Tapaamisia
Yksi ensimmäisen koronavuoden parhaita ajatuksiani oli ryhtyä tapaamaan läheisimpiä serkkujani säännöllisesti. Perustin meille ensin keskusteluryhmän. Sen jälkeen olemme jakaneet kuulumisiamme ja tavanneet useampia kertoja vuodessa. Täällä on nautittu riisipuurot, toisaalla on nautittu kesäpäivistä ja olemme heittäneet talviturkkimme Puulaan jo kahtena peräkkäisenä kesänä.
Huhtikuussa tapasimme arki-iltana ja nautimme olostamme tädin luona.
Tapaaminen sai kuitenkin hieman erilaisen päätöksen kun olimme ajatelleet. Naapurissa asuva äitini oli mullanhakureissullaan onnistunut lyömään auton oven kiinni, siis ihan kiinni asti niin, että peukalonsa oli oven välissä. Siitä sitten serkkuni lähti antamaan ensiapua ja veljeni lähti viemään äitiä päivystykseen. Neljä tikkiä ja ihmetys siitä, kuinka se ovi oli ihan kiinni asti mennyt. Sitä ei osannut äitikään sanoa.
Onpa aivan ihana miljöö! Tuohan on kuin talvipuutarhan ja ihanan salongin yhdistelmä, unelmien sisustus.
VastaaPoistaMutta hui kauheaa, mikä päätös! Auuuuuts. Toivottavasti äidin peukalo on jo parempana.
Samaa mieltä! Tädillä on todella tunnelmallista.
Poista