Lujille otti
Marraskuun viimeisenä sunnuntaina oli tarkoitus valmistella joulua ja seuraavan viikon odotettuja vieraita. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tunsin itseni voipuneeksi ja väsyneeksi ja ihmettelin itsekseni mikä minua nyt näin laiskottaa. Hommat eivät luistaneet lainkaan.
Kun maanantai tuli hoidin aamutoimet ja iskin sormeni työkoneen näppäimistölle. Nopeasti kävi ilmi, etteivät silmät vaan yksinkertaisesti tahtoneet pysyä auki. Ilmoitin tilanteesta esihenkilölleni ja suljin läppärin kannen. Menin takaisin sänkyyn ja seuraavan 48 tunnin aikana olinkin sitten hereillä noin kuusi tuntia. Kissat saivat ruokansa ja muutkin huoltotoimet suoritin, niistä ei voi luistaa oli tilanne mikä hyvänsä.
Viikon se otti ja meinasi jo hermotkin mennä, kun ei edistystä tapahtunut. Kissat toki lämmittivät ja hoitavat, mitä nyt se arin hieman vierasti kun en kurkkukipuni vuoksi höpötellyt kuten yleensä. Eikä se yskiminenkään varmasti auttanut asiassa.
Nyt on taudista selvitty ja jo tovin vietetty normaalia elämää. Väsyttää toki edelleen niin vietävästi, muttei kyllä osaa sanoa onko se koronan seurausta vai tämä pimeyden. Vaan valoisampia aikoja kohden on menty jo muutamia viikkoja. Että kohta täältä pimeyden luolasta taas kömmitään ulos.
Voi hitsi, ikävää, että sinulle jäi väsymys. Minulla kesti viikon, mutta sitten olin taas täysin toimintakykyinen. Onneksi. Ensimmäiset kaksi päivää menivät täälläkin hämärän rajamailla. Ei niin rankkaa flunssaa toista kertaa haluaisi sairastaa, vaikka tauti ei sen vakavampi olisikaan.
VastaaPoistaSiitä tai tästä pimeydestä. Tänään toki havaitsin, että vielä iltapäivä neljän maissakin oli vielä valoisaa.
VastaaPoista