille yöpyjille oma ruokalistansa. Ihan maukkaan kuuloinen, oli sienikeittoa, hampurilainen, sienirisotto ja sitruunasorbetti tai murukakku jälkiruuaksi. Valitettavasti vaan palvelu oli surkeaa. Odotimme ruokiamme reilusti yli tunnin vaikka samanlaisia annoksia kannettiin ohi oikealta ja vasemmalta. Ei pahoitteluja, ei mitään. Eikä se ruokakaan kovin hääviä ollut. 

Jäänestojonossa


Seuraavana aamuna oli aikainen herätys, sillä lento Brysseliin lähti jo kello 7:05. Lähtö sujui hyvin ja kone oli perillä aikataulun mukaisesti. Sitten taksilla hotelliin ja suihkuun. Nopea tankkaus ja sitten alkoi puhelin piippailla viestejä ja puhelua. Vaikka työkaveri oli käynyt ilmoittamassa, että tulemme vasta aamulla, oli hotellista jo soitettu sen varaajalle. Sitten kyseli pomo ja pomonpomo missä olemme. Matkarasituksista voipuneina, olimme kaikki neljä unohtaneet kokouksen oikean alkamisajan! Kokous oli hyvä. Illallinen oli hotellimme aamiaishuoneessa ja se oli surkea. Laiska tarjoilija kärräsi alkuruokaa (kylmäsavulohta) ja pääruokaa (pakastelohkoperunoita ja kanacurrya) laiskasti sisään hissukseen. Tilasta sammuivan valot syystä tai toisesta ainakin kahdesti illallisemme aikana.

Brysselin lumisade keskiviikko aamuna


Yö oli lyhyt. Brysseliin oli luvattu seuraavaksi päiväksi lumisadetta ja toimistolle piti matkata kaupungin halki. Odotettavissa oli ruuhkaa. Onneksi ruuhka ei toteutunut, vaan olimme paikalla jo  ennen kokouksen alkua. Kokouksen jälkeen suuntasimme hyvissä ajoin lentokentälle. Ollessamme ravintolassa saimme tekstarit, lentomme oli uudelleen reititetty toiselle lentoyhtiölle ja suoraan Helsinkiin. Aikaa vajaa tunti lähtöön. Kävimme vuoron perään katsomassa miltä portilta lento lähtisi, mutta sitä ilmoitusta ei koskaan tullut. Ryntäsimme portille vain todetaksemme, että olimme paikalla liian myöhään. Lento oli suljettu. Ihmisiä virtasi sisään koneeseen ja kolme meistä jäi rannalle ruikuttamaan. 

Kaupunkilaisia oli kehoitettu pysymään lumimyräkän takia kotona.
Myräkkä näytti tältä. Ei vissiin tullut luvatun kaltaisena?


Soitin lentoyhtiön asiakaspalveluun, koska heillä ei ollut edustajaa kentällä. Saimme kaikki kolme uudelleen reitityksen reilun tunnin kuluttua lähtevään suoraan lentoon Helsinkiin. Meillä oli seitsemän minuuttia aikaa tehdä check in ja meitä kehoitettiin menemään ulos, tekemään lähtöselvitys tiskillä ja sieltä olisi sitten pitänyt vielä selvitä turvatarkastuksenkin läpi. Päädyimme tekemään lähtöselvitysen verkossa, kahdelta kolmesta se onnistui määräajan puitteissa ja kolmannella ei. Onneksi olimme tässä kohdin lähtöportilla ja kolmannellekin meistä tehtiin check in siinä ja pääsimme kaikki kotiin.

Hermot menivät matkalla useammin kuin kerran. Askeleita tuli ja hikeä vuodatettiin runsaasti. Että sellainen työmatka tällä kerralla. Aikamoinen kisa, meidän ihan oma Amazing Race.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Pari kuvaa talvesta

Hyytävää ja kaunista

Minä olen miettinyt ajoittain jo pidemmän aikaa sitä kuinka talvi näyttää kuvissa kauniilta. Aurinkoisena päivänä hyytävässä pakkasessa tai kamalassa lumipyryssä ja loskassa. Kuvissa talvi on aina kaunis. Niin kaunis, että piti ryhtyä kuvaamaan sitä sisältä ikkunasta. Ulos en näillä pakkasilla tänään nenääni laittanut, paitsi hetkeksi takapihalle suunnittelupuuhiin.





Lisäksi olen viime aikoinan miettinyt sitä mistä viha saa alkunsa. Vielä minulla ei ole aavistustakaan, kerron jos keksin. Viha on kamalan voimakas ja paha jo sananakin. Itse en voi sanoa vihaavani mitään tai ketään, mutta on asioita jotka ärsyttävät. Sehän ei ole sama asia, eikä läheskään niin voimakas. Asiat, jotka ärsyttävät ovat erilaisia, esimerkiksi ihmiset jotka liukuportaat ylöspäästyään pysähtyvät niiden yläpäähän, eivätkä ymmärrä, että takaakin on tulijoita. Tai ihmiset, jotka työntävät kärryjä kaupassa suoraan eteenpäin katse sivulle kääntyneenä. Onhan näitä, mutta viha. Mistä se oikein saa alkunsa?

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Kuusi kuvaa kesästä

Haaste Saaripalstan Sailalta

Jos olen opetellut hitaaksi lukijaksi, niin tunnustaudun myös muulla tavoin hitaaksi. Tai jos ei hitaaksi, niin ajoittain huonomuistiseksi. Olen nimittäin saanut tämän haasteen Sailalta jo aikapäivää sitten. Kuusi kuvaani kesästä. Kuvat kertovat minulle lämmöstä, valokuvauksesta, ystävistä, pienistä retkistä ja kodista. 







Enemmänkin olisin voinut laittaa, mutta täytyy sinnitellä edes tuon yhden säännön kanssa nyt tunnollisesti.