Päiväkävelyllä

Seurasaaressa

Avustin ystävääni opiskelutehtävässä ja päädyimme sen johdosta päiväkävelylle Seurasaareen. Päivä oli pilvinen, aurinko pilkahteli välillä ja taivas oli osittain dramaattisen tumma. Vältyimme kuitenkin sateelta ja hyvä niin, kun matkassa oli mukana myös kamerani. Rakas, jota ulkoilutan nykyään liian harvoin. 

Vaikka tämä lämmin syksy ahdistaa hieman, niin toki siitä pitäisi osata myös nauttia. Syksyn värit hivelevät silmää ja tarjoavat parastaan. 

Hiljaa hissukseen

 tietokonetta vältellen

Joulu tuli ja meni. Yksi ylimääräinen vapaapäiväkin. Kun istuu päivittäin tällä samalla jakkaralla saman pöydän ääressä, ei omaa kotikonetta ole juuri jaksanut avata. Se on tuntunut hyvältä ja oikealta tähän kohtaan. 

Valokuvaus on jäänyt vähemmälle. Epäilen innon nousevan taas helmikuussa, silloin kun päivän huomaa jo selvästi pidentyneen. Aattona kävelin hetken äitini pihalla. Oli kaunista, kirkasta ja kylmää ja monenlaista kulkijaa. 

Vuosi vetää nyt viimeisiään ja viimeinen toive tälle vuodelle meillä olisi. Ei uuden vuoden raketteja, kiitos. 

Vaaleanpunaista

 ja hieman keltaista

Nyt pitäisi käydä Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Tai pitäisi ja pitäisi. Kiinnostaisi kyllä kovasti. Kameran kanssa toki.  Kävin kuitenkin takapihallani kuvaamassa naapureiden istuttamaa ihmepensasta, sekin jää toisina keväinä kuvaamatta. Hassu pensas. 

Tiedä mitä kaikkea sitä tänään vielä ehtiikään, sillä tänään on vapaapäivä. Houkutus jäädä kotiin on kuitenkin suuri. Aika ihmeellistä sinänsä, kun täällä sitä normiarkipäivinä etäillään edelleen. 

Voitto kotiin!

 Instan arvonnasta

Lempparikauppani Littlebitdesingin joulukalenteriarvonta instassa sai minut osallistumaan arvontaan tai oikeastaan kahteen. Hyvä tuuri kävi, kun toisesta nappasin voiton kotiin. Ensimmäinen arvontavoittoni Instagramissa. Olen päättänyt osallistua arvontoihin vain silloin kun tuote todella kiinnostaa ja nyt kiinnosti. 

Valittavana oli kolmesta väristä, roosasta, mustasta ja neonpinkistä. Päätin saada väriä elämään ja valitsin neonpinkit. Epäilemättä oikea valinta! Nämä ovat kerrassaan ihanat ja piristävät. 

Kiitos Littlebitdesign ja arvontakeiju! 

PS. Näemmä hiuksien lisääntyvät harmaat ja rypyt kasvoissa eivät näy kun osan kuvasta sumentaa. Laihemmaltakin näytän, ainakin kasvoista. Vaan sen sanon, että korvakorujen kuvaaminen päällä on pahuksen vaikeaa. 

Kuusi kuvaa kesästä

 Haaste Saaripalstan Sailalta

Kuusi kuvaa, siinä se. Enemmänkin olisi ollut. Mutta se tuskin lienee yllätys. Marraskuun harmauteen tämä olikin mitä mainioin haaste. Kiitos, Saila! 

Kahvia ja jäätelöä

Suomenlinnassa

Kesälomaa on takana kaksi viikkoa ja edessä vielä yksi. Jostain syystä tunnen oloni erittäin rentoutuneeksi ja tuntuu, että olen ollut lomalla jo pitkään. Ties mistä se sitten johtuu. Jos keksisi sille kaavan, niin pistäisin myyntiin  ja  käyttäisin sitä itse tulevina kesinä.

Ties mitä sitä ensi viikoksi vielä keksiikään. Ainakin yksi keikka kierrätysasemalle. Lisäksi täytyy hankkia johto läppärin ja kameran väliin. Näyttää pahasti siltä.

Se otos

kamera kädessä

Nyt kun kotona on kissanpennut (kts. Naukulan Kerho -blogi), niin tuntuu siltä, että minulla on kamera kädessäni koko ajan. Tuntuu, että jokainen hetki tulee taltioida eikä sitä täydellistä otosta saa koskaan.

Edellisvuoden nappiotos tuli Roihuvuoren kirsikkapuistosta. Tänä vuonna, luulen minä, että paras kuva tuli ollessani neuvottalupuhelussa tässä työhuoneessani, kamera onneksi vieressä. Takapihan vaahterassa istui mustarastas, kamerassani oli pidempi putki ja parvekelasit onneksi pesty.

Joku näissä kuvissa minua viehättää. Ensin ajattelin, että lempikuvani on tuo keskimmäinen mutta nyt taidan pitää eniten ensimmäisestä.

Eilen vietin päivääni kuvaamalla Lauttasaaressa Isokaaren omena- ja kirsikkapuita. Loisto-otosta ei syntynyt, lieneekö syy sen, että piti samalla päivittää kuulumiset. Näin korona-aikana kun ihmisiä tapaa harvemmin, tuntuu että sanat suorastaan ryöpsähtävät suusta. Eivätkä ne teams, skype yms kokoukset työpäivän aikana ole yhtään sama juttu kuin se, että istuu ystävän kanssa saman pöydän äärelle tai vaikkapa K-kaupan takapihan kiviaidalle jäätölöä syömään.

Toinen reissu Tallinnan Fotografiskaan

Kaksi näyttelyä

Lauantaina minä ja ystäväni lähdimme laivalla Tallinnaan, kohteena mikäpä muu kuin Fotografiska. Näyttelyistä minua kiinnostivat erityisesti Kirsty Michellin Wonderland sekä Alison Jacksonin näyttely. 

Kirsty Michellin teokset olivat taianomaisia, satumaisia ja kuin toisesta todellisuudesta. Hän olikin tehnyt työt äitinsä muistolle. Äidille, jonka kanssa he rakastivat kertomuksia ja satuja. Jokaista teosta olisi voinut katsoa iäisyyden. Kerrassaan upeita töitä. 

Täysin toista laitaa edusti Alison Jackson joka käyttää kuvissansa julkisuuden henkilöiden kaksoisolentoja ja tekee varsin uskottavia kuvia kutkuttavista tilanteista. Osansa olivat saaneet presidentit, kuninkaalliset, näyttelijät ja sometähdet. Myös tähän näyttelyyn kuului lisänä video siitä, kuinka kuvat syntyvät. Ensimmäinen valokuvanäyttely ikinä, jossa olen nauranut ääneen. 

Vaikka lauttamatkat vähän puuduttavatkin, jään silti jännityksellä odottamaan mitä Fotografiska seuraavaksi keksii. 

Kun kanervat kukkivat

Kun kanervat kukkivat

Jos olisin kirjailija, saattaisin valita kirjani nimeksi Kun kanervat kukkivat -sanat. Niissä sanoissa on mielestäni jotain kovin kaunista, vaan ei kangasmetsän loputtomia kukkivia kanervia silti voita mitkään sanat. Näky on henkeäsalpaava, eikä sen ikuistaminen ole edes mahdollista.

*syvä huokaus*

Fotografiska

Tallinnassa

Kesälomallani kävin myös ystäväni kanssa tutustumassa Tallinnassa avattuun Fotografiskaan. Tukholmassahan tämä ihanuus on ollut jo pidempään ja minäkin olen pistäytynyt siellä, tosin vain kaupassa ja yläkerran ihastuttavassa ravintolassa lounaalla.

Tallinnan Fotografiskaan käveli laivalta noin puolessa tunnissa. Itse museo oli viehättävä ja moderni, kattoterassi kutsui kuumana päivänä virvoittaville juomille pienen tuulenvireen vilvotellessa sopivasti.

Näyttelyistä suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti Jimmy Nelson sekä ikisuosikkini Pentti Sammallahti.

Tuliaisiksi kotiin ostin kaksi purkkia toffeita (purkin takia) ja inkiväärisiirappia. Jälkimmäinen olikin mitä mainioin ostos ja sitä on lorautettu voisilmää korvaamaan kaurapuuroon.

Fotografiskaan Tallinnaan täytyy päästä toisekin, joten sinne tulevia näyttelyitä täytyy ehdottomasti seurata. Tukholman museossakin olisi kiva käydä, mutta ne risteilyt kyllä jo vähän puuduttavat.