Noin 400 m

pysäkiltä kotiin

Menin sitten töihin. Raskainta päivässä oli kävellä noin 400 metrin matka pysäkiltä kotiin. Lunta oli tullut reilusti nilkkaan asti ja se oli niin vetistä, että oikein imaisi sisäänsä. Maisemat toki olivat kauniit ja niitä sitten jäinkin kuvailemaan, jotten olisi hengästynyt. Kotipihalla joku ystävällinen naapuri oli tehnyt lumityöt minulle ihan ovelle asti. Kaunis kiitos siitä!

Onkohan vielä liian aikaista ryhtyä hokemaan sanontaa vanha lumi on uuden surma?

EDIT: Siis apua, toisin päinhän sen pitää mennä eli uusi lumi on vanhan surma!

Paranemaan päin?

Peukut pystyyn

Minä olen ehkä jo paranemaan päin. Raastavia yskänkohtauksia ei ole vasta tullut kuin yksi, enkä vielä ole hakeutunut päiväunillekaan, vaikka olen ollut hereillä jo kohta kaksi tuntia. Jihuu!

Minä haluan töihin ja joogaan myös. Katsotaan kuinka käy. Vaikka koti on ihana paikka, ei tätä sairastamista jaksaisi yhtään.

Kiitos!

Kiitos Häivähdys Purppuraa -blogin AnnaS!

Tämän sain AnnaS:ltä ilahduttamaan päivääni! Kiitos AnnaS.

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit jakavat sen eteenpäin.


Tunnustukset lähtevät Muistikirjastani seuraaville:

Pimeä huone - valokuvaukseen erikoistunut blogi

Nettimartan pihapiiri - puutarhaa ja muuta

Kanttorilan Puutarhassa - puutarha-asiaa

Varjoyrtin puutarhassa - ja vähän Myrtinkin

sekä Snabelbackalle, jonka lukijamäärä ei ole tiedossa.

Olkaa hyvät! Kipaisen vielä kertomassa näistä teille, ennen kuin menen seuraaville päiväunille!

Sairastuvassa

Hiljaiseloa

Minulla on ollut mukava viikonloppu - tähän aamuun asti. Nyt on minuun iskenyt Ikävä Tauti ja se on vienyt äänen mennessään. Raakkumaan pystyy, mutta se sattuu keuhkoihin. Hunajaista teetä kuluu erittäin paljon, onpa tänään otettu jo särkylääkettäkin.

Eipä sitten muuta kuin takaisin vällyjen väliin lepäämään. Tälle päivälle sopimani hiihtoharjoituksetkin jouduin perumaan.

Toivottavasti tämä menee pian ohi ja kunto kohenee, niin pääsen Naukulaan ja tänne saamieni tunnustusten ja haasteiden pariin. Nyt en jaksa.

Juhlien jälkeen

Kiitos ystävät!

Eilinen ilta kului ystävien ja drinkkien parissa. Puheensorina oli totutulla tasolla ja mukaan mahtui naurua, vakavaa keskustelua, huolta ja murhettakin. Tarjolla olivat drinkit maistuivat, vaikka alkoholimäärän puolitimmekin. Se lienee yksi merkki aikuistumisesta. Maistelimme White Ladyä (Helsingin ravintola White Ladyn ruokalistasta bongattu drinkki viime kesältä), Gin Tonicia, Prins Charles Coffeeta sekä drinkkiä, jossa oli Limoncelloa ja kirkasta. Siinä oli tarpeeksi pitämään meidät pystyssä reippaasti yli puolenyön vaikka kaikilla oli takanaan raskas työviikko.

Ruokaa oli riittävästi ja se maistui. Tarjolla pastasalaattia sekä tomaattivuohenjuustopannaria. Alkudrinkkeinä joimme shampanjaa. Pullo minun täytyy ehkä säilyttää lopun ikääni kun siihen on kiinnitetty Swarovskin kristalleja. En ole sitä itse hankkinut, vaan se oli läksiäislahja työstäni, jossa viimeinen työpäivä ajoittui vuodelle 2011. Hyvin oli juoma säilynyt.

Sukset

lainassa

Soitin hetki sitten isälleni, ja kerroin, että olen ehkä muuttanut mieleni.

Kun 12-vuotiaana hiihdin isäni kanssa Porvoossa, eksyimme metsään. Siellä noin nelisen tuntia hiihtäneenä, umpimetsässä, löysimme ulos tielle. Nenän edessä oli kyltti Porvoo  9. Enää en suostunut metsään menemään, joten hiihdimme kotiin tuon 9 km tienvierusta pitkin. Kun pääsimme kotiin, otin sukset jalastani, nostin ne seinää vasten ja sanoin: "Minä en enää hiihdä." Enkä ole hiihtänyt.

Muutaman kerran ajautus hiihtämisestä on viime vuosina tullut mieleeni ja viimeisen pisaran tälle sain Autuaasta Olosta. Ei muuta kuin tekstaria ystävälle ja tänään sain sukset ja monot koekäyttööni. Joko kokeilen kävelysauvoilla tai sitten lainaan isäni vanhoja sauvoja. Minä siis hiihdän, tai ainakin kokeilen sitä, joko tulevana tai sitä seuraavana viikonloppuna 34 vuoden mittaisen tauon jälkeen.

 

Isäni ei ollut pahoillaan, vaikka muutin mieleni. Kai sitä voi härkäpäisinkin ihminen joskus mielensä muuttaa?

Katuvalot

Kevättä kohden!

Kävelin tänäänkin Elielinaukiolta töihin, se oli nyt 14 kerta putkeen. Reipas puolen tunnin kävely aamutuimaan piristää ja matkalla voi tapahtua merkittäviäkin asioita. Niin kuin tänään. Olin liikkeellä normaaliin aikaan ja katuvalot sammuivat kun olin Hakaniemen hallin ohittanut. Ensimmäistä kertaa tänä "keväänä". Että kyllä se vaan on valon määrä jo lisääntymään päin. Hymyilytti.

Muuten työmatkailu oli tänään hieman takkuista. Aamulla bussin ovet lakkasivat toimimasta vasta kolmanneksi viimeisellä pysäkillä.  mutta kotimatkalla ovet eivät toiminneet kunnolla lainkaan. Kyseessä eri linjat, eri bussit. Oli aika raivostuttavaa ja hidasti matkaa kovin.Varsinkin kotimatkaa. Olen luullut, että näin käy useimmiten vain paukkupakkasilla eikä tänään ollut kuin - 7 tienoilla. Kummallista.

 

Päivällä paistoi aurinko, mutta sen näin vain työpisteeni ikkunan takaa.

Valmisteluja

Drinkkejä

Minä kuulun neljän naisen ystäväpiiriin, joka käy epäsäännöllisen säännöllisesti  myöhäisellä lauantain lounaalla. Toimintamme on sittemmin laajentunutkin, ja ollaan myös vietetty muun muassa rapujuhlia ja tupaantuliaisia. Tulevakaan kokoontuminen ei ole perinteinen lauantailounas, sillä nyt minä järjestän drinkki-illan.

Drinkkeihin käytettävissä olevat alkoholit on kerrottu etukäteen, ja niistä on kunkin tarkoituksena tehdä juomasekoitus. Tänään minä teen valmisteluja, pesen laseja, kerään tarvittavia tavaroita pois kaapeista pölyyntymästä. Sitruunat ja limet on ostettu. Jääpalat ovat tulossa.

 

Yksi vieraista on varannut käyttöönsä Limoncellon,

 toinen lähtee klassiselle linjalle gin tonicin kanssa.

 

Ruokapuoli vielä mietityttää. Tarjolla ainakin juustoja ja muuta pientä, helposti tehtävää, drinkkien kanssa sopivaa. Täytyypä vähän tutkia asiaa tarkemmin.

 

 

Ei lunta tähän, kiitos!

Kyltti

Kävin hakemassa Hesarin postilaatikolta suorinta mahdollista reittiä (pakkasta 24,8). Eräs rouva oli laittanut puskiinsa lapun: "Ei lunta tähän, kiitos." Olisipa se helppoa, jos tuolla tavalla voisi määritellä ympäristönsä. Minä laittaisin heti itseeni kiinni useampia lappuja:

"Ei pikkukiviä pyörimään jalkojeni alle, kiitos."
"Ei yli 10 asteen pakkasia, kiitos."
"Vain aurinkoa, kiitos ja sadetta tilatessa."
"Ei jäisiä katuja, kiitos"

Voisi sitä pyytää myös maailmanrauhaa, kaikille ruokaa ja eläimille hyvät olot.

Valitettavasti en kuitenkaan usko sen toimivan noin. Ei se aurausauton kuljettaja varmastikaan pysähdy lukemaan naapurin rouvan kirjoittamaa pientä lappusta, ja nosta auraansa ilmaan siinä kohdin. Lisäksi kiinnostaisi tietää mikä hänen puskissansa on niin erikoista naapurin puskiin verrattuna, että hän ansaitsisi tämän erityiskohtelun. Monia ajatuksia herättävä kyltti nyt kuitenkin oli ilmestynyt taloyhtiön sisäpihaa ihastuttamaan.

Pakkasraja?

Työmatkakävelylle

Minä kävelin tänäänkin Helsingin Rautatieasemalta Sörnäisiin. Matka-aikahan on se 30 - 35 minuuttia. Tänään reitti kulki Kaisaniemen puiston läpi. Kun olin suurin piirtein puolivälissä, oli toppatakkini ylösnostettu kaulus ihan märkä hengityksestäni ja reidet kihelmöivät - 18 asteen pakkasesta. Sinnikkäästi kävelin kuitenkin koko matkan töihin asti, mutta harkitsen vakavissani ottavani käytöön pakkasrajan. Olisiko - 15 C sopiva?

 

Viikonloppukävelyjä pakkasraja ei koske, joten katsotaan kuinka käy huomenna.

Pakkasta ainakin taitaa olla tarjolla yllin kyllin.

Havaintoja

tältä päivältä

Pienet, hitaasti leijailevat lumihiutaleet kutittavat niin vietävästi ennen kuin sulavat pois kasvoilta.

Toiset ihmiset eivät kuule korvakuulokkeet päässään, ettei se musiikki tule niistä kuulokkeista vaan puhelimen kaiuttimesta.

Kroppa naksuu enemmän kuin ennen. Polvet natisevat ja paukkuvat, samoin selkäranka. Ehkä herään kohta?

Presidentin uusi kissa on söpö.

Siinäpä se. Päivän saldo.

Ohjelmassa tänään

Pikku naisia

Liv-kanava näyttää tänään klo 21 alkaen elokuvan Pikku Naisia. Tämä on vuoden 1994 versio, ei se vanhempi vuonna 1949 tehty. Ajattelin katsoa. Taitaa olla juuri sopivaa tiistai-illan ohjelmaa minulle.

 

 

Vaihtelu virkistää

Hieman uutta sisustusta

Minä tarvitsen keittiöön uuden taulun. Tuo Musta Kissa viehättää minua kyllä edelleen, joten se laitetaan visusti talteen. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja nyt minä haluan seinälle jotain uutta. Musta Kissa onkin kiertänyt matkassani jo teinivuosista lähtien. Kehystetty se on vasta 90-luvun alussa.

Valot lähtivät ensin taulua kehystämästä. Nyt ne roikkuvat verhossa. Äitini vanhassa lakanassa.

 

 

Mutta mitä seinälle? Siinäpä vasta pulma.

Sunnuntaiaamuna

Lehdenhakureissulla

Pakkanen on laskenut (enää -8 C), puut ovat kuuran peitossa, eikä minulla tänäänkään ollut hyvää syytä olla lähtemättä lenkille.

Elämäntapojen muutos tuntuu toistaiseksi helpolta ja motivaatio on kohdillansa. Jostain olen lukenut, että 19 olisi muutoksessa maaginen luku. Jos tekee tai jättää tekemättä jotain asiaa 19 kertaa, olisi pystynyt muuttamaan tapojansa. Tiedä sitä sitten, mutta minä olen päättänyt tähän uskoa. Sillä jos johonkin uskoo, se myös toimii.

 

Pienessä hyllykössäni on hevosen selässä ratsastava apina. Kuuluukohan tuo johonkin tarinaan?

Lauantaiaamuna

Lehdenhakureissulla

Tänä aamuna lehdenhakureissuni kesti 35 minuuttia. Pakkasesta välittämättä päätin hankkia itselleni liikknta-aikaa myös tänään. Yöpuku alla, toppahousut ja -takki päällä, pipo silmillä. Hyvin toimi.

Nyt sitten sen Hesarin kimppuun. Uudistus sopi minulle. En tiedä vielä johtuuko se lehdestä itsestänsä vai siitä, että minä pidän vaihtelusta. Lehden kanssa sopii mainiosti Harrodsin English Breakfast -tee. On muuten hyvää!

 

Suosittelen!

Tietääkö kukaan?

Tarve

Minun pitäisi löytää jostain lähistöltä hyvä hieroja, jolla voisin käydä viikonloppuisin tai iltasin. Niska-hartiaseutu on tulessa ja pienen buranakuurin jälkeen luulen tarvitseväni vähän lihasten irrotusta. Mutta mistä löytäisin hyvän? Googleen en oikein tässä haluaisi luottaa.

Haastettu

Kiitos Millan!


Kaunis nappi haasteineen tuli Millanilta.

Tunnustukseen kuuluu sen jakaminen kahdeksalle blogille, ja siitä kertominen bloggaajille. Sen lisäksi pitää kertoa itsestään kahdeksan asiaa.

Kahdeksan tuntuu tänään tosi suurelta luvulta, joten katsotaan kuinka käy. Tässä näitä sitten tulee:

1. Ruokaillessani pidän veistä ja haarukkaa "väärissä käsissä".
2. Olen vasta viime vuonna alkanut käyttämään myssyjä, pipoja ja hattua. Nyt en voisi elää ilman.
3. Minulla on pitkä selkä ja lyhyet jalat - olen vähän mäyräkoiramallia.
4. Olen hyvä palkitsemaan itseäni.
5. Valitettavasti palkitsen itseni usein hyvällä ruualla.
6. En osaa luistella, en ole koskaan osannut.
7. Lopetin hiihtämisen 12-vuotiaana kun eksyimme isän kanssa metsään. Noin 4 tunnin harhailun jälkeen löysimme isolle tielle ja nenäni eteen osui kyltti - Porvoo 9 km. Sen hiihdimme takaisin kotiin hiekotetun tien vieressä. Kun pääsimme perille, otin sukset jalasta, nostin ne talon seinää vasten ja sanoin: "Minä en enää ikinä hiihdä." Sen jälkeen en ole koskaan hiihtänyt murtsikkaa.
8. Minun tekisi mieli kokeilla hiihtämistä, sitä murtsikkaa.

Näiden kahdeksan asian ulosrutistamiseen meni niin paljon aikaa, että tällä kerralla jätän haasteen eteenpäin jakamisen väliin. Sen saa vapaasti ottaa ken haluaa!

Tästä päivästä



Tuntemuksia ja tunnelmia

Aamulla kun avasin silmäni, oli hetken hiljaista. Sitten alkoi sängyn viereisestä kuulua kehräystä. Se sai hymyilemään.

Työmatka bussilla kaupunkiin oli ristiriitainen. Matka sujui muuten mallikkaasti, mutta kuljettaja piti koko matkan tuulilasin pyyhkijöitä päällä. Ensin se nauratti ja sitten ärsytti. Inhottava nitinä ja kitinä. Ei siis satanut, ei vettä, ei lunta ja ikkunat olivat aivan puhtaat. Pisti  ajattelemaan kuinka hereillä kuljettaja on.

Keskustasta kävelin töihin. Se vei sen puolituntia. Sopii minulle. Parempi aamulla kuin illalla. Matkakin tuntuu lyhyemmältä päivä päivältä. Aamukävelyjä on nyt takana neljä ja iltakävelyitä yksi.

Työpäivän jälkeen menin elämäni ensimmäiselle joogatunnille. Alku on aina alku, kaikki on vierasta, kroppa ei tottele ja mitään ei tiedä. Tuo puolitoista tuntia tuli kuitenkin käytettyä hyvin. Ensi keskiviikkona uudelleen, ehdottomasti.

Teemalla Guido Brunetti (Donna Leonin kirjaan perustuva elokuva, alkoi klo 19) puhuu saksaa. Se ei tunnu hyvältä. Italiaa en osaa, en myöskään saksaa, mutta Guido toimii poliisina Venetsiassa. Guidon pitää puhua italiaa.

Nyt on hyvä mieli. Kehräyskin kuuluu taas ihan vierestä.

Havupuu



Joulukoristeissaan.

jouluksi

Ostin itselleni hieman vihreää jouluksi ja hyvältä tämä näyttää myös joulun jälkeen, nyt kun viimeisetkin koristeet on korjattu pois. Jopa kynttilänjalat on vaihdettu keväisempiin.

Lautasen ostin loppukesän kirpputorireissulta Porvoosta. Se palvelee hyvin tässä tarkoituksessan. Alkuperäiskunto oli varsin huono, mutta työ palkitsi tekijänsä tässäkin tehtävässä.

Inhokki kotityö

Silittäminen

Tämä sunnuntai on varattu vaatehuollolle. Pyykinpesu tosin loppui yhteen koneelliseen, sillä eihän Helmi-kissaa sovi pesukoneen äänellä häiritä pyhäpäivänä. Raivaan vaatekaappeja ja tuuletan makuuhuonetta. Muutaman kivan vanhan löydönkin kaapistani tein. Ne pitäisi vain silittää. Silittäminen on inhokki kotityöni, heti sen ikkunoiden pesun jälkeen.

Testing, testing

Valokuvat Boggeriin

Tänään on hieman vaikeuksia kuvien lataamisen kanssa bloggeriin. Normaalein konstein ei onnistu, joten yritin html:n kautta Pepin vinkistä.

Tämä söpö hieno kolikkokukkaro on lahja ystävältä.

Eikös olekin hieno?

 

Käväisin siis "sillä puolella" ja siirryin sitten tänne normaaliin paikkaan kirjoittamaan ja kas, kuva jonka html:n puolella latasin oli kyllä täällä, mutta väärinpäin. En nyt tiedä miten tässäkin onnistuin, mutta onnistuin kuitenkin. Ehkä tämä taas tästä normaaliksi muuttuu. Tai sitten ei.

 



Rytminvaihto

Ylös, ulos ja lenkille

Nyt on harjoiteltu rytminvaihtoa muutaman työpäivän verran. Aamut ovat edelleen vaikeita ja illalla ei meinaa tulla uni silmään vaikka väsyttää niin vietävästi. Tämä tilapäinen unihäiriö saattaa toki johtua myös hyvästä iltalukemisesta (edelleen se Jää). Illalla pitäisi ehkä lukea tylsempiä kirjoja, ja kantaa erityisen hyvltä tuntuvat bussilukemisena mukana.

Tätä aamua piristi kuitenkin puolen tunnin kävely Elielinaukiolta töihin. Yleensä matka taittuu metrolla, mutta nyt päätin toisin. Työmatkakävelystä  tai muusta liikuntasuorituksesta saa kannustavia tekstiviestejä ystävältä, näin on sovittu. Edes jos kerran viikkoon kävelisi. Nyt kun ne tietkin ovat suht hyvässä kunnossa. Kävely herätti ja teki hyvää. Katsotaan josko vielä jotain muutakin löytyisi.

Viikonloppuna täytyy sitten kerätä ne loputkin joulukoristeet talteen. Näköjään niitä vielä muutamia esille jäi sunnuntain siivouksista huolimatta.

Asfalttia

Aah, ihanaa

Muutamien päivien vesisade ja pluskelit ovat saaneet ihmeitä aikaan! Vaikka en uskokaan, että talvi tähän loppuisi, olen mielissäni siitä, että paksut, liukkaat jääkerrokset saavat kyytiä. Saisivat sulaa vaikka kaikki ennen kuin talvi uudelleen alkaa. Paljon mukavampi tarpoa lumella tai asfaltilla kuin jäällä.

Kuva viime vuoden huhtikuun Tulppaanien lumo -näyttelystä Kaisaniemen kasvitieteellisestä. Kasvitieteelliseen täytyy mennä uudelleen ja toivottavasti myös Tulpaanien lumo -näyttely järjestetään tänä tulevana keväänä.

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta!

Tänään aion hoitaa kuntoilun sisätiloissa ja korjata joulun pois, kuunnella presidentin uuden vuoden puheen, lukea kirjaa (Jää) sekä rapsutella kissaa. Ei hullumpi aloitus uudelle vuodelle, vaikka sen itse sanonkin. Jos haluan haukata happea, saatan mennä taloyhtiön parkkipaikalle lumitöihin. Siellä on tällä hetkellä perunamaanomainen tunnelma. Voisi irtosohjoa heitellä pois, mikäli viimeöinen vesisade ei ole vielä kaikkea hoidellut.

Nautinnollista uutta vuotta kaikille!

Tonttu tämän vuoden hankinta Plantagenista, etualalla oleva pallo on joululahja ja toinen pallo (huopaa) ostettu postista -50% alennuksella joulun jälkeen. Ihana joukkio joutuu nyt poistumaan sohvan selkänojalta odottamaan uutta joulua!