Helsingin Kaupunginteatterissa
Kun ystävä soittaa kesken työpäivää tietää, että asia on tärkeä. Niin eräänä tavallisena helmikuisena tiistaina, kun puhelin pirahti. Samaksi illaksi oli tarjolla teatterilippu Helsingin Kansallisteatteriin. Tommi Kinnusen kirjaan en ollut vielä ehtinyt tarttua, enkä tiedä tarvitseeko enää. Uskon, että tarina tuli selväksi ja hyvin kerrottua.
Pidin esityksestä, mutta myös tässä HKT:n esityksessä minua vaivasi ääni. Se oli kova ja metallinen. Lavalla olevan rautalankabändin vika se ei ollut, mielestäni syynä on yksinkertaisesti tilan akustiikka.
Onpa ikävää, että äänimaailma on tuollainen! Ääni on teatterissa niin valtavan suuressa roolissa.
VastaaPoista