Jumalat

Suomen Kansallisteatteri

Visuaalinen, kiehtova, hauska, surullinen ja kerrassaan onnistunut Kansallisteatterin Jumalat -näytelmä. 

Kuva: Suomen Kansallisteatterin ladattavasta kuva-arkistosta
Kuvaaja: Saara Autere

Lisää esityksestä pääset lukemaan täältä: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/jumalat

Eikä yksikään pelastunut

Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä

Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten vuorostamme tarjosimme ruuat teatterin jälkeen. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä oli vuorossa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Varsin onnistunut esitys, sillä siinä mielessä olen rajoittunut, että Christien teoksissa pitää olla sellaista vanhanajan tunnelmaa. Tässä oli juuri sopivasti. 

Loppuaplodien aikaan sai kuvata ja sen tein. Viihdyttävä esitys ja kaikin puolin hieno päivä. 

Sirkus Soisalo: Starman

Vierailu Kansallisteatterissa

Teatterivuosi käynnistyi tammikuussa Sirkus Suosalon vierailulla Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Starman-esityksen kanssa. Monologin on kirjoittanut Juha Kauppinen. 

Oli hieno. Paikka eturivissä takasi sen, että pienimmätkin eleet ja ilmeet näki tarkasti. Ja karisma kantoi takuuvarmasti myös takariviin asti. 

Kansallisteatteri Jäniksen vuosi

Vuoden 2024 viimeinen teatteri

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu kun istuu eturivillä! Ei tälläkään kerralla, mutta koska Jäniksen vuosi jatkuu vielä ensi vuoden puolella, jätetään tämä nyt vain tähän. Ei voi muuta sanoa, kuin että hauskaa oli! 

Arto Paasilinnan kirjan olen aikoinani lukenut ja sellainen löytyi vielä kirjahyllyn uumenistakin (hankintavuosi 1990, Gummerus ja 6. painos). Otin sen nyt uudelleen esiin ja lukuvuoroon tämän näytelmän innoittamana. 

Kristian Smeds on ohjannut näytelmän ja näyttämöllä nähdään Tommi Korpela (Vatanen), jänis (Marja Salo) ja muissa rooleissa Heikki Pitkänen, Sari Puumalainen ja Juha Varis. Kansallisteatterin kotisivuilla tätä kuvataan aikuisten teatterisaduksi ja sellainen se totisesti oli!

Jälkielämää

Kansallisteatterin Maalaamosalissa

Kansallisteatterin pienen näyttämön peruskorjauksen aikana tiloihin saatiin kaksi uutta pientä näyttämöä/harjoitustilaa. Lauantaina tein ensimmäisen visiittini Maalaamosaliin. Se on aikaisemmin toiminut lavastamon maalaamona, joka nyt on siirtynyt muualle.  

Esitys oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Hyvä, että ehdin tämän vielä nähdä. 

Kansallisteatteri kertoo seuraavaa: "Joel Teixeira Nevesin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä nähdään kaksi roolihenkilöä: kuolleen henkilön digitaalisesta jäljestä ohjelmoitu hahmo, Tina, ja tämän omainen. Hahmo on tutkija-koodari Anton Bergin luoma, todelliseen, edesmenneeseen henkilöön pohjautuva, tekoälyyn perustuva botti. Omaisensa menettäneen aviomiehen roolissa nähdään Kansallisteatterin näyttelijä Pyry Nikkilä."

Red Nose Company: Aleksis Kivi

Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 

Ensimmäinen Red Nose Companyn esitys (Ilmari Kianto: Punainen viiva), jota kävin katsomassa teki minusta fanin kertaheitolla. Kun tuli tilaisuus nähdä heidän Aleksis Kivensä (koko elämä ja tuotanto) Kansallisessa, niin pakkohan sinne oli lippu hankkia. Bonuksena lavalla myös Avanti! -orkesteri. 

Yleensä permannolla, nyt parvella ja kas,
kuinka herkulliset näkymät naistenhuoneen ikkunasta näkyivätkään. 

Esitys oli ihan huikea ja sai todella nauraa ääneen! Sinänsä harvinaista herkkua, kun ns. hauskat esitykset eivät minua yleensä naurata. Seuraavaksi harkitsen hankkivani liput Aleksanterin teatterin Don Quijote esitykseen ensi vuodelle. 

Enpä olisi etukäteen voinut arvata, että teatteriklovneriasta tulisi yksi suosikkini! Jotain heidän hauskuudestaan kertoo myös se, että meidän seurueessamme oli mukana myös henkilöitä, jotka olivat nähneet tämän jo aikaisemminkin! 

Kannattaa seurata kotisivuiltansa missä ja milloin esityksiä järjestetään. Ja näköjään lippuja on jäljellä myös marraskuun lopun ja joulukuun alun esityksiin Kansallisessa. Tätä ei voi kuin ihmetellä! 

Ryhmäteatterissa

Lemminkäisen äiti

Viime lauantaina kävin Ryhmäteatterissa katsomassa Anna Krogeruksen käsikirjoittaman, Eero-Tapio Vuoren ohjaaman näytelmän Lemminkäisen äiti. Kaikkinensa tämä esitys toi pintaan monia tunteita, itketti ja nauratti. Jäin miettimään mitä näemme läheisistämme ja mikä jää näkemättä. Uskoisin, että tarina on monelle tosi ja kertoo millaisessa oravanpyörässä me kaikki olemme ja millaisin keinoin yritämme elostamme selvitä. 

Rooleissa: Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Marja-Leena Kouki, Nana Saijets, Aapo Salonen. 

Angels in America

 Suomen Kansallisteatteri - Pieni näyttämö

Tony Kushnerin näytelmä, jonka esittelyteksti kertoo sen olevan Suurteos rakkaudesta ja toivosta maailmanlopun aattona. Hesarissa oli tästä erinomainen arvostelu, eikä sellaista ole kuulemma juuri aikaisemmin näkynyt. Kriitikon mielestä kaikki oli täydellistä ja fantastista. 

En ole kriitikko, enkä kuvittelekaan olevani asiantuntija, mutta oli kyllä erinomainen! Ainoa hämmästyksen kohde ehkä oli se, että miksi näytelmän esityspaikaksi oli valikoitunut Pieni näyttämö? Olisin kyllä nähnyt tämän myös Suurella näyttämöllä. Valintaan on varmasti vaikuttanut jokin seikka, jota en itse ymmärrä. Näytökset näyttävät olevan loppuunmyytyjä tammikuun 2025 puoleen väliin asti, mutta sen jälkeen taas löytyy tilaa. 

Esitys kesti nelisen tuntia ja siinä oli yksi väliaika. Hienoja tekijöitä, näyttelijöitä! 

Kiitos taas teatteriagentti ystävälleni lippujen hankkimisesta! 

A.K.A (Toiselta nimeltään)

 Teatteri Jurkassa

Hyvä tapa viettää lauantaipäivää on käydä teattereiden päivänäytöksissä. Viime lauantaina tein sen ystävien kanssa Teatteri Jurkassa. Nyt teatteriagenttiystäväni haaviin oli tarttunut Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -hankkeen näytelmä. Näytelmän on kirjoittanut argentiinalainen Daniel J. Meyer. Aiheensa puolesta se olisi voitu kirjoittaa monessa maassa. 

Näytelmä oli monologi. Katsojat piti taitavasti otteessaan yli tunnin ajan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva lahjakas Carlos Orjuela. Esitys oli huikea ja kävin sen aikana läpi monia tunteita, lopussa pidättelin kyyneleitä. Monologia kuvailtiin teatterin sivuilla ravisuttavaksi ja sitä se oli. 

Syksyn esityksiin näyttäisi olevan vielä lippuja saatavilla ja se on kyllä suorastaan ihme! 

Aleksanterin teatteri: Rottien Pyhimys

Viime torstaina

Ystäväni houkutteli minut Aleksanterin teatteriin ja viime torstaina kävimme katsomassa Rottien Pyhimyksen. Teos pohjautuu Anneli Kannon kirjaan ja on myös hänen käsikirjoittamansa. Sävellykset ovat Jukka Nykäsen ja ohjaus Reetta Ristimäen. 

Teos on nähty ensin musiikkiteatteri Kapsäkissä ja vaikka tätä kiehtovaa tarinaa ei nähdä nyt enää tänä syksynä Aleksanterin teatterissa, kerrottiin teatterin sivuilla, että musikaali palaa ohjelmistoon ensi keväänä 21.2. - 12.4. Kannattaa käydä katsomassa,  sanon minä. 

Kirja on ollut lukupinossa kotona jo pitkään, mutta jostain syystä en ole siihen vielä tarttunut. Tämä musikaali sai innostumaan tarttumaan kirjaan ja syventämään tarinaa. Aikaisemmin olen nähnyt Anneli Kannon Veriruusut teatteriesityksen kun se oli nähtävillä Yle Areenassa. Aluksi ajattelin miten teatteriesitystä voi katsoa läppärinruudulta, mutta nopeasti se unohtui kun tarina ja taitavat näyttelijät veivät mennessään. 

Rottien Pyhimys oli monitahoinen musikaali ja pidin siitä kovasti. Esitys oli väliaikoineen 2 h ja 20 minuuttia ja tuntui, että se kului yhdessä hujauksessa.

Teatterilta pois kävellessämme oli lokakuinen ilma lämmin (+12 astetta) ja tuntui kuin olisi ollut muualla kuin Suomessa. 

KOM-teatteri: Seitsemän tarinaa häpeästä

Lauantain päivänäytöksessä

Mikä onkaan mukavampi tapa viettää lauantaipäivää kuin käydä teatterissa? Teattereiden tunnelma imaisee mukanansa ja sen tekee totisesti myös KOM-teatteri. Tälle kaudelle teatteriin on tehty muutoksia ja istumapaikat ovat nyt numeroituja. Ei siis enää ryntäilyä ennen esityksiä. 

Esitys oli mielenkiintoinen ja piti otteessaan koko kolmetuntisen. Näytelmä herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia, nauratti ja välillä vähän itkettikin. 

Esityksessä oli mukana kohtauksia, jotka eivät selkeästi miellyttäneet kaikkia. Näistä varoitetaan kyllä KOM-teatterin sivuilla. Niin tai näin, niin jos on tullut teatteriin, niin ei kyllä tarvitsisi esityksen ollessa käynnissä hokea "En yhtään tykkää tällaisesta, en yhtään tykkää tällaisesta". Lieneekö sitten ollut se sama rouva, joka potki ystäväni tuolin selkämystä ensimmäisen puoliajan aikana. 

Teatterisyksyn avaus

Teatteri Jurkka: Vaikutus

Teatterisyksy on nyt avattu lauantain päivänäytöksellä teatteri Jurkassa. Ja vau, mikä aloitus. Todella vaikuttava näytelmä ja ihan nappiin mennyt roolitus, ainakin minun mielestäni. 

En oikein osaa muuta sanoa, kun että upea, kertakaikkisen upea. Teatteri Jurkan sivuilta kopioin tänne vielä nämä tekijät: 

Kirjoittanut: Lucy Prebble
Suomentanut: Reita Lounatvuori
Ohjannut: Tuomas Parkkinen
Näyttämöllä: Elsa Saisio, Mikko Nousiainen, Anna Böhm ja Roderick Kabanga
Skenografia: Anna Sinkkonen
Videosuunnittelu: Paula Lehtonen
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen

Jos et ole vielä tutustunut teatteri Jurkkaan, niin suosittelen sitäkin. Tämä pieni (kotisivujensa mukaan 51 paikkainen) ja viehättävä huoneteatteri on Kruunuhaassa. Numeroituja istumapaikkoja ei ole, joten jos haluaa istua seuralaisensa vieressä, niin kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä. Teatterin ovet avataan tuntia ennen esitystä ja tilassa on myös pieni baari, josta voi ostaa virvokkeita. 

Vaikka teatterissa suhteellisen usein olenkin vieraillut, niin teatterin mahdollista kummitusta en kuitenkaan ole koskaan tavannut. Ehkä hän ei vieraile yleisölle avoimissa tiloissa esityspäivinä. Teatteri Jurkkaan pääsee tutustumaan täältä: https://www.jurkka.fi/

Mainittakoon, että liput esitykseen olen hankkinut ihan itse. Ei siis ole maksettu mainos. 

Välitilinpäätös

Tukekaa kulttuuria! 

Vuoden 2024 kulttuurikalenterini on toistaiseksi seuraava: 

2.1.    Tapiolan kirjastossa Jenni Saarilahden, IG @savenlukija keramiikkanäyttely

3.2.   Teatteri Jurkka, Elämän ensikertalaisia

1.3.    Kansallisteatteri, Kurjet

9.3.    Teatteri Jurkka, Cock

17.3.    Kaapelitehdas, taidemaalariliiton teosvälitys

20.3.   Kansallisteatteri, Mansikkapaikka

26.3.    Hakasalmen huvila, Katse Helsinkiin valokuvanäyttely

6.4.    Kansallisteatteri, Joitakin keskusteluja merkityksestä

19.4.    Korjaamon vintti, Kevyesti keskellä päivää konsertti

25.4.    Avoimet ovet, Red Nose Company esittää Ilmari Kiannon Punainen viiva

27.4.   Tampere areena, Blind Channelin keikka

3.5.    Kansallisteatteri, Laulujoutsen

11.5.    Kansallisteatteri, Eichmann

26.5.   Vallilan suuret sisäpihat & kirpputori

1.6.      Konst & Form, näyttely

12.6.    Musiikkitalo, Mirjam Helinin laulukilpailun loppukilpailu

25.6.    Galleria Lokal, näyttely

30.6.    Porvoo Triennial, Näsin kartanon näyttely 

6.7.      Helsinki, Tall Ship Race

11.7.     Emma museossa

16.7.     Iittala, Naivistien näyttely

22.7.    Askaisten kirkko ja linna

27.7.    Naantalin kirkko

30.7.    Tampere, Arboretum & Muodin huipulla näyttely

28.8.    Ateneum, Ajan kysymys

Lisäksi olen lukenut lukuisia kirjoja, mutta niistä en ole pitänyt kirjaa! 

Syksylle on tiedossa jo useampia tapahtumia ja tänään tuli sovittua ensimmäinen teatterikäynti ensi vuodelle, eturiviin ja joen tälle puolen. 

Kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, ei voi kuin todeta, että onneksi on tarjolla kulttuuria jos monen moiseen tarpeeseen ja nälkään. 

Toivottavasti jatkossakin. 

Red Nose Company esittää

Ilmari Kianto: Punainen viiva

Minusta taisi tulla kerta heitolla Red Nose Companyn fani. 

Huikeaa ilottelua tämän klassikon parissa. Innolla odotan syksyä ja seuraavaa Red Nose Companyn esitystä, johon on jo lippukin olemassa. 

Joitakin keskusteluja merkityksestä

 Kansallisteatteri, pieni näyttämö

Yhtään en tiennyt tai arvannut mitä tuleman piti, kun istahdin ystävän kanssa Kansallisteatterin pienen näyttämön katsomoon eräänä huhtikuisena lauantaina. Esitys toi kaikki tunteet pintaan, mitä ilotulitusta se olikaan. Varmasti kevätkauden yksi parhaista. Ihan huikea. 

Kuvassa Elina Knihtilä, Pirjo Lonka, Tommi Korpela ja Jyrki Karttunen. Kuva Pate Pesonius.
Kuva ladattu Kansallisteatterin Flickr-palvelusta. 

Näyttäisi syyskauden marraskuun näytökset olevan loppuunmyytyjä, enkä yhtään ihmettele. Tämän voisin nähdä jopa uudelleen! 

Teatteri Jurkka

Kevättalvella 

Kevättalvella tuli käytä muutaman kerran myös Teatteri Jurkassa. Viihdyn tämän huoneteatterin aulatilassa ja pyrin olemaan sielläkin aina mahdollisimman aikaisin. Joskus ensimmäisenä, joskus toisena, mutta takuuvarmasti ensimmäisen kymmenen joukossa. 

Näin siellä Elämän ensikertalaisia ja The Cockin. 

Aah, näin kesällä huomaan kaipaavani teatteriin ja onneksi syksylle on jo muutama varaus tehtynä, kiitos ystävän. 

Kuva toisen ystävän palstalta. 
Kuvassa: Liejupahaputki (Oenanthe aquatica), 
tämä kasvi käytiin tunnistamassa asiantuntijan toimesta. 

Vaan on tässä kesässäkin puolensa. 

Kurjet

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä

Taidokasta, sivistävää ja nautinnollista teatteria maaliskuussa, silloin kun päivä oli jo hippusen verran pidempi ja ihmiseen tuli enemmän virtaa. 

Taisi olla loppuunmyyty tämäkin näytäntö, mutta kuten tapoihin kuuluu ajoissa oltiin. 

Kansallisteatteri: Mansikkapaikka

Maaliskuussa

Joskus on hyvä palata taaksepäin ajassa, jos ei enempää niin ainakin muutama kuukausi. 

Maaliskuussa kävimme ystäväni järjestämänä tapaamassa Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyahoa. Tapaaminen oli toisen kerroksen presidentin aitiosta, josta oli upeat näkymät Kansallisteatterin katsomoon ja näyttämölle. Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja toi uutta ulottuvuutta teatteritaiteeseen. 

Pidin myös itse näytelmästä ja onneksi onkin jo sarjalippu hankittuna syksyä varten. 

Juhlat ja elämä siinä sivussa

Kansallisteatterissa

Tykkäsin, tykkäsin kovasti. Sarkastinen huumori osui ja upposi. Enkä olisi halunnut tämän esityksen loppuvan lainkaan. Ilmeisesti mielentilani oli tähän sopiva, sillä toisenlaisenkin arvion olen kuullut. 

Europeana

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 

Marraskuussa kävin katsomassa ystävieni kanssa myös Europeanan Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Esitys on kovasti kehuttu, mutta jostain syystä minä en oikein päässyt siihen kiinni. En tiedä mistä kiikastaa, kun lavastus oli mielenkiintoinen, aihe myös, eikä näyttelijätyössäkään ollut lainkaan moittimista. Epäilemättä kyse siis minusta itsestäni ja siitä, ettei kyseinen esitys sopinut sen hetkiseen mielentilaani. Silläkin on vaikutusta, aikalailla kaikkeen. 

Koska olin matkassa julkisilla ja bussivuoroja on ikävästi vähennetty, käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin nauttimassa lasillisen punaviiniä. Pakko oli kuvata myös lahjapipo.