Sivut

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Loma lomanen

Pieni loma

Minulla on viikko lomaa. Lomasuunnitelmani listattuna alla:


  • Siivous
  • Ylimääräisten tavaroiden roudaus kierrätyskeskukseen
  • Valokuvaus
  • Lukeminen
  • Kevyet pihatyöt
  • Epämääräinen järjestely ja haahuilu


Ja miksi siivous? No siksi, kun samalla saa kuunneltua omia ajatuksiaan, tuntuu että saa jotain aikaiseksi ja samalla saa tietynlaisen meditatiivisen kokemuksen. Pakko kai se on tunnustaa, että olen alkanut nauttia siivouksesta.



Joku on tehnyt ilmeisesti pesän pihallani olevaan isoon tuijaan. En tiedä kuka, aika iso se on, eikä minun silmääni kovin kauniskaan. Rakentaja lienee asiasta eri mieltä.

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Se otos

kamera kädessä

Nyt kun kotona on kissanpennut (kts. Naukulan Kerho -blogi), niin tuntuu siltä, että minulla on kamera kädessäni koko ajan. Tuntuu, että jokainen hetki tulee taltioida eikä sitä täydellistä otosta saa koskaan.

Edellisvuoden nappiotos tuli Roihuvuoren kirsikkapuistosta. Tänä vuonna, luulen minä, että paras kuva tuli ollessani neuvottalupuhelussa tässä työhuoneessani, kamera onneksi vieressä. Takapihan vaahterassa istui mustarastas, kamerassani oli pidempi putki ja parvekelasit onneksi pesty.






Joku näissä kuvissa minua viehättää. Ensin ajattelin, että lempikuvani on tuo keskimmäinen mutta nyt taidan pitää eniten ensimmäisestä.

Eilen vietin päivääni kuvaamalla Lauttasaaressa Isokaaren omena- ja kirsikkapuita. Loisto-otosta ei syntynyt, lieneekö syy sen, että piti samalla päivittää kuulumiset. Näin korona-aikana kun ihmisiä tapaa harvemmin, tuntuu että sanat suorastaan ryöpsähtävät suusta. Eivätkä ne teams, skype yms kokoukset työpäivän aikana ole yhtään sama juttu kuin se, että istuu ystävän kanssa saman pöydän äärelle tai vaikkapa K-kaupan takapihan kiviaidalle jäätölöä syömään.

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Turvaväliäitienpäiväkahvit

ja joululauluja

Erilainen äitienpäivä. Aamutoimet, kakku kylmään kuljetuksen ajaksi,  ystävälle syntymäpäiväkortti postilaatikkoon ja sitten turvaväliäitienpäiväkahveille Porvooseen. Sää suosi ja pystyimme nauttimaan äitienpäiväkahvit ulkona terassilla auringon paisteessa. 

Sieltä ajelin Itä-Helsinkiin hakemaan yhdistyksen tavaroita säilytykseen pois putkiremontin tieltä. Kun vielä virittelin jo Porvoosta puhelimen yhteyteen autoni soittimen kanssa, niin jossain kohdin meni Spotify päälle ja mitä sieltä tulikaan, Vain Elämää -ohjelman joululauluja. Kuuntelin niitä sitten perille asti kun en kesken ajoa ryhtynyt musiikkia vaihtamaan. 

Että tipetipetap vaan - koronakevään äitienpäiväjuhlallisuudet on nyt vietetty. 



lauantai 9. toukokuuta 2020

Aukkoja sivistyksessä

paikattu

Minulla on selvästi ollut aukkoja sivistyksessä. On toki edelleen, vaikka yksi niistä on nyt tukittu ja toisen tukkimiseksi aloitettu toimenpiteitä.

Ensimmäinen minkä hoidin, oli Talo Jalavan Varjossa. Katsoin neljän jakson minisarjan Yle Areenasta ja järkytyksekseni huomasin, etten sitä ollut lukenut enkä aikaisemmin katsonutkaan. Ei liene ensimmäinen filmatisointi tästä klassikosta. Tykkäsin ja tämä sopii kyllä kuin nappi silmään kaikille DA-faneille ja varmasti muillekin laatusarjojen ystäville.

Toinen aukko on Elena Ferranten Napoli-sarja. Eilen tein nettitilauksen kaikista sarjan osista ja kunhan se tulee, niin päätynee lukulistalle nopeasti. Lukulistalla täällä toki on jo muutakin odottamassa, mutta tällä hetkellä aika on rajallista ja iltasaduksi olenkin päätynyt kuuntelemaan jo luettuja kirjoja. Jo luettuja siksi, että nukahdan niihin aina.


tiistai 28. huhtikuuta 2020

Koti aivan sekaisin

sekasorron vallassa

Eilen se alkoi. Piti lähteä pyöräretkelle ystäväni kanssa juomaan termarikahveja Pitkäkosken rantaan. Lähdettiinkin ja minä tapojeni vastaisesti myöhässä (ja kaiken lisäksi eksyin, mutta ei nyt puhuta siitä). Reppu oli hukassa, hanskat oli hukassa ja pyöräilykypärääkään ei meinannut millään löytyä.





Metsässä oli jo vihreää, linnut lauloivat ja aurinko paistoi kauniisti. Väkeä oli liikkeellä runsaasti, maanantaiksi hämmästyttävät paljon. Kotiin päästyäni huomasin, ettei pyöräilykypärä enää mahdukaan kaappiin josta sen otin ja siitä se sitten lähti.

Ensin siivosin eteisen kaappia, sitten siirryin lipastoon, kirjaston laatikoihin, tänään homma jatkui keittiön laatikoihin. Pyöräilykypärä ei edelleenkään mahdu kaappiin, eteisen, kirjaston ja keittiön lattioilla on läjiä. Mikä menee kierrätykseen, mikä pitää silputa, mikä menee paperinkeräykseen ja mikä minnekin.

Täällä on kertakaikkinen sekasorto. Ja kaikki sai alkunsa siitä, että pyöräilykypärä ei mahtunut kaappiin. Onneksi tiedän, muillakin nämä hommat tuppaavat leviämään käsistä. Onneksi on talviloma.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Melkein pitkästyin

Ja sitten muistin

Ystäville olen puhunut aika-ajoin siitä kuinka mukavalta tuntuisi pitkästyminen. Sellainen tilanne, ettei millään keksisi mitään tekemistä. Sellainen tuli lähelle, mutta sitten muistin. Eteisen peiliovet, en muista koska ne olisin pessyt ja siitä se sitten taas lähti. 

Käsittämätöntä mutta totta, vielä en ole pitkästynyt. Ja vielä on kasapäin asioita, jotka haluaisin tehdä. Ehkä sen sijaan, että miettisin millaiseksi tämä maailma muodostuu koronan jälkeen, voisin siirtyä pohtimaan sitä millaiseksi oman elämäni haluaisin järjestää. 




lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kuulumisia

Uudenlaisesta maailmasta

Olen tehnyt töitä kotoa nyt kolme viikkoa. Työpiste on siirtynyt takaisin työhuoneeseen, olohuone on nyt vapaa-aikaa. Kaikenlaisia tekemättömiä asioita on tullut tehtyä ja hommat sen kun jatkuvat. Vielä en ole kyllästynyt kotoiluun, osaan näköjään viihdyttää itseäni myös neljän seinän sisällä vailla ihmiskontakteja. 

Päivät sekoittuvat toisiinsa ja aika kuluu nopeasti. Kuluu kyllä muutenkin. Vastahan minä ne paperilaskutkin siihen kaapinhyllylle laitoin, jotta silppuisin ne kun on aikaa. Eipä olisi uskonut, että se tapahtui vuonna 2014. Onneksi sittemmin olen siirtynyt e-laskuihin. 

Työpäivän jälkeen on tullut katsottua myös telkkaria, joka yleensä tässä taloudessa pysyy pääsääntöisesti kiinni. Kun minulta kysytään olenko nähnyt sitä tai tätä sarjaa, vastaukseni on lähes aina ollut, että katson telkkarista vain Australian Masterchefiä ja katsonhan minä, nytkin tallennuksista vuoden 2019 jaksoa 36. Että sellaiseen tahtiin.