Kun kanervat kukkivat
Jos olisin kirjailija, saattaisin valita kirjani nimeksi Kun kanervat kukkivat -sanat. Niissä sanoissa on mielestäni jotain kovin kaunista, vaan ei kangasmetsän loputtomia kukkivia kanervia silti voita mitkään sanat. Näky on henkeäsalpaava, eikä sen ikuistaminen ole edes mahdollista.
*syvä huokaus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ylioppilaskunnan laulajat
Helsingin tuomiokirkossa Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilas...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
Kanervia minäkin olen viime päivinä ihaillut ja nauttinut syyskesän metsän kauneudesta. Kalliot sammalineen kiehtoo minua aina. Ja punaisina pilkistävät puolukat. Kaunista syyskesää!
VastaaPoistaKaunista syyskesää myös sinulle! Metsät, kalliot, kanervat ja luonto jaksaa aina ihastuttaa.
PoistaIhanaa ♥
VastaaPoistaKyllä!
PoistaSyvä huokaus täälläkin. Niin kaunista♥
VastaaPoistaOn kyllä kaunista.
PoistaPitäis mennä metsään jonnekin.
VastaaPoistaMuuten syreeneissä sama, ei niidenkään ihanuutta noin vaan saa vangittua.
Totta. Molemmat kohdat.
Poista