Vihdoinkin helmikuu
Miten tammikuu voikin tuntua aina niin pitkältä? Suorastaan maratonilta. Nyt se on tältä vuodelta ohi. Sateinen, loskainen ja lämmin. Outo ja ihmeellinen. Mukava ja osittain myös pelottava.
Uusi työ, ympärillä uusia ihmisiä, jotain tuttua ja paljon uutta. Olen innoissani.
Politiikan seuraamisesta tulen vain vihaiseksi, ja mietin miten pysyisin kartalla tapahtumista ilman, että sykkeet nousisivat joka kerta. Maailman meno pelottaa. Yritän siis noudattaa vanhaa oppia ja elää itse niin, että säilytän mielenrauhani. Välillä vaikeaa ja välillä helpompaa.
