hupia
Lumi on kaatanut pienen etupihani puskat joka vuosi. Pensaiden varret ovat liiskautuneet ihan maantasalle. Etupihani edessä on käytävä, jonka pitää lumesta puhtaana minun lisäkseni pieni traktori ja vaikka kuinka yritän ehtiä tekemään lumityöt ennen sen tuloa, riittää myös sille aina töitä. Ja se tekee työnsä minun puskieni päälle.
Joka kevä sitten jännitän vieläkö puskat jaksavat nousta. Toistaiseksi näin on käynyt. Vain muutama oksa katkesi tänä keväänä, mutta suuremmilta tuhoilta vältyttiin.
Loput lumet hävisivät viikonlopun aikana ja nyt tilalle on tullut niitä krookuksia. Ihmeellistä tämä kevään voima!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ylioppilaskunnan laulajat
Helsingin tuomiokirkossa Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilas...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Tämä on ihan huippua!
VastaaPoistaIhmeellistä miten nuo maahan painetut oksat jaksavat nousta keväisin. On tämä ihanaa aikaa.
VastaaPoistaKyllä tää kevät pistää vipinää töppösiin. Pakko käydä aamulla ja illalla pihakierroksella tarkastamassa mitä nyt olis noussut maasta.
VastaaPoistaMyrsky: Kyllä! Pitkä oli talvi ja nyt tuntuu onneksi olevan takanapäin.
VastaaPoistaCheri: Pieniä vaurioita on nähtävissä, mutta vielä ovat nousseet! Todella ihanaa aikaa.
Nettimartta: Minunkin on tutkittava pihan tapahtumia, vaikka en nyt kovin kummoinen puutarhaihminen olekaan!