Serkkulikat

Tapaamisia

Yksi ensimmäisen koronavuoden parhaita ajatuksiani oli ryhtyä tapaamaan läheisimpiä serkkujani säännöllisesti. Perustin meille ensin keskusteluryhmän. Sen jälkeen olemme jakaneet kuulumisiamme ja tavanneet useampia kertoja vuodessa. Täällä on nautittu riisipuurot, toisaalla on nautittu kesäpäivistä ja olemme heittäneet talviturkkimme Puulaan jo kahtena peräkkäisenä kesänä. 

Huhtikuussa tapasimme arki-iltana ja nautimme olostamme tädin luona. 

Tapaaminen sai kuitenkin hieman erilaisen päätöksen kun olimme ajatelleet. Naapurissa asuva äitini oli mullanhakureissullaan onnistunut lyömään auton oven kiinni, siis ihan kiinni asti niin, että peukalonsa oli oven välissä. Siitä sitten serkkuni lähti antamaan ensiapua ja veljeni lähti viemään äitiä päivystykseen. Neljä tikkiä ja ihmetys siitä, kuinka se ovi oli ihan kiinni asti mennyt. Sitä ei osannut äitikään sanoa. 

Kaikenlaista

Kevät

Taloyhtiössä alkoi kattoremontti. Telineiden rakentaminen kesti toista viikkoa, vanhan katon purku päivän. Uuden katon asennuksen kestosta ei vielä ole tietoa. Rakennustelineiden pystyttäminen on työlästä ja rakennusmiehet kiipeilevät katolla painavien metalliosien kanssa ilman mitään turvavöitä. Huimaa. 

Viikolla havahduin siihen, että nyt jo vihertää. Ei kestä kauaakaan kun vihreys valtaa maiseman. Ei hetkeäkään liian aikaisin. Kylmän alkukevään ja lähestyvän kattoremontin johdosta pihatyöt ovat vielä vaiheessa. 

Tänään kävin onnittelemassa äitiä äitienpäivän kunniaksi. Luonnollisesti vierailuun kuului muutamien verhojen vaihtaminen kesäisempiin. Veli grillasi lounasta. Ajellessani kotiinpäin tuli moottoritiellä vastaan ajavien kaistalla autoletka, venäjänmieliset heiluttivat lippujaan ja juhlivat huomista juhlapäiväänsä. Uutisissa mietitään mitä päivän puheessa sanotaan, minä toivon, että vastoin kaikkia odotuksia, sanomana olisi rauhan rakentaminen. Saahan sitä toivoa. 

Melkein rokotettu

 Äitini asioilla

Minulla on ollut kaksi päivää lomaa ja olen hoidellut äitini kanssa hänen terveyteensä liittyviä asioita. Ollaan käyty siellä ja täällä ja varattu aikaa ja täytetty papereita. Koronarokotusaikakin saatiin tälle iltapäivälle. Soittaessani tätä koronarokotusaikaa jonotiedotteessa kerrottiin jonossa olevan 178 soittajaa ja vastaajien lukumääräksi kerrottiin kolme. Valitsin takaisinsoittomahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti kun takaisinsoitto tapahtui vielä samana päivänä ja rokotusaikakin saatiin seuraavalle päivälle eli tälle päivälle. Se oli päivän viimeinen rokotusaika. Äitini ollessa vuorossa kävi ilmi, että rokotetta ei enää ollut. Jossain oli tehty laskuvirhe, eikä uutta rokotepulloa voitu enää avata, koska äitini oli päivän viimeinen rokotettava. Uusi aika saatiin maanantaille. Ikävää sinänsä, sillä nyt hänelle täytyy järjestää erillinen kyyti. 

Turvaväliäitienpäiväkahvit

ja joululauluja

Erilainen äitienpäivä. Aamutoimet, kakku kylmään kuljetuksen ajaksi,  ystävälle syntymäpäiväkortti postilaatikkoon ja sitten turvaväliäitienpäiväkahveille Porvooseen. Sää suosi ja pystyimme nauttimaan äitienpäiväkahvit ulkona terassilla auringon paisteessa. 

Sieltä ajelin Itä-Helsinkiin hakemaan yhdistyksen tavaroita säilytykseen pois putkiremontin tieltä. Kun vielä virittelin jo Porvoosta puhelimen yhteyteen autoni soittimen kanssa, niin jossain kohdin meni Spotify päälle ja mitä sieltä tulikaan, Vain Elämää -ohjelman joululauluja. Kuuntelin niitä sitten perille asti kun en kesken ajoa ryhtynyt musiikkia vaihtamaan. 

Että tipetipetap vaan - koronakevään äitienpäiväjuhlallisuudet on nyt vietetty. 

Sattumia, tapahtumia

Viikkojen varrelta

Eräänä etätyöpäivänä toukokuussa huomasin, että uunini on rikki. Samassa meni keittotaso vaihtoon. Torstaina pitäisi tulla uudet ja asennuksen kanssa. Hyvin olen toistaiseksi pärjännyt ilmankin, vaikka ruuanlaitto on kiinnostanut enemmän kuin pitkään aikaan. Tietenkin. Jostain syystä minua ei ollenkaan huvittanut lähteä kodinkoneostoksille, onneksi sain ystävät mukaan. 

Kun keväällä sairastin, hajotin kylpyhuoneen valaisimen kuvun. Se vaan jäi käteeni ja halkesi. Samaiset ystävät tulivat apuun ja makuutuomareiksi ja sainpa ystäväpariskunnan herran vielä asentamaankin tuon uuden valaisimen paikoilleen.

Kissanäyttelystä tullessani hajotin kamerani objektiivin. Onneksi kameran runko säilyi vahingoittumattomana ja kotoa löytyi toinen objektiivi. Kissanäyttely-ystäväni kautta sain hankittua itselleni käytettynä toisen objektiivin.

Aikaisemminhan minulta hajosi tänä vuonna jo tämän läppärini emolevy. Ja ystäväpariskuntani mies vei sen huoltoon. Että olisivatkohan tämän vuoden hajoamiset jo tässä? Minulle riittäisi. Ystävien apu on ollut korvaamaton, tästä olen kiitollinen.

Niin, ja siitä, että äiti on päässyt tänään kotiin.

Elämä

Kaikenlaista

Äiti kaatui kotona ennen pääsiäistä. Vietti vuorokauden sairaalassa ja kotiutettiin. Liikkuminen ja sängystä nouseminen oli tuskaa, äiti näki vain tähtiä ja huusi kipua. Viikon sinnitteli, sitten lähti ambulanssilla uudelleen sairaalaan. On ollut siellä siitä lähtien. Käynyt useammissa kuvauksissa ja tutkimuksissa. Mitä ilmeisemmin murtumia on enemmän lantionseudulla kun aluksi huomattiin. 

Nyt äitini on ollut lähes viikon jo ihan vuodepotilaana. On vaikea olla, kun ei toista pysty auttamaan. Harmittaa, että toipumiseen menee koko kesä ja sitten on taas edessä pitkä talvi, pimeä, kylmä ja liukas.

Siellä sun täällä

ja enimmäkseen kotona

Kävin viikonloppuna äidillä, kirppiksillä ja katsomassa äidin kanssa hänen vanhinta siskoaan. Sisko oli siirretty toiseen paikkaan, kodinomaiseen paikkaan. Ja kuinka se saikaan hänen silmänsä sädehtimään. Puhe ei oikein meinaa tulla, poika on tyttö, kissa on lehmä ja kuulo on näkö. Vaan eipä haittaa, kyky nauraa itselleen on edelleen olemassa. Tässä paikassa sisko saa auttaa ruuanlaittamisessa, pilkkoa ja kuoria. Saa pitää kissaa sylissään, jos kissa niin haluaa. Olipa miellyttävä kokemus.

Hetken ehdin haravoida kotipihalla, viritellä valoja kissojen ulkotarhaan. Nukkumatti tulee tänä iltana aikaisin. Ei tietoakaan muusta.

Toimeliasta ja rauhaisaa

Viikonloppu

Tässä viikonlopussa oli tunteja niin, että ehdin olla sekä toimelias että myös levätä. Eilinen vierähti Porvoossa äidillä. Siellä oli sitä tuttua puuhaa, ikkunoiden pesua ja verhojen vaihtoa. Tosin äitini oli jo viikolla itse kiipeillyt vaihtamaan olohuoneen verhot, ihan salaa kuulemma, niin ettei paikalla ollut veljenikään ollut mitään kuullut eikä huomannut. Tuntui olevan jopa ylpeä kun salaa sai moisen kielletyn homman tehtyä (kielletty koska osteoporoosi ja taipumusta huimaukseen).

Vanhat omenapuut (joista jäljellä enää kaksi), tuottivat ennätyssadon. Keräsin omenoita itselleni ja muutamalle ystävälle. Jaoin viestiä eteenpäin sadosta. Myös kriikuna tai luumu, en oikein tiedä kumpi, tuotti hurjan sadon. Kahviteltiin ja syötiin vasta leivottua omenapiirakkaa, käytiin kirppistelemässä ja äidin siskojen luona kyläilemässä.

Vaikka en pidä aikaisin heräämisestä herätyskelloon soittoon, pidän aikaisin heräämisestä. Tänään heräsin kuudelta. Rapsuttelin kissoja seitsemään kunnes ryhdyin hommiin. Book Beat päälle (Harry Potter ja Azkabanin vanki) ja kylpyhuoneen siivoukseen, jossain kohdin keitin kahvin ja söin puuron ja sitten jatkoin taas. Kaksi koneellista pyykkiä, imurointia, järjestelyä ja muuta.

Boksista Austraalian Masterchefin torstain jakso ja pieni kävely kauppaan. Nyt onkin ihan sitten jo sellainen olo, että kun käy pesulla ja painuu pehkuihin lukemaan, ei tarvitse lukea pitkään kun jo nukkumatti kutsuu. Kaikkinensa hyvä viikonloppu.

Pitkästä aikaa

Ihan liian pitkästä aikaa

Vietin eilen mukavan illan ystäväni kanssa kotona. Pientä naposteltavaa, kuplajuomaa ja musiikkiohjelmia televisiosta. Viime tapaamisestamme on kulunut ihan liian pitkä aika.

Tänään ajoin äidilleni. Join siellä aamukahvit, vaihdoin neljään huoneeseen verhot, pyyhin pölyjä ja ihastelin eteläseinustalla kukkivia krookuksia. Söimme lounaaksi hernekeittoa. Kävimme muutamalla kirpputorilla, eläintarvikemyymälässä ja kukkakaupassa. Poikkesimme isäni haudalla ja veimme sinne lumen keskelle orvokkeja. Iltapäiväkahvien ja lettujen jälkeen ajelin kotiin hyvillä mielin. Tapasin äitiäni ja veljeäni pitkästä pitkästä aikaa.

Tänään vietän koti-illan, katselen televisiota, luen kirjaa. Kuinka nyt tuntuukin siltä, että teen kaikkia asioita pitkästä aikaa. Ja huomennakin ehdin vaikka mitä, asioita joita olen ollut tekemättä liian pitkään.

Ikkunat ja ovet

Remontti

Ensi viikolla pitäisi vaihtua ovet ja ikkunat, perjantaina aikaisintaan. Saa nähdä vaihtuuko vai ei, sillä viime viikon lopussa ei liikehdintää juuri näkynyt, eikä ikkunoita ja oviakaan keskipihalla ollut. Toimitusvaikeuksia vai jossain muualla samanaikaisesti aloitettu remppa? Siinäpä vasta kysymys.

Niin tai näin, niin täällä on aloitettu valmistelut. Ikkunalaudat on poistettu niiden kahden ikkunan edestä, joissa sellaiset olivat. Toisen kanssa tarvitsin apuja, sillä onnistuin pyöräyttämään ristipääruuvin pyöreäksi, eivätkä minun harjoitukseni auttaneet, vaikka kuinka you tube -videoita aiheesta katselinkin.

Syntymäpäivien, äitienpäivän ja muiden aktiviteettien lisäksi ehdin maalaamaan ikkunalaudat ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan toinen kerta ja nyt täytyy toivoa, ettei yöllä olisi pakkasta. Väriksi valikoitui valkoinen, koska ikkunan puitteet tulevat olevaan valkoiset, ulkopuoli säilyy ruskeana kuten tähänkin asti.

 Hankin pihalle muutaman laventelin samalla reissulla kun hankin veljeni ja minun yhteisen  äitienpäivälahjan. Tuntuu jo vähän keväältä? Puissakin jo vihertää.

Päivän kulku

ja päivän pohdintoja

Menin aikaisin nukkumaan ja heräsin myöhään. Ilmeisen tarpeeseen tuli uni. Aamutoimet sujuivat, kissojen aamiainen, vessojen siivous ja itselleni lasi vettä. Hieman somettamista ja nopea suihku. Sitten Porvooseen. Matkalla mietin miksi välillä koen, että minun täytyy mennä Porvoseen vaikka pidän siellä käymisestä. Miksi hauskatkin asiat muuttuvat päässäni välillä suorittamiseksi?

Ennen aamukahveja söin vastakeitettyä makkarasoppaa. Sitten nautin aamukahvin ja matkalla saksalaisesta hankkimani croisantit. Olivat näköjään jälleen laskeneet hintaa, nyt maksoivat 34 senttiä kappale. Edellisen oston aikaan hinta oli vielä 39 senttiä. Ostin äidilleni tulppaaneja ja kasvorasvaa, silmälasinpuhdistusliinoja.

Sitten lähdimme kirppiskierrokselle. Äitini löysi ihastuttavan räsymaton. Se oli hurjan pitkä, pastellisävyinen,  ja kun rullasimme sen auki, keskelle mattoa oli kaatunut maalia. Se ei meitä haitannut, sillä äitini pätkäisee maton kahtia ja tekee leikattuihin päihin hapsut. Ylälanka ja alalanka ja solmu ja tätä jatketaan. Jotenkin näin se meni. Ei ole ensimmäistä kertaa asialla, joten hyvä siitä tulee.

Minä löysin muutaman lautasen kissoille ruokalautasiksi sekä muutamat taulut. Ristipistokanat ja Porvoo aiheisen julisteen. Tekijänä Erik Bruun. Uustuotantoa, rumissa Ikean muovikehyksissä. Ehkä saan tämänkin pahville, jos kiltisti pyydän.

Kotiin ajoin pitkää ja kiemuraista reittiä. Matkalla ostin huomiseksi vaahtokarkkeja ja muita makeisia. Se on minun panokseni vappuun.

Päässä pyörii ajatuksia jos jonkinmoisia, itseeni, työhön ja yleisesti elämään liittyviä. Suuria oivalluksia ei tullut, pieniä ajatuksen poikasia vain. Noinkohan kehittyisivät isoiksi. Miten saisin ne kasvamaan?

Ei kun mä itte

Äiti

Veljeni soitti torstai-iltana. Äitini oli kaatunut, eikä pystynyt varaamaan jalalleen. Erinäköisten vaiheiden jälkeen päivystyksessä todettiin, että jalka on murtunut. Siihen laitettiin kipsi ja kerrottiin, ettei sille saa varata yhtään seuraavaan kahteen viikkoon.

Perjantaiohjelmani muuttui lennosta. Aamulla soittelin äidilleni pyörätuolia lainaksi, sillä päivystyksestä sellaista ei saanut, kyynärsauvat vaan ja niillähän äitini ei pystynyt etenemään lainkaan. Erikoista, ettei lähes 8-kymppiselle pyörätuolia anneta, oli vain sanottu ettei noita voi antaa ja viittasivat riviin pyörätuoleja. Jos ei tuon ikäiselle voi antaa, niin kenelle sitten?

Anoin ja sain puoli päivää vapaaksi. Lähdin Porvooseen, kävin hakemassa pistoksia veritulppaa vastaan ja järjestelin juttuja. Ihana serkkuni oli jo käynyt siirtämässä yhden sängyn olohuoneeseen, jotta äitini ei tarvitsi ylittää kynnyksiä päästäkseen vessaan.

Tänään olin äidilläni uudelleen, tein lihamakaroonilaatikkoa ensi viikoksi, pesin äitini suihkun alla ja föönasin tukan. Aika moneen avuntarjoukseeni sain vastaukseksi; "Ei kun mä itte." Toisaalta ihan hyvä, sillä äitini on kuitenkin päivänsä yksin. Pyörätuolista on paljon apua ja veljestäni myös. Kotiapuakaan ei kuulemma tarvita, koska hän pärjää kyllä.

Niin, ja koko episodihan tapahtui kun äitini oli tekemässä salaa lumitöitä. Veljeni uurasti toisella puolella taloa ja oli tyystin tietämätön äitini puuhista. Lisäksi on pakko amainita tärkeysjärjestyksestä. Lähes ensimmäisenä äitini lakkasi kipsijalan varpaankynnet. Ovat kuulemma muuten niin rumat.

Kiitos, hyi kuinka pahaa

Totuus

Äitini ja veljeni kävivät kylässä, eikä minulla ollut mitään tarjottavaa. Ajattelin, että voisin tarjota vitamiinijuomat ennen kahvia. Sellaiset juomat mitä minä aamulla juon. Surautin sekaan banaanin, puolukoita, pellavarouhetta, kourallisen karviaisia, mustaherukkajauhetta ja mantelimaitoa. Maistoin, oli hyvää.

Äitini ja veljeni maistoivat juomia ja irvistivät. Sekaan piti lisätä hienoa sokeria ja paljon pitikin. Kun juomat oli juotu, tokaisi äitini:

"Kiitos, hyi kuinka pahaa."

Tulipahan sitten taas todistettua se, että äitini ja veljeni ovat perheen makeita tyyppejä ja minä ja edesmennyt isäni niitä happamia.

Vaaleita pikkuleipiä

Äidin reseptikirjasta

Saattaa olla, että Porvoosta kotiuduttuani minulle on tullut muutama ylimääräinen kilo. Ihan niin kuin edellisissä ei olisi tarpeeksi. Aamukahvin ja korpun jälkeen on vuorossa vaalea pikkuleipä. Äidin tekemiä. Sydämenmuotoisia ja paksuja. Herkullisia, yksinkertaisesta reseptistä huolimatta.

350 g voita
2 dl sokeria
2 dl kermaviiliä
550 g vehnäjauhoja
1 1/2 tl ruokasoodaa

Taikina kaulitaan 1 cm paksuksi ja paistetaan n 250 asteessa, tarpeeksi kauan mutta aika vähän, sanoo äitini. Kuulemma noin 7-8 minuuttia ja vaikka asteitakin on ilmoitettu käsinkirjoitetussa reseptissä tarvittavan 250, uuneissa on kuulemma eroja ja tässä "uudessa" tarvitaan vain 175 astetta. Että ota tästä nyt sitten selvää.

Voisin kuvitella, että näiden päälle voisi pyöräyttää vähän hilloakin, ennen kuin näitä kaloripommeja nauttii. Aamiaiseksi tai muuten.

Polkaisin hakemaan Hesarin

Sunnuntaina

Minä polkasin aamusella hakemaan paperihesarin. Unohdin kypärän, mutta muistin laittaa vanhan pipon satulaa pehmustamaan. Tuli tarpeeseen. 

Muuta en juuri olekaan ehtynyt tehdä. Paperilehti on luksusta ja viennyt tuhottoman paljon aikaa sunnuntaista. Äitiä toki olen onnitellut, pyykkikoneen olen saanut päälle ja kärhön kasteltua. 

Onnea kaikille äideille, mummuille ja äidinmielisille! 

Nautitaan kaikki ihanasta sunnuntaista, 

ensi sunnuntaina saattaa olla jo erilainen sää...

Hengissä!

Ruusu

Sain viime vuonna Paula-ystävältäni ruusun, Helmi-kissani muistolle. Viime kesän ruusu vietti ruukussa kauniisti kukkien. Syksymmällä istutin sen etupihalleni yhdessä Sulo-kissan sijaismammalta Tellikseltä saamani äitienpäiväruusun kanssa.

Näyttäisi siltä, että ainakin muistoruusu on selvinnyt lauhasta talvesta voittajana. Äitienpäiväruususta en ole vielä ihan varma. Muuten etupihan pieni kukkapenkki näyttää nyt tältä. Syksyllä siitä otettiin pois pelkkää vartta olevat aroniat ja tarkoituksena on tehdä tästä hieno kukkapenkki. Siihen on vielä matkaa, mutta mikäs kiire tässä nyt on.

Oikein hyvää äitienpäivää äidilleni ja muille äideille ja emoille ja sijaisäideille! 

Aikainen lintu

madon nappaa

Aikainen herätys on oikeastaan mukavaa, vaikkei se aina vapaaehtoisesti kohdallani tapahdukaan. Tänäänkin olen ehtinyt jo vaikka mitä, kiitos kissojen. 

Kävin Porvoossa vanhemmillani ja perinteisesti kirppiskierroksella äitini kanssa. Tällä kerralla tein myös ostoksia. Tätä kaksikkoa katselin jo edellisellä kierroksella, varmasti yli kuukausi sitten. Silloin en raaskinut ostaa, nyt oli pakko. Ihan vain siksi kun olivat vielä jäljellä ja koska äitini heti muisti minun tarttuneen nähin kiinni viime kerrallakin. Selityksen makua, tiedän.

Jostain syystä minua viehättävät esineet joissa on jotain sadunomaista. Sitä löytyy mielestäni myös tästä kulhosta ja seinälautasesta. En tiedä mistä ovat, eikä sillä niin väliäkään. Tykkään kuitenkin.

Siivousvinkki

Eläintalouksiin

Ei Sulo-kissasta paljoa karvaa lähde, silti imuri on välillä kovilla. Varsinkin kun imuroin punaisia mattoja. Onneksi äitini on joskus osannut ostaa minulle sienen, joka irrottaa karvat matosta imuriakin tehokkaammin. Sienen käyttö vaatii vain vähän konttausta. 

Kyseiset karvat ovat lähteneet matosta imuroinnin jälkeen. Matto koki kirkastuksen. Minä mietin miksen käytä tätä sientä useammin. Tätä sientä voin suositella lämpimästi kaikkiin karvaisiin koteihin. 

Lukuvuorossa: Dominiguez Carlos Maria Paperitalo, Basam Books 2006, hankinta kirjamessuilta (2 eur).

Lapsi on lapsi

Aina vaan

Vanhempani ja veljeni kävivät eilen kylässä. Toivat tullessansa ison kasan omenoita, Sulo-kissalle vessamaton, kahvipaketin, kahvikermaa, vanilijakastiketta sekä omenapiirakan. Kaiken tämän jälkeen he lähtiessään ostivat kirppiskasastani tuikkukupin. Kun äitini kysyi tosissaan sen hintaa, ilmoitin leikilläni sen maksavan kaksi euroa. Äiti ilmoitti tähän, että isä maksaa siitä vitosen. Ei sitten auttanut muu kuin isän kaivaa lompakkoaan.

Kyllä se tämän perusteella siltä vaikuttaisi, että lapsi on aina lapsi ja lasta täytyy tukea. Vaikka lapsella ikää jo 48 vuotta olisikin.

Onnea

Orvokeille

Tänään on juhlapäivä, nimipäiviään viettävät kaikki Orvokit. Minun Äiti Orvokkini, minä sekä edesmennyt Helmi Orvokki. Myös Veljeni on Orvokki ja juhlii tänään. Lapsena neuvolassa veljeltäni oli kysytty hänen nimeään ja pieni poika oli iloisesti kertonut olevansa Orvokki. Oli ajatellut sen liittyvän sukunimeen kun kerran minulla ja äidilläkin tuo nimi oli. Siitä lähtien myös häntä on tänään onniteltu. 

Onnea kaikille Orvokeille!