Kukkii kukkii

Nyt kukkii

Kotona kukkii valkoinen särkynytsydän, äitini särkynytsydän on perinteisempi. Suurimmat kukat ovat niissä varsissa, jotka ovat valinneet kasvupaikkansa itse, kukkapenkin kivenkoloon.

 

 

Minun kasvissani on huomattavasti enemmän lehtiä, eivätkä pienet sydämet ole niin pitkissä ja kauniissa rivissä kuin äitini kasvissa. Ehkä tämä ominaisuus tulee vuosien mittaan. Tai sitten ei.



Ennen ja

jälkeen

En nyt sitten tiedä kuinka fiksua se oli pestä se aita ennen kuin olin perannut villiviiniryteikköä aidalta.

Ennen.

Jälkeen.

 Saalis.

Kummallista on kyllä myös se, että aidat ovat eri väriset ja kaksi aidanpätkää kaipaisi myös maalia pintaansa. Ne osat, jotka eivät olleet niin paljon villiviinin kanssa kosketuksissa. Aidan lautamateriaalikin tuntuu aivan toiselta. Noh, ehkä sitten joku päivä.

Painepesuri

Iltapuhde

Menin illalla ulos pesemään villiviinin värjäämää aitaa. Välineinä minulla oli ämpärillinen vettä ja tiskiharja. Ystävällinen naapuri katseli hetken toivotonta touhuani ja ehdotti omaa painepesuriaan tuohon hommaan. Kylläpä tulikin puhdasta ja nopeasti!

Vaikeusastetta nosti Helmin ulkotarha, mutta kyllä minä sen verkkoaidan takana olevan aidanosan ja seinänkin sain jotenkuten pestyä. Yllättävää myös, että sisällekin tuli valoisampaa kun vihertävän harmaa seinä on muuttunut valkoisen harmaaksi.

Kyllä kannatti pestä, vaikka samalla sainkin hankittua noin 27 muhkeaa hyttysenpistoa.

Kiitos naapureille!

Sanontoja

jotka ärsyttävät

Minua alkaa jo kyllästyttämään. Useassa lehdessä, telkkariohjelmassa ja ihan joka puolella puhutaan siitä, että joku on oman näköinen. On oman näköistä puutarhaa, kotia, häitä  ja vaikka mitä. Minä voisin kysyä, että jos joku on kerran jonkun oma, niin pitäisikö sen sitten olla naapurin näköinen? Voisiko tästä sanonnasta päästä jo pian eroon? Jooko?

Ihan samalla tavalla minua aikoinaan ärsytti, kun lehtien otsikot kertoivat ökytaloista, ökyjuhlista ja ökytiesmistä. Jos joku jääkiekkoilija oli ostanut vaikka miljoonan talon, puhuttiin siitäkin ökytalona. Miksi? Jos tulot ovat hyvät, niin miksi sitä ei saisi ostaa taloa? Mikä on ökyyden raja? Sekö, että hankinnan on tehnyt joku lehtien palstoilta tuttu henkilö?

Onko teillä omia inhokkejanne? Olisi mukava kuulla niistä. Tietäisi sitten vältellä juuri niitä sanontoja.

Amerikan malliin

Maanpeittokasvi

Opin viikonloppuna uutta. Amerikassa vuohenputkea myydään maanpeittokasvina. Harkitsen siirtymistä Amerikan malliin ja tunnustan vuohenputken voittaneen minut kuusi nolla. Vähintään. Toinen vaihtoehto on ryhtyä vuohenputkikauppiaaksi, näillä määrillä voisi jopa rikastua. Harmi vaan, että markkinat ovat sitten ison veden takana.

Pienen kesäkukkaistutuksenkin olen saanut aikaiseksi, mutta mieli tekisi Muhevaiselle.

Vielä olisi muutama ruukku täytettävänä ja ehkä sinne vuohenputkienkin sekaan olisi mukava saada jotain muutakin nyt kun kevätesikot ovat kukintansa loppusuoralla. Tämän pihan kevätesikot ovat naapurini mukaan Ahvenanmaan kevätesikoita, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kyllä kelpaa

parvekkeella

Parvekkeella kelpaa nyt oleskella. Vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen kirja meneillään, niin silti on välillä pidettävä taukoa ja vain katseltava ympärilleen. Olen niin tyytyväinen lattiaan, eikä seurassakaan valittamista ole.

Muutaman sateisen ja pimeän päivän jälkeen, on taas ihana saada aurinko esille.

Väriä

parvekkeelle

Olen rakastunut voikukkarautaan enkä ymmärrä kuinka olen voinut elää ilman sitä! Ja kun kerran kukkakaupassa kävin, piti myös parvekkeelle saada väriä. Vielä kun nämä saisi jotenkin talvehtimaan.

Voikukkarauta

Hankintalistalla

Tänään minä käyn hakemassa itselleni jostain voikukkaraudan. Sellaisen vempeleen, jolla saa voikukat hyvin pois juurineen. Olisi meinaan hommaa sillä saralla, mutta onneksi se homma on vielä jotenkin hoidettavissa. Takapihan vuohenputkimeri sen sijaan ei.

Perennapenkin reunus kaipaa lisää kiviä ja penkkiin tulee seuraavana syksynä lisää tulppaaneja. Ehkä punaisia.

Euroviisut

ja muisto

Minä olen aina ollut euroviisufani.

Löysin toisen samanlaisen entisestä ruotsalaisesta kolleegastani, kutsutaan häntä nimellä C. Joskus lähettelimme toisillemme tekstareita aina euroviisujen aikana ja pisteytimme toistemme kappaleet. Aika usen kävin niin, että Suomi sai C:ltä nolla pistettä. Kunnes tuli Lordi. Silloin C:lla oli jo lapsikin, noin 5 vuotias poika. Sen vuoden euroviisuissa sain ensimmäisen viestin jo karsintojen aikana: "Mitä ihmettä tää nyt on?". Kesti hetken ja tuli toinen tekstari: "Poikani on aivan haltioissaan!" ja tekstareita tuli ja tuli ja tuli. Ja Lordi meni ja voitti. Ostin pienen fanipaidan ja lähetin sen C:n pojalle. Paidasta tuli niin suosittu, että sitä käytettiin yötä päivää seuraavat kolme viikkoa.

Pitäisikin kaivaa C:n puhelinnumero esiin. Varmuuden vuoksi, iltaa varten.

Parveke

Kaikki paikoillaan

Yön sain nukuttua juuri ja juuri. Olin nimittäin päättänyt, että aamusta kannan puutrallit sisään. Helmi-kissan huoltotoimenpiteiden jälkeen näin tapahtui ja nyt on (lähes) kaikki paikoillansa. Vain kasvit puuttuvat, viherkasvit kun eivät ole vielä päässeet kesälaitumille sisätiloista.




Kylläpäs olen nyt onnellinen ja tyytyväinen. Väri on hurmannut minut aivan täysin.

Ehkäpä minun pitäisi maalata myös nuo kivet, mitkä korottavat Helmin mökkiä. Hmmmm....

Malttia peliin

Malttia peliin

Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa. Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa. Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa. Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa.Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa. Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa. Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa. Minä en kanna puutralleja sisälle, minä annan niiden vielä kuivaa.

Mutta nostinpa ne nyt kuivumaan eri asentoon, jotta alapuolikin kuivuu sen maanantaisen sateen jälkeen.

Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen. Minä olen kärsivällinen.

Mutta vaikeaa se on.

Lisää salviaa

Puutrallit ja hylly

Eilen kävin heti aamusta hakemassa lisää salvianvihreää pellavaöljymaalia ja sudin viimeisenkin puutrallin valmiiksi. Lisäksi päätin käsitellä samalla värillä parvekkeella olleen kulmahyllyn. Sen olin joskus aikaisemmin käsitellyt ruskeaksi ja nyt se muuttui kuin uudeksi. Valitettavasti vaan se sai vähän vaurioita sateessa, ei nimittäin ehtinyt pitkään kuivua ennen sateen alkamista. Korjaukset voin tehdä, kunhan hylly ehtii kuivahtaa ensin kunnolla.

 

 

 

Nämä ennen ja jälkeen kuvat eivät nyt anna kunnollista kuvaa muutoksesta,

joten täytyy vaan todeta, että hyvä tuli!

Puutrallit

Inspiraatio iski

Maaliskuun alussa kävin hakemassa maalia parvekkeen puutrallien maalaamista varten. Eilen päätin  ryhtyä siihen hommaan. Kova urakka siinä olikin, kun trallit piti saada kannettua alas ja ulos maalausoperaatiota varten. Lattia ja parvekelasit tuli pestyä myös ja oli kyllä aikakin!

 

Maali loppui valitettavasti kesken. Nyt pidän peukkuja, että salvianvihreää on lisää (Juvista ostin ensimmäisen purkin). Sitten pitäisi maalata loppuun ja saada vielä kuivumaan sateensuojaan. Ilmatieteenlaitos kun uhkailee sateella kello kolmen aikoihin, eilen väittivät sadetta tulevan vasta iltayhdeksältä.  

Eläinrakas äiti

ja lemmikkinsä

Äitini on äärimmäisen eläinrakas. Sen lisäksi, että Helmillä on siellä hyvä hoitopaikka, on äidilläni muitakin kotieläimiä. Siellä ruokitaan pikkulintuja, fasaaneja sekä oravia. Omatoimisemmat lemmikit käyvät hakemassa ruokansa suoraan terassin pöydällä olevasta kiposta.

 

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Hassua

Perennapenkistä

Minä olen miettinyt mitä ihania tupsuja perennapenkkiini on tullutkaan. Samaan aikaan perennapenkin kummitäti on miettinyt mitä tapahtui krookuksille. Tänä aamuna minä sitten pystyin yhdistämään nämä kaksi asiaa.

Tiedätte nyt siis senkin, miksi minun pienellä perennapenkillä on hyvä olla kummitäti. Asiantunteva kummitäti.

Minä meinaan olen vain sellainen wannabepuutarhuri!

Ikkunat pesty

Jihuu, jippii ja hurraa

Jostain syystä ikkunoiden peseminen on minusta aina ollut ikävää puuhaa. Hyvän olon tunne kun ikkunat on pestynä, on kuitenkin ihan mahtava! Kolminkertaiset lasit suoraan 80-luvulta, ei kyllä pesuhommiin houkuta. Eilen homma sujui kuitenkin kuin tanssi, ja loppupäivän kuljinkin sitten ikkunalta toiselle ihailemassa puhtautta.


Sen lisäksi siis, että käyn muutamia kertoja päivässä ihailemassa myös etupihan perennapenkkiäni. Oi, ihana toukokuu!

Vahakangas

löytyi

Löysin eilen vahakankaan, joka mielestäni sopii hyvin kesänurkkaukseeni. Muutakin ehostusta tuli tehtyä, vaikka kesäkukkia en uskaltanutkaan vielä muratteja lukuunottamatta hankkia.



Siinä se pikkuhiljaa etenee. Eilen pääsin jo nauttimaankin, sillä istuskelin pihalla aika tovin miettimässä seuraavia projektejani. Ikkunoidenpesu? Parvekkeen siivous ja puutrallien maalaus? Vanhojen saunankivien uusiokäyttö?

Keskeneräinen

Kesäpiha

Huolimatta viileästä kevätpäivästä oli minun jotain ulkonakin tehtävä. Päätin siis laittaa joskus talvella ostamani muovimatot kesänurkkaukseeni. Se on vielä kovasti kesken ja näyttää ihan varastolta, mutta laitanpa tänä silti muutaman kuvan.



Lyhdyt on tarkoitus korjata talvisäilöön pesun jälkeen, mattoja voisi suoristaa ja tuolit pestä. Nyt olisi hakusessa vanhanaikainen vahakangas pöydälle, jota kuvissa ei edes näy. Yksivärinen, keltainen ehkä. Talvivalot ajattelin jättää paikoilleen, mutta nuo johdot täytyy hukata paremmin pois näkösältä. Kyllä tästä vielä jotain tulee.

Sade

ropisee

Tänään sataa. Eipä sitten kai auta muu kuin olla sisähommissa paperipinoja setvimässä. Niitä onneksi riittää!

 

 

Lontoon matkastakin voisi tehdä valokuva-albumin matkaseuralaisille. 

Pikavisiitti

Porvoossa

Kävin eilen pikavisiitillä Porvoossa ja ehdottelin valokuvaamokäyntiä äidilleni, joka ei ajatuksesta liiemmin innostunut. Ei kuulemma ole valokuvauksellinen, meikkiäkin pitäisi olla paljon ja hiuksetkin saattaisivat olla likaiset. En ole kyllä nähnyt äidilläni likaisia hiuksia, mutta saattaahan se olla, että juuri sinä päivänä olisivat! Sitten yritin houkutella mukaan myös isääni ja veljeäni. Suurta innostusta ei sieltäkään tullut, isäni ehkä hiukan innostui. Eipä auta muu kuin jatkaa yrittämistä! Vielä ei voi antaa periksi.

 

Äitienpäivälahjakin tuli annettua jo näin etukäteen samalla kun kärräsin isot ruukut etupihalle. Hankin nimittäin Elsan Lempituolista ruukkujen alle nuo tassut. Sopivat mainiosti ja ilahduttivat äitiäni. Samanlaiset tassut löytyvät tästä osoitteesta. Auttavat varmasti, koska ruukkujeni alla on vain lautaa.

Perennapenkki

kevät

Viime vuonna minä kunnostin ulkovajani edustan, käpristyneet männyt saivat lähteä, seinä sai uuden maalin pintaansa ja seinustalle tuli perennapenkki. Nyt se näyttää tältä. Vielä riittää tekemistä, mutta pienenkin perennapenkin muodostaminen ottaa aikansa.

Onneksi myös runsaasti karsittu köynnöshortensia näyttää elonmerkkejä. Sillekin on koittanut uusi alku, kuten myös minulle.

Tänään on ensimmäinen päivä kun olen kotona, vapautettuna työtehtävistäni yt-neuvotteluiden seurauksena.