perjantai 30. elokuuta 2013

Onnea isä!

79 vee

Isäni täyttää tänään ja/tai huomenna 79. Kirkonkirjoihin on merkitty tämä päivä, mutta isänäitini oli aikanaan toista mieltä ja väitti oikeaksi syntymäpäiväksi huomista. Kävin juhlistamassa isääni ja juhliin menin Brunbergin tehtaanmyymälän kautta. Lahjaksi vein suukkoja ja lakua. 


Kotiinkin oli jotain tuotava. Nam. 

torstai 29. elokuuta 2013

Harakka

mikä harakka

Minä olen vähän sellainen harakka ja pidän kaikesta hopealle vivahtavasta. Olinkin varsin iloinen, kun eilisellä kirpputorireissulla löysin kolme pientä kannua ja yhden maljakon. 


Sisustusvalotkin on taas otettu käyttöön ja myös tuikut valaisevat tummenevia iltoja. On syksylläkin puolensa. Harakan lisäksi taidankin olla sellainen vuodenaikaihminen. Vuodenaikojen vaihtelu on hienoa, toki talvi voisi olla kuukauden pari lyhyempi.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ruokaohjeita

Kirjasta

Luin Vera Valan dekkarin Kuolema sypressin varjossa. Se oli viihdyttävää luettavaa. Kirjassa mainittiin yllätyksekseni yksi suosikkiresepteistäni. Ruokaohje ei ole omaa keksintöäni, vaan olen saanut sen ystävältäni, joka on saanut sen kälyltään, joka oli saanut sen jostain ja niin edelleen. 

Suosikkireseptissäni lohi laitetaan ensin uuniin (n 200 C) kymmeneksi minuutiksi nahkapuoli ylöspäin. Sitten nahka otetaan pois (onnistuu tosi helposti) ja päälle laitetaan pestoa. Punaista tai vihreää, molemmat sopivat. Siihen päälle vielä pinjansiemeniä ja vuoltuja parmesanilastuja. Uuniin takaisin noin 15 - 20 minuutiksi ja sitten on herkkuruoka valmis. 

Koska tämä suosikkini oli kirjassa, kokeilin myös toista siellä ollutta ohjetta. Siinä kesäkurpitsoita kuullotettiin pannulla öljyssä muutaman valkosipulin kanssa. Keitettiin spagetti. Kaadettiin kesäkurpitsat valmiiden spagettien joukkoon yhdessä keitinveden kanssa (n desi) ja sekoitettiin. Mukaan sinihomejuustoa. Minä käytin kotimaista, mutta voin kuvitella miten hyvin kirjassa mainittu gorgonzola tähän sopii. Nam, nam. 




sunnuntai 25. elokuuta 2013

Silmä

Verenpurkauma

Viikolla huomasin silmäni punertava ja kun nostin seuraavana päivänä yläluomea, silmä oli sen alta ihan punainen. Kävin lääkärissä ja tällaista kuulemma voi sattua. Nyt olen sitten tarkkaillut silmääni ja veri tuntuu nyt valuvan alaspäin. Silmäni nenänpuoleinen osa on nyt punainen ja luomen alta näkyy jo vähän valkoistakin. Ehkä tämä tästä hoituu. Kipeä silmäni ei ole, eikä siellä tunnu olevan mitään roskaakaan. Kaikenlaista sitä onkin. Ehkä tämä tästä hoituu itsekseen, mutta mikään kaunis näky silmäni ei kuitenkaan ole. 


torstai 22. elokuuta 2013

Purkissa kasvanut

Haltiankukka

Kun pakollisista, joka keväisistä, orvokki-istutuksista oli aika jättänyt, minä ostin ruukkuun haltiankukan. Sen on kasvanut siinä hyvin, aika vähällä huolenpidolla. Tarkoituksena olisi istuttaa tämä kaunokainen perennapenkkiin myöhemmin syksyllä. Toivottavasti ei ota siitä nokkiinsa. 



Vielä haltiankukka saa kukkia rauhassa ruukussa. Myöhemminkin kerkeää.  

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Syysvalmisteluja

Lyhtyjä

Syksy tuntuu tulevan nopeasti ja illat pimenevät. Nyt on kaivettava lyhdyt varastosta, pestävä ne pölystä ja aseteltava paikoilleen. Ehkä pitää pistäytyä myös kynttiläkaupoilla. 



Käytettyjen tuikkujen metallit odottavat kierrätykseen pääsyä edelleen. Jostain olin viime talvena lukevinani, että koululaiset näitä olisivat keränneet, mutta eivät täältä ainakaan. Joutavat nuo tuossa odottamaan vielä tovin, täytyy ehkä perehtyä aiheeseen tai sitten vain viedä nämä metallikeräysastiaan muiden metallien joukkoon. 

Kriitikko iski

Itsekritiikkiä

Kirjoitin tänään aikaisemmin julkisesta terveydenhuollosta. Tekstin oli tarkoitus olla julkista terveydenhuoltoa puoltava ja hyviä kokemuksia jakava. Nyt iltapäivällä luin tekstin uudelleen ja se vaikutti kummalliselta. Poistin sen kokonaan.

maanantai 19. elokuuta 2013

Aamiainen

tähän voisi tottua

Jos minä saan aamiaiseksi croissantin, voin elää sillä pitkälle päivään. Tähän tapaan voisin tottua, vaikka kaloreidensa puolesta valinta ei ole hyvä vaihtoehto.


Tämän päivän aamiaisen nautin vasta kun olin hoidellut päivän ostokset (pölynimurin pusseja, kissanhiekkaa) ja istuskellut parkkipaikalla autossani hetken odottamassa sateen loppumista. Kuivana en kotiin päässyt, mutta nyt paistaa taas aurinko.

lauantai 17. elokuuta 2013

Pihatöissä

sateen tauotessa

Nyt on päässyt pihatöihinkin. Rikkaruohot lähtevät hyvin irti ja Helmi-kissan ulkotarhan vallannut villiviini on saatu aisoihin.


Jos minun täytyisi valita kasvi, joka peittäisi kaiken alleen, valitsisin villiviinin. Täällä se pyrki jo sisälle asti. Vuosi toisensa jälkeen karsin sitä runsaasti ja aina se vain valloittaa kaiken.

torstai 15. elokuuta 2013

Riittää jo

kiitos

Nyt riittäisi sade tältä erää, kiitos! Useana päivänä on tullut ja paljon. Mieli tekisi jo pihatöihin, joten vähitellen voisi taas olla pientä taukoa sateesta.


Vaikka kyllähän tämä kieltämättä aika tunnelmallista on. Voi kuunnella ropinaa, pukeutua villasukkiin, sytyttää kynttilöitä ja juoda teetä. Mutta en minä silti ihan valmis vielä syksyyn olisi.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Portaat

Ylös, alas, ylös, alas x ?

Täällä kotia järjestellessäni ryhdyin miettimään kuinka monta kertaa päivässä minä kuljen portaita ylös ja alas. Pitäisikö laittaa tukkimiehen kirjanpito pystyyn? Toinen asia mitä mietin on se miksi tavaroita ei voi heti laittaa paikoillensa? Edes tällainen keski-ikäinen täti-ihminen. 


Toisaalta portaissa ravaaminen on hyvää liikuntaa itse kullekin. 
Jottei se liikunta nyt pelkästään tähän jäisi, ilmoittauduin syksyn joogakurssillekin. 

tiistai 13. elokuuta 2013

Väärä muisto

ja miten se menikään

Minulla oli sormus kateissa reilun vuoden kunnes sen viime viikolla vihdoin löysin. Ajattelin sormusta usein, sillä se on lempisormuksiani. Minulla oli muisto, että olin ollut matkoilla, kotiin tultuani laittanut sormuksen jonnekin ja samalla ajatellut: "Tänne kun mä sen laitan, niin en kyllä varmaan koskaan sitä löydä." 

Taisi olla väärä muisto. Löysin sormuksen eteisen lipaston takaa siivotessani perusteellisemmin (eli siirsin myös lipaston takana säilytyksessä olevia tauluja). Oikeampi muisto olisi varmasti ollut tämä: "No nyt se tippu! Jos en nyt heti nosta sitä niin en kyllä muista minne se meni." 

En sitten nostanut.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Eilinen

oli hyvä päivä

Eilinen oli hyvä päivä. Ohjelmaan kuului kissanäyttely Vuosaaressa, pistäytyminen Teurastamolla, sitten Korjaamolla, ihmettelyä suurista ihmismääristä ja Helsinki kiertoajelu (siis omalla autolla). Mainio päivä! 



Parkkisakko Korjaamolla olisi kyllä voinut jäädä saamatta. En sitten muistanut kuinka pitkä matka täytyy olla suojatien ja pysäköidyn auton välissä. Nyt muistan. Toinen parkkisakko elämässäni, joten eiköhän tästä selvitä sekä rahallisesti että henkisesti. 


Kiitos seurasta ystävä! 

Mainio päivä todellakin. Lähiseutumatkailua parhaimmillaan. 

perjantai 9. elokuuta 2013

En pelkää ukkosta,

mutta...

Minä en pelkää ukkosta, mutta luulen ukkosen takia pelkääväni lukkeja. 

Alle kouluikäisenä olin isäni äidillä hoidossa yhdessä serkkuni kanssa. Mummu pelkäsi ukkosta ja kun sellainen sattui kohdalle, vei mummu meidät turvaan rintamamiestalonsa maakellariin. Keittiöstä oli sinne ovi, jyrkät raput veivät alas. Alhaalla oli säilykkeitä, hilloja ja kaksi perunalaaria. Näiden lisäksi kellarissa oli paljon lukkeja. 

Minä uskon tuon turvapaikan tuoneen minulle lukkikammon. 


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tanlayn linna

Ranskassa

Taannoisella Ranskan matkallani vierailimme ystävieni kanssa myös Tanlayn linnassa. Minun mittapuuni mukaan linna oli komea ja iso. Linna oli yksityisomistuksessa ja toinen puoli linnaa olikin omistajaperheen käytössä.




 Me pääsimme vierailemaan 1500-luvulla rakennettuun osaan. Kaikkialla ei saanut kuvata, mutta onneksi tanssisalissa sai. Siellä oli uskomattoman upeat seepian väriset maalaukset seinillä ja katossa. Maalaukset olivat aivan kuin kolmiulotteisia ja jopa näistä valokuvista tämän näkee. Seinät ja katto ovat siis aivan sileät ja tasaiset.





Linnassa oli myös salainen torni, jossa kolme veljestä, jotka linnan rakennuksen aloittivat pitivät salakokouksiaan. Siellä kokoontuivat kalvinistit. Tornin kattoon oli maalattu sen aikainen pilapiirros. Siinä kaikista uskonnollisimmat katolilaiset oli maalattu alastomiksi ja vapaamielinen nainen hyvin sovinnaisiin vaatteisiin.




Olimme lisäksi niin onnekkaita, että olimme paikalla noin viisi minuuttia ennen opastettua kiertokävelyä. Muuten emme sinne olisi edes päässeet. Mikäli matkailet näillä main, niin voin suositella käyntiä tässä kohteessa!

tiistai 6. elokuuta 2013

Tähän on tultu

Matkapuhelinriippuvuus

Muistan ensimmäisen työkännykkäni jostain 90-luvun puolivälistä. Sain sen käytettynä työkaveriltani. Sen näppäimistöstä puuttui numero kolme. Minua se ei haitannut, sillä ilmoitin, etten sillä koskaan kenellekään soittasi, vastaisin vain. Työkaverini kotilankaliittymässä oli paljon kolmosia, ja vaimonsa epäili tuon numeron puuttumisen johtuvan siitä. 

Noh. Ajat ovat siitä muuttuneet. Eilen puhelimeni mykistyi täysin. En saanut sitä edes pois päältä. Hetken asiaa mietittyäni ajelin kauppaan, mistä sen olin ostanutkin. Siellä se onneksi osattiin saada jälleen toimintakuntoon. Hauska sattuma asiassa on se, että sen teki tuon entisen työkaverini poika. Poika, jonka lankaliittymässä oli aikanaan paljon kolmosia. 

Nykyisestä puhelinriippuvuudesta kertoo varmasti jotain se, että aikaa puhelimen mykistymisestä siihen kuin olin jo kaupassa, kului vain puolisentoista tuntia.

Kiitos asiantuntevasta avusta Jumbon Stockmannin avuliaalle ja osaavalle myyjälle! 

maanantai 5. elokuuta 2013

Kaalipataa

äidin tekemänä

Olen 47-vuotias, enkä näytä nälkiintyneeltä. Osaan myös tehdä ruokaa. Näistä tosiasioista huolimatta, saan lähes aina ruokaa mukaani kun olen käynyt Porvoossa tervehtimässä vanhempiani. Tällä kerralla mukaan tuli kaalipataa. 

Isäni mielestä se on parhaimmillaan uudesta kaalista tehtynä, perunoiden ja puolukkasurvoksen kanssa. Äitini mielestä vanhoista kaaleista tehtynä kaalipataan saa enemmän makua.  


Minun mielestäni kaalipata on niin hyvää, ettei kuvatuksi saa. 

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vuodelta 1989

Postikortti veljeltäni

Minä löysin kortin veljeltäni. Se oli päivätty 20.2.1989 ja kuului näin: 


"Terveisiä täältä intistä. Täällä menee lujaa (jos nyt intissä voi hyvin mennä?). T. veli. 
PS: Meillä oli tänään ammunnat ja osuin jopa tauluun (jopa omaan)" 



Olipa tämä hauska löytö! 

perjantai 2. elokuuta 2013

Säilytetty

vuosia

Minä jatkan siivousta kotonani ja nyt ovat vuorossa paperikasat. Niitä löytyy pienistä laatikoista, joita tuntuu löytyvän vähän sieltä ja täältä. Yhdestä laatikosta löytyi moniste, jossa seuraava teksti:

"Eräänä päivänä iäkäs, arvostetun ENA:n (Clooege for senior civil servants) professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajankäytöstä noin 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten Pohjois-Amerikkalaisten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta ja professorilla oli vain tunti käytettävänään. 

Seisoen tuon nk eliittiryhmän edessä tarkastellen jokaista osaanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin." 

Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle. Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi oppilaitaan ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" 

Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä." Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko varmoja?" Jonka sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomaan, aina purkin pohjalle asti. 

Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynnä?" 

Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää leikin juonen. Yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei." 

"Hyvä", sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. 

Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Tällä kerralla kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!"

"Hyvä", sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivatkin odottaa, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?" 

Kaikista rohkein kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen." 

"Ei", sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan." 

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta? 

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi toisarvoiset pikkuasiat (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. 

Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiinne." 

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista."



Ei sitten muuta kuin miettimään. 

torstai 1. elokuuta 2013

Elokuvia ja tv-sarjoja

Haluaako joku? 

Raivaustyöt jatkuvat ja uutta kotia ovat vailla:

LOST - tuotantokaudet 1 & 2 (dvd)
Beck - Ikonien salaisuus (dvd)
Beck 1 (dvd)
Beck - Erakko (dvd)
Beck - Koston hinta (dvd)
Beck - Silmä silmästä (dvd)
Sahara (dvd)
Saippuaprinssi (dvd)
Mr ja Mrs Smith (dvd)
Spiderman 2 (dvd)
Kuinka hukata kundi 10 päivässä (dvd)
Eywithness: Kissat (vhs)

Kommenttia vaan, niin katsotaan löytyykö uusi koti tätä kautta! Myös s-posti Naukulan osoitteeseen käy.

Hyvä työ palkittiin



Tunnustus

Tässä se nyt nähtiin, hyvä työ saa palkintonsa ennemmin tai myöhemmin! Me saimme tunnustuksen Myrskyltä ja Minnalta. Kaunis kiitos teille rakkaat raitapaidat! 


Hyvän työn tekeminen tuo hyvän mielen myös itselle. Kaappeihin on tullut tilaa ja eilen lähti sitten vielä toinenkin kuorma Hesylle. Yhden tuplalakanan leikkasin valmiiksi räteiksi ja muut turhat liinavaatteet vein ihan sellaisenaan.

Päätin, että jos ei ole tykännyt jostain viimeiseen kymmeneen vuoteen, maku tuskin muuttuu ja näitä turhia on turha säilytellä omassa kaapissa!