Sivut

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Vallisaaressa

Päiväretkellä

Lähdin ystäväni kanssa päiväretkelle Vallisaareen. Lautta sinne lähti Kauppatorilta ja edestakainen matka maksoi 10 euroa. HSL ei sinne, ainakaan vielä, matkaa. Vallisaari oli mitä mainioin kävelykohde. Kaikkialle saaressa ei pääse, vain merkityillä poluilla ja alueilla on lupa kulkea. Osittain tämä johtuu siitä, että saaren Kuolemanlaaksossa oli vuonna 1937 suuri räjähdeaineonnettomuus ja räjähteitä saattaa saaresta löytyä edelleen. 

Saari oli mitä mainioin kohde ja henkilölle, joka tuntee meitä enemmän luonnonkasveja tai perhosia, varmasti vieläkin antoisampi. Me tunnistimme vain muutaman kasvin, hiiren (IIK!) ja hakukoneen avulla myös rantakäärmeen.

Tervetuloa pienelle kierrokselle.



















Oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Ehdottomasti. Valitettavasti vain hermoja kiristivät jälleen kerran ihmiset. Jos joka kyltissä lukee, ettei saa poiketa poluilta, niin säännöt koskevat kaikkia. Eikö? En myöskään ymmärrä, miksi lasten annetaan repiä luonnonvaraisia kasveja juurineen maasta tai miksi äidit antavat lapsiensa hyppiä ja juosta kengät jaloissaan ravintolan pöydillä? Viis siitä, että olivat ulkona. Joku roti sitä nyt kuitenkin pitäisi olla.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Uuteen kukoistukseen

Kärhö

Olen asunut tässä samassa asunnossa nyt 14 vuotta. Samana päivänä kun muutimme, silloisen avomieheni ja kotikissojemme kanssa tähän asuntoon, pystytettiin kissoille ulkotarha. Se peitti alleen kasveja, joista en ollut tietoinen. Yksi niistä oli kärhö, en tiedä mikä. Se eli kaltoin kohdeltuna vailla huolenpitoa  ja kunnollista kasvupaikkaa kaikki nämä vuodet. Vasta tämän vuotinen uuden ulkotarhan rakennus, toi kärhön kunnolla esille. Kun vielä siirsin sen viereen tarvikehyllyn, sai kärhö haluamaansa tukea. Se on palkinnut minut heti. Ehkä vielä joku vuosi kukkasin.



Pihalle, portin pieleen, olen yrittänyt istuttaa kärhön jos toisenkin. Mikään niistä ei ole lähtenyt kasvuun. Ehkä niin ei sitten ole tarkoitus.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Arki ja loma

Loma ja arki

Arki on aikataulutettua, työtä ja arkiaskareita. Se on välillä minuuttiaikatauluja ja usein jatkuvaa suorittamista. Arki on myös mukavaa, jos välillä ymmärtää hengähtää ja tehdä muutakin siinä sivussa. Pitää työtunnit kohtuullisina. Saada aivoilleen lepoa ja muuta ajateltavaa, kerätä kokemuksia ja oppia uutta. 


Koska arki on aika täynnä, pyrin pitämään lomani tyhjänä. Siitä huolimatta olen onnistunut haalimaan myös lomalla itselleni aikatauluja. Erilaista tekemistä kuin arkisin. Tämä on toinen lomaviikkoni ja tuntuu hyvältä. Tuntuu siltä, että loma tuli tarpeeseen ja silti jo nyt harmittelen sen hupenemista. 


Lomani kunniaksi yritin myös tilata itselleni viikonlopuiksi paperilehden. Sellaisen pe - su jakelun, digitilaukseni lisäksi. Yllättäen sellaista ei voinutkaan netissä tehdä ja sain soittaa lehden asiakaspalveluun, asiakaspalveluun johon ei numeroa löytynyt vaan jouduin soittamaan keskuksen kautta. Luulisi, että lisätilaus olisi hyväksi, joten en oikein jaksa ymmärtää miksi se on tehty niin vaikeaksi. Niin tai näin, huomenna pitäisi sitten aamulla muistaa käydä postilaatikolla ennen aamiaista. Noinkohan sitä sellaisen muistaa. 

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kesän projektit

ja kesäloma

Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamoinen urakka se oli kun piti tyhjentää, pestä ja maalata. Puuritilöiden alle oli kertynyt kunnolla kissanhiekkaa ja pölyä, vaan eipä ole enää. Parvekelasit tosin vielä pesemättä, mutta kerkeäähän sen.






Likaista etuseinää koristanut pajusäleikkö sai nyt väistyä, kun seinä on vihdoin maalattu. Kestihän tämänkin projektin aloittaminen taas vuosia, mutta kun sen sitten teki (vähän itseltään salaa), ei siinä kestänyt kuin vajaa päivä. Ja vielä ennen kesäloman alkua.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Täydellinen malli

Lähes täydellinen kuva

Minusta olisi kiva valokuvata ihmisiä. Valitettavasti vaan ihmisistä se ei yleensä ole kivaa.

Kirsikanpuiden kukkiessa, Roihuvuoren puistossa käydessäni, nappasin salaa ehkä parhaimman ottamani kuvan ikinä. Ainoa häiritsevä seikka kuvassa on sen oikeassa alareunassa oleva verkko, joka suojaa kirsikkapuun runkoa jäniksiltä. Joku varmasti häivyttäisi sen kuvasta kädenkäänteessä, mutta minähän en osaa kuvia käsitellä (paitsi instassa missä osaan laittaa valoa ja värejä).


Pitkään mietin julkaisisinko tätä kuvaa lainkaan, mutta sitten ajattelin, että kuva on kuitenkin julkisella paikalla otettu, eikä siinä näy henkilön kasvoja. Ja mikäli henkilö tai hänen tuttunsa kuvan sattuisi täällä näkemään (pidän epätodennäköisenä), niin voisin lähettää kuvan henkilölle tämän kuvan alkuperäisenä. Siis mikäli hän niin haluaisi.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannus

Leppoisaa

Ennen juhannusta tein kaksi päivää töitä kotoa. Alunperin uuden keittolevyn/uunin piti tulla jo keskiviikkona, toimitus siirtyi kuitenkin torstaille. Hieman jännitti josko olisin juhannuksen pelkän mikron varassa. Onneksi ei käynyt niin, kun lauantaille oli tulossa ystävä kyläilemään.


Kaksi päivää kotitoimistolla ja yksi ylimääräinen vapaapäivä ovat tuntuneet varsin pitkiltä ja olo on levollinen vaikka juhannusta on vietetty kolmessa eri osoitteessa, neljässä, jos torstai-iltakin lasketaan mukaan.

Uuni sai tulikasteensa lauantaina, kun tein lounasta. Turkkilaista ruokaa nimeltä Imaami pyörtyi. Tätä olen saanut ensimmäisen kerran Paulalla ja täytyy sanoa, että Paulan versio oli mielestäni maukkaampi. Täytyy siis vielä harjoitella.


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Sattumia, tapahtumia

Viikkojen varrelta

Eräänä etätyöpäivänä toukokuussa huomasin, että uunini on rikki. Samassa meni keittotaso vaihtoon. Torstaina pitäisi tulla uudet ja asennuksen kanssa. Hyvin olen toistaiseksi pärjännyt ilmankin, vaikka ruuanlaitto on kiinnostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Tietenkin. Jostain syystä minua ei ollenkaan huvittanut lähteä kodinkoneostoksille, onneksi sain ystävät mukaan. 


Kun keväällä sairastin, hajotin kylpyhuoneen valaisimen kuvun. Se vaan jäi käteeni ja halkesi. Samaiset ystävät tulivat apuun ja makuutuomareiksi ja sainpa ystäväpariskunnan herran vielä asentamaankin tuon uuden valaisimen paikoilleen.


Kissanäyttelystä tullessani hajotin kamerani objektiivin. Onneksi kameran runko säilyi vahingoittumattomana ja kotoa löytyi toinen objektiivi. Kissanäyttely-ystäväni kautta sain hankittua itselleni käytettynä toisen objektiivin.


Aikaisemminhan minulta hajosi tänä vuonna jo tämän läppärini emolevy. Ja ystäväpariskuntani mies vei sen huoltoon. Että olisivatkohan tämän vuoden hajoamiset jo tässä? Minulle riittäisi. Ystävien apu on ollut korvaamaton, tästä olen kiitollinen.

Niin, ja siitä, että äiti on päässyt tänään kotiin.