Kun kanervat kukkivat
Jos olisin kirjailija, saattaisin valita kirjani nimeksi Kun kanervat kukkivat -sanat. Niissä sanoissa on mielestäni jotain kovin kaunista, vaan ei kangasmetsän loputtomia kukkivia kanervia silti voita mitkään sanat. Näky on henkeäsalpaava, eikä sen ikuistaminen ole edes mahdollista.
*syvä huokaus*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ennen talven tuloa
Eläinten hautausmaalla Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, kol...
-
Varpaat jäässä Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa syd...
-
Kuvamuistoja Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten...
-
ja kesäloma Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamo...
Kanervia minäkin olen viime päivinä ihaillut ja nauttinut syyskesän metsän kauneudesta. Kalliot sammalineen kiehtoo minua aina. Ja punaisina pilkistävät puolukat. Kaunista syyskesää!
VastaaPoistaKaunista syyskesää myös sinulle! Metsät, kalliot, kanervat ja luonto jaksaa aina ihastuttaa.
PoistaIhanaa ♥
VastaaPoistaKyllä!
PoistaSyvä huokaus täälläkin. Niin kaunista♥
VastaaPoistaOn kyllä kaunista.
PoistaPitäis mennä metsään jonnekin.
VastaaPoistaMuuten syreeneissä sama, ei niidenkään ihanuutta noin vaan saa vangittua.
Totta. Molemmat kohdat.
Poista