Ylioppilaskunnan laulajat

Helsingin tuomiokirkossa

Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilaskunnan Laulajien (perustettu 1883!) konsertissa kuoron perustajan P.J. Hannikaisen muistoksi. 

Upea kuoro, upeat puitteet. Se on kyllä sanottava, että Johanneksen kirkon akustiikka on ainakin näin maallikosta parempi kuin Helsingin tuomiokirkon. Nautittava kokemus silti ja kun sieltä vielä riensin juoksujalkaa entisten työkaverieni get to gether -tapaamiseen niin helmikuu tuli päätettyä varsin mukavasti. 

Tätini nukkui ikiuneen

Surua ja iloa

Ihmisen elämään kuuluu iloja ja suruja sekä aimoannos ilkikurisuutta, vahvaa tahtoa, rakkautta elämää ja ihmisiä kohtaan. Paljon luettuja rakkausromaaneita, auringonpaistetta keväisinä päivinä, yli yhdeksänkymmentä juhlittua syntymäpäivää. 

Heippa, nyt mä meen, sanoi tätini ja nukkui pois. 

Jumalat

Suomen Kansallisteatteri

Visuaalinen, kiehtova, hauska, surullinen ja kerrassaan onnistunut Kansallisteatterin Jumalat -näytelmä. 

Kuva: Suomen Kansallisteatterin ladattavasta kuva-arkistosta
Kuvaaja: Saara Autere

Lisää esityksestä pääset lukemaan täältä: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/jumalat

Eikä yksikään pelastunut

Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä

Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten vuorostamme tarjosimme ruuat teatterin jälkeen. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä oli vuorossa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Varsin onnistunut esitys, sillä siinä mielessä olen rajoittunut, että Christien teoksissa pitää olla sellaista vanhanajan tunnelmaa. Tässä oli juuri sopivasti. 

Loppuaplodien aikaan sai kuvata ja sen tein. Viihdyttävä esitys ja kaikin puolin hieno päivä. 

Sirkus Soisalo: Starman

Vierailu Kansallisteatterissa

Teatterivuosi käynnistyi tammikuussa Sirkus Suosalon vierailulla Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Starman-esityksen kanssa. Monologin on kirjoittanut Juha Kauppinen. 

Oli hieno. Paikka eturivissä takasi sen, että pienimmätkin eleet ja ilmeet näki tarkasti. Ja karisma kantoi takuuvarmasti myös takariviin asti. 

Ohi on!

Vihdoinkin helmikuu

Miten tammikuu voikin tuntua aina niin pitkältä? Suorastaan maratonilta. Nyt se on tältä vuodelta ohi. Sateinen, loskainen ja lämmin. Outo ja ihmeellinen. Mukava ja osittain myös pelottava. 

Uusi työ, ympärillä uusia ihmisiä, jotain tuttua ja paljon uutta. Olen innoissani.

Politiikan seuraamisesta tulen vain vihaiseksi, ja mietin miten pysyisin kartalla tapahtumista ilman, että sykkeet nousisivat joka kerta. Maailman meno pelottaa. Yritän siis noudattaa vanhaa oppia ja elää itse niin, että säilytän mielenrauhani. Välillä vaikeaa ja välillä helpompaa. 

Valoja, jäätä

Ja pientä autoremppaa

Vaikka päivät ovat jo pidentyneet, en vielä ole pystynyt luopumaan kausivaloista. Kyllä ne tuovat tarvittavaa valoa tähän pimeään aikaan. Myös kenkien alla kivasti narskuva lumi auttaisi, mutta sellaisesta ei ole tänä talvena juuri saanut nauttia. Kun lumi on tullut, on se seuraavassa hetkessä sulanut pois. Kulkuväylille on sitten muodostunut jäinen polku. Joka talven murheenkryyni. 

Jotta olen selvinnyt kaatumatta autolle, olen laittanut nastakengät jalkaan ja autossa vaihtanut toiset kengät. Hieman hankalaa, mutta parempi kuitenkin niin. 

Perjantaina kävin tilaamassa kuoren autoni kuljettajan puoleiseen sivupeiliin. En tiedä miten peilin kuori on voinut noin vain irrota. En ole sitä kolhinut, joten ehkä irronnut jossain parkkipaikalla jonkun toisen henkilön toimesta. Uusi osa tilattu, sitä odotellessa.