Eikä yksikään pelastunut

Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä

Ystävä tarjosi teatteripäivän meille kolmelle. Ehkä sen olisi pitänyt mennä toisin päin, mutta me sitten vuorostamme tarjosimme ruuat teatterin jälkeen. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä oli vuorossa Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Varsin onnistunut esitys, sillä siinä mielessä olen rajoittunut, että Christien teoksissa pitää olla sellaista vanhanajan tunnelmaa. Tässä oli juuri sopivasti. 

Loppuaplodien aikaan sai kuvata ja sen tein. Viihdyttävä esitys ja kaikin puolin hieno päivä. 

Sirkus Soisalo: Starman

Vierailu Kansallisteatterissa

Teatterivuosi käynnistyi tammikuussa Sirkus Suosalon vierailulla Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Starman-esityksen kanssa. Monologin on kirjoittanut Juha Kauppinen. 

Oli hieno. Paikka eturivissä takasi sen, että pienimmätkin eleet ja ilmeet näki tarkasti. Ja karisma kantoi takuuvarmasti myös takariviin asti. 

Ohi on!

Vihdoinkin helmikuu

Miten tammikuu voikin tuntua aina niin pitkältä? Suorastaan maratonilta. Nyt se on tältä vuodelta ohi. Sateinen, loskainen ja lämmin. Outo ja ihmeellinen. Mukava ja osittain myös pelottava. 

Uusi työ, ympärillä uusia ihmisiä, jotain tuttua ja paljon uutta. Olen innoissani.

Politiikan seuraamisesta tulen vain vihaiseksi, ja mietin miten pysyisin kartalla tapahtumista ilman, että sykkeet nousisivat joka kerta. Maailman meno pelottaa. Yritän siis noudattaa vanhaa oppia ja elää itse niin, että säilytän mielenrauhani. Välillä vaikeaa ja välillä helpompaa. 

Valoja, jäätä

Ja pientä autoremppaa

Vaikka päivät ovat jo pidentyneet, en vielä ole pystynyt luopumaan kausivaloista. Kyllä ne tuovat tarvittavaa valoa tähän pimeään aikaan. Myös kenkien alla kivasti narskuva lumi auttaisi, mutta sellaisesta ei ole tänä talvena juuri saanut nauttia. Kun lumi on tullut, on se seuraavassa hetkessä sulanut pois. Kulkuväylille on sitten muodostunut jäinen polku. Joka talven murheenkryyni. 

Jotta olen selvinnyt kaatumatta autolle, olen laittanut nastakengät jalkaan ja autossa vaihtanut toiset kengät. Hieman hankalaa, mutta parempi kuitenkin niin. 

Perjantaina kävin tilaamassa kuoren autoni kuljettajan puoleiseen sivupeiliin. En tiedä miten peilin kuori on voinut noin vain irrota. En ole sitä kolhinut, joten ehkä irronnut jossain parkkipaikalla jonkun toisen henkilön toimesta. Uusi osa tilattu, sitä odotellessa. 

Uusi kaappi

Kierrätyskeskuksesta

Olen viime kuukausina kierrellyt ahkerasti kirppiksiä ja Kierrätyskeskuksia. Sieltä on tarttunut mukaan muutamia kirjoja, astioita ja sen sellaista. Eräänä päivänä silmäni osuivat kaappiin. Kävelin jo sen ohi, kunnes minun oli pakko palata muutama askel takaisinpäin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Sijoituspaikkakin oli selvillä ja eipä siinä sitten muuta kuin myyjän kanssa keskustelemaan. Kuljetus olisi minulle tullut omien menojen vuoksi vasta joulun jälkeen, joten lähdin neuvottelemaan kuljetuksesta ystäväni kanssa. Kuinka ollakaan, sain kaapin kotiini vielä saman päivän iltana. 

Tuossa ollut avohyllykkö päätyi kissatarhaan, jossa sille oli sopiva paikka. Tämän kaapin myötä aamiaispaikakseni on tullut keittiö. Keittiön pyöreän valkoisen pöydän äärestä voin ihailla kaappia. 

Kaapin hinta oli 49 euroa ja kanta-asiakasalennus vähensi siitä vielä 10%. Ei hullumpaa! Vieressä oleva valkoinen pikkupöytä, jonka päällä on iso viherkasvi, on myös kierrätyslöytö vuosien takaa. Siitä maksoin muistaakseni viisi euroa. 

PS: Lattialla oleva valko-vihreä esine, on kissojen "raksukippo". 

Kun yksi asia johtaa toiseen

ja kolmenteenkin. 

Alkuvuosi on ollut täynnä kaikenlaisia sattumuksia, mukana on ollut myös hippasen hyvää onnea. 

Ensinnäkin TV (vuosimallia 2016) oli syksyn mittaan näyttänyt hajoamisen merkkejä. Kuvaruudun alareunassa oli sellainen vähän tummempi noin 20 senttinen raita, joka joulunpyhinä välkkyi välillä myös punaisena. Joulunpunaisena. Lisäksi pesukone (vuosimallia 2000!) oli alkanut valuttaa vähän ruosteista vettä pesujen yhteydessä lattialle, vaikka pyykit kyllä pesi. Ongelmat olivat olleet tiedossa, mutta vasta uuden vuoden päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin surffailemaan netissä löytääkseni korvaajat. Tämä on inhokkihommani, sillä on kohtuullisen vaikea ymmärtää eri yritysten ilmoittamia tärkeitä tietoja laitteista. Yritin vertailla ja tein tilaukset. 

Television hain noutovarastosta heti seuraavana päivänä. Vanha lähti sitä kautta kiertoon ja ystävällinen noutovaraston työntekijä auttoi kantamaan paketin autoon ja vanhan kierrätyskonttiin. Minä ajelin varovasti kotiin, ihan oven eteen. Siinä sitten käsilaukkua kaivellessani totesin, että avainnippuni oli kadonnut. Käsilaukku sinällään piti sisällään paljon tarpeettomia kuitteja, papereita ja nenäliinoja. Kävin siis rimputtelemassa taloyhtiön hallituksen jäsenen ovikelloa ja hän tuli avaamaan oven yleisavaimella, jotta sain telkkarin sisälle ja vara-avaimet matkaan. Sen verran tajusin, että missään vaiheessa en ollut kuullut mitään kolahdusta, joten avainnipun oli täytynyt tippua noutovaraston pihalle. Ajelin sinne takaisin ja kas, sieltähän nippu löytyi. Joku oli vahingossa ajanut niiden päältä ja kolme tavallista abloy-avainta oli hieman vääntynyt. Onnellinen sattuma, että löytyivät!  

Kotiin päästyäni olin saanut tekstiviestin, jossa minulle ehdotettiin pesukoneen kuljetusta ja asennusta (ja vanhan roudaamista kierrätykseen) seuraavalle viikolle. Aika sopi ja annoin tarvittavia tietoja. Kuinka ollakaan pesukone tuli kuitenkin jo heti seuraavana päivänä. Onneksi olin kotona! Pesukoneen asennus sujui hyvin, mutta sen aikana selvisi, että liitännän sisällä on pieni vuoto. Hyvin pieni, mutta täytyy sekin korjata. Raportoin taloyhtiön hallituksen jäsenelle ja sitten myös kylpyhuoneen käsienpesualtaan ylivuodon sihti mureni palasiksi kun sitä katsoimme. Taloyhtiöstä hoidetaan onneksi paikalle LVI-henkilö. Tulee jossain vaiheessa, kun vuoto ei ole suuren suuri, vain sellainen tihuttava. 

Ylivuodon sihtiä, sellaista minun tarvitsemaani, ei tietenkään löydy mistään. En edes tiedä minkä merkkinen kiinteä kylpyhuoneen allastaso ja -kaappi ovat. Kolmessa rautakaupassa kävin kyselemässä ja kolmannessa jo vähän hermostuinkin (anteeksi vaan!). Onhan se nyt järjetöntä, että yhden sihdin vuoksi pitäisi uusia koko systeemi. Pakko keksiä jokin toinen ratkaisu. Rautakauppa kierroksen jälkeen ajelin pienillä kierroksilla itsekin kissanäyttelypaikan parkkipaikalle niin voimalla, että etupuskurini ei tykännyt hyvää. Viereisen auton rouvat irvistelivät, niin minäkin. Kyselin miltä näytti, eikä kuulemma kamalan pahalta. Minä en uskaltanut edes katsoa, vaan painelin sisälle kissanäyttelyyn. Sieltä palattuani tarkastin tilanteen ja näytti hyvältä. Ei vaurioita. Että onnea mukana tässäkin. 

Huh. Nyt olen saanut vuodatettua tämän ulos, joten eiköhän tämä taas tästä. Sellainen tunne ollut päässä, että hurjaa säätöä koko alku vuosi. 

 

Uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta 

Uusi vuosi, sama vanha minä. 

Toivon vuoden tuovan meille kaikille lempeyttä itseämme ja kanssaihmisiämme kohtaan. Toivon toipumista, pehmeyttä ja pieniä ilon pirskahduksia tähän maailmaan, tähän aikaan. Toivon kunnioitusta toisiamme ja luontoa kohtaan, toivon kauniita puheita ja kauniita tekoja. Toivon arvostusta. 

Toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta, rakkautta ja rauhaa.