Ennen talven tuloa

Eläinten hautausmaalla

Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, koleassa säässä, ennen kunnon talven tuloa. 

Marraskuu. Ei kolea sää kuitenkaan ollut ainoa syy, joka toi kyyneleet silmiini. 

Ryhmäteatterissa

Lemminkäisen äiti

Viime lauantaina kävin Ryhmäteatterissa katsomassa Anna Krogeruksen käsikirjoittaman, Eero-Tapio Vuoren ohjaaman näytelmän Lemminkäisen äiti. Kaikkinensa tämä esitys toi pintaan monia tunteita, itketti ja nauratti. Jäin miettimään mitä näemme läheisistämme ja mikä jää näkemättä. Uskoisin, että tarina on monelle tosi ja kertoo millaisessa oravanpyörässä me kaikki olemme ja millaisin keinoin yritämme elostamme selvitä. 

Rooleissa: Santtu Karvonen, Minna Suuronen, Marja-Leena Kouki, Nana Saijets, Aapo Salonen. 

Angels in America

 Suomen Kansallisteatteri - Pieni näyttämö

Tony Kushnerin näytelmä, jonka esittelyteksti kertoo sen olevan Suurteos rakkaudesta ja toivosta maailmanlopun aattona. Hesarissa oli tästä erinomainen arvostelu, eikä sellaista ole kuulemma juuri aikaisemmin näkynyt. Kriitikon mielestä kaikki oli täydellistä ja fantastista. 

En ole kriitikko, enkä kuvittelekaan olevani asiantuntija, mutta oli kyllä erinomainen! Ainoa hämmästyksen kohde ehkä oli se, että miksi näytelmän esityspaikaksi oli valikoitunut Pieni näyttämö? Olisin kyllä nähnyt tämän myös Suurella näyttämöllä. Valintaan on varmasti vaikuttanut jokin seikka, jota en itse ymmärrä. Näytökset näyttävät olevan loppuunmyytyjä tammikuun 2025 puoleen väliin asti, mutta sen jälkeen taas löytyy tilaa. 

Esitys kesti nelisen tuntia ja siinä oli yksi väliaika. Hienoja tekijöitä, näyttelijöitä! 

Kiitos taas teatteriagentti ystävälleni lippujen hankkimisesta! 

Elämäni Biisi

Musiikkitalolla tiistaina 15.10.

Olin onnekas, kun minulle tarjottiin kahta lippua seuraavalle illalle Musiikkitalolle. Siellä oli Elämäni Biisi -ohjelman erikoisjakson nauhoitukset yhdessä Radion Sinfoniaorkesterin kanssa. Normaalistihan nämä ovat suoria lähetyksiä, mutta tämä nauhoitettiin. Ymmärrettävästi, sillä RSO vaihtoi välillä myös soittimia. 

Erinomaiset paikat ja tosi mukava kokemus. Liput olivat löytyneet RSO:n kotisivujen kautta. Ehkä on pakko katsoa tämä erikoisjakso myös telkkarista, taisi tulla ulos loppiaisena. 

Pimenee, pimenee

 Kellot siirtyivät talviaikaan

Tässä kohdin vuotta ja varsinkin näiden aurinkoisten päivien ansiosta jaksaa myös iltoihin hiipivää pimeyttä. Talviaikaan siirtymisen jälkeen sitä pimeyden määrää jaksaa kyllä taas hämmästellä. Toisaalta noin kahdessa viikossa tilanne olisi kuitenkin ihan sama. 

Kotiin on viritetty pieniä valopisteitä, kattovaloja käytetään harvoin. Viherkasveja on siirretty lähemmäs ikkunoita ja puutarhan patiota on lakaistu lehdistä. Lehdet päätyivät kukkapenkkeihin luonnonmukaiseksi lannoitteeksi ja ne toivottavasti tuovat suojaa myös hyönteisille. Jotta haravan voi jättää rauhassa talviteloille kannattaa käydä tutustumassa SEY Suomen Eläinsuojelun tekstiin aiheesta, sen löydät ainakin haulla SEY ja haravointi facebookista. 

A.K.A (Toiselta nimeltään)

 Teatteri Jurkassa

Hyvä tapa viettää lauantaipäivää on käydä teattereiden päivänäytöksissä. Viime lauantaina tein sen ystävien kanssa Teatteri Jurkassa. Nyt teatteriagenttiystäväni haaviin oli tarttunut Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -hankkeen näytelmä. Näytelmän on kirjoittanut argentiinalainen Daniel J. Meyer. Aiheensa puolesta se olisi voitu kirjoittaa monessa maassa. 

Näytelmä oli monologi. Katsojat piti taitavasti otteessaan yli tunnin ajan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva lahjakas Carlos Orjuela. Esitys oli huikea ja kävin sen aikana läpi monia tunteita, lopussa pidättelin kyyneleitä. Monologia kuvailtiin teatterin sivuilla ravisuttavaksi ja sitä se oli. 

Syksyn esityksiin näyttäisi olevan vielä lippuja saatavilla ja se on kyllä suorastaan ihme! 

Aleksanterin teatteri: Rottien Pyhimys

Viime torstaina

Ystäväni houkutteli minut Aleksanterin teatteriin ja viime torstaina kävimme katsomassa Rottien Pyhimyksen. Teos pohjautuu Anneli Kannon kirjaan ja on myös hänen käsikirjoittamansa. Sävellykset ovat Jukka Nykäsen ja ohjaus Reetta Ristimäen. 

Teos on nähty ensin musiikkiteatteri Kapsäkissä ja vaikka tätä kiehtovaa tarinaa ei nähdä nyt enää tänä syksynä Aleksanterin teatterissa, kerrottiin teatterin sivuilla, että musikaali palaa ohjelmistoon ensi keväänä 21.2. - 12.4. Kannattaa käydä katsomassa,  sanon minä. 

Kirja on ollut lukupinossa kotona jo pitkään, mutta jostain syystä en ole siihen vielä tarttunut. Tämä musikaali sai innostumaan tarttumaan kirjaan ja syventämään tarinaa. Aikaisemmin olen nähnyt Anneli Kannon Veriruusut teatteriesityksen kun se oli nähtävillä Yle Areenassa. Aluksi ajattelin miten teatteriesitystä voi katsoa läppärinruudulta, mutta nopeasti se unohtui kun tarina ja taitavat näyttelijät veivät mennessään. 

Rottien Pyhimys oli monitahoinen musikaali ja pidin siitä kovasti. Esitys oli väliaikoineen 2 h ja 20 minuuttia ja tuntui, että se kului yhdessä hujauksessa.

Teatterilta pois kävellessämme oli lokakuinen ilma lämmin (+12 astetta) ja tuntui kuin olisi ollut muualla kuin Suomessa.