lauantai 26. helmikuuta 2022

Surua ja epäuskoa

 ja vielä enemmän surua

On todella epäuskoinen olo. Torstaista, 24. helmikuuta, lähtien on tunneskaala ollut melkoinen. Epäuskoa, surua, suuttumusta, vihaa ja vahvaa myötätuntoa. Myötätuntoa Ukrainaa kohtaan. Sormet hamuavat puhelinta vähän väliä, uutisia on pakko seurata. Samalla ne ahdistavat ja mietin, miten ahdistavalta kaikki tuntuukaan ihmisistä Ukrainassa. Ei oikein voi, eikä osaa sanoa mitään. Voi vain toivoa täysin tarpeettoman sodan loppumista. Maailma tarvitsee rauhaa ja rakkautta. 



sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Talven tekosia

 Lunta, lunta, lunta

Ennen Valtteri-myrskyä takapihalla näytti varsin kauniilta. 


Sitten tuli Valtteri ja Valtteria seurannut viikonloppu.











En pääse takapihalleni, enkä onnistunut tökkimään enempää lunta tuon puun päältä. Toinen runko on katkennut ja kovasti luulen, että pitäisi sanoa: "Sen pituinen se."