ja vielä enemmän surua
On todella epäuskoinen olo. Torstaista, 24. helmikuuta, lähtien on tunneskaala ollut melkoinen. Epäuskoa, surua, suuttumusta, vihaa ja vahvaa myötätuntoa. Myötätuntoa Ukrainaa kohtaan. Sormet hamuavat puhelinta vähän väliä, uutisia on pakko seurata. Samalla ne ahdistavat ja mietin, miten ahdistavalta kaikki tuntuukaan ihmisistä Ukrainassa. Ei oikein voi, eikä osaa sanoa mitään. Voi vain toivoa täysin tarpeettoman sodan loppumista. Maailma tarvitsee rauhaa ja rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa aina.