Syksy lähestyy

 kovaa vauhtia

Pihlajanmarjat punastuvat ja lämpimälläkin säällä on kaiken lämmön takana tuntuvaa kylmyyttä. Vaikka syksy on yksi lempivuodenajoistani, tuo sen saapuminen haikeutta. Talvikin on mukava, mutta ihan liian pitkä ja pimeä. Toivotaan lempeää ja pitkää syksyä. 

Pimenee, pimenee

 Kellot siirtyivät talviaikaan

Tässä kohdin vuotta ja varsinkin näiden aurinkoisten päivien ansiosta jaksaa myös iltoihin hiipivää pimeyttä. Talviaikaan siirtymisen jälkeen sitä pimeyden määrää jaksaa kyllä taas hämmästellä. Toisaalta noin kahdessa viikossa tilanne olisi kuitenkin ihan sama. 

Kotiin on viritetty pieniä valopisteitä, kattovaloja käytetään harvoin. Viherkasveja on siirretty lähemmäs ikkunoita ja puutarhan patiota on lakaistu lehdistä. Lehdet päätyivät kukkapenkkeihin luonnonmukaiseksi lannoitteeksi ja ne toivottavasti tuovat suojaa myös hyönteisille. Jotta haravan voi jättää rauhassa talviteloille kannattaa käydä tutustumassa SEY Suomen Eläinsuojelun tekstiin aiheesta, sen löydät ainakin haulla SEY ja haravointi facebookista. 

Päiväkävelyllä

Seurasaaressa

Avustin ystävääni opiskelutehtävässä ja päädyimme sen johdosta päiväkävelylle Seurasaareen. Päivä oli pilvinen, aurinko pilkahteli välillä ja taivas oli osittain dramaattisen tumma. Vältyimme kuitenkin sateelta ja hyvä niin, kun matkassa oli mukana myös kamerani. Rakas, jota ulkoilutan nykyään liian harvoin. 

Vaikka tämä lämmin syksy ahdistaa hieman, niin toki siitä pitäisi osata myös nauttia. Syksyn värit hivelevät silmää ja tarjoavat parastaan. 

Teatterisyksyn avaus

Teatteri Jurkka: Vaikutus

Teatterisyksy on nyt avattu lauantain päivänäytöksellä teatteri Jurkassa. Ja vau, mikä aloitus. Todella vaikuttava näytelmä ja ihan nappiin mennyt roolitus, ainakin minun mielestäni. 

En oikein osaa muuta sanoa, kun että upea, kertakaikkisen upea. Teatteri Jurkan sivuilta kopioin tänne vielä nämä tekijät: 

Kirjoittanut: Lucy Prebble
Suomentanut: Reita Lounatvuori
Ohjannut: Tuomas Parkkinen
Näyttämöllä: Elsa Saisio, Mikko Nousiainen, Anna Böhm ja Roderick Kabanga
Skenografia: Anna Sinkkonen
Videosuunnittelu: Paula Lehtonen
Valo- ja äänisuunnittelu: Saku Kaukiainen

Jos et ole vielä tutustunut teatteri Jurkkaan, niin suosittelen sitäkin. Tämä pieni (kotisivujensa mukaan 51 paikkainen) ja viehättävä huoneteatteri on Kruunuhaassa. Numeroituja istumapaikkoja ei ole, joten jos haluaa istua seuralaisensa vieressä, niin kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä. Teatterin ovet avataan tuntia ennen esitystä ja tilassa on myös pieni baari, josta voi ostaa virvokkeita. 

Vaikka teatterissa suhteellisen usein olenkin vieraillut, niin teatterin mahdollista kummitusta en kuitenkaan ole koskaan tavannut. Ehkä hän ei vieraile yleisölle avoimissa tiloissa esityspäivinä. Teatteri Jurkkaan pääsee tutustumaan täältä: https://www.jurkka.fi/

Mainittakoon, että liput esitykseen olen hankkinut ihan itse. Ei siis ole maksettu mainos. 

Lisää valoa

Syksyyn ja talveen

Viime talvena kävi selväksi, että tämän talouden valaisimille on pakko tehdä jotain. Yläkerran työhuoneessa kattovalo vilkkui eikä kunnollista valaisinta ollut työpöydälläkään. Alakerrassa toinen kattovalo vilkkui myös, eikä eteisen valaisin tuonut tarpeeksi valoa. Jostain syystä olin unohtanut läheisessä kauppakeskuksessa olevan valaisinliikkeen, enkä todellakaan ollut ymmärtänyt, että sieltä saa myös asennuspalvelua ja sen sellaista. 

Nyt kaikki on laitettu kuntoon ja kotoa löytyy myös uusia valaisimia. 

Keltaista työhuoneeseen (ostettu Bauhausista) 

Olohuoneessa liihotellut lintu päätyi eteiseen. 
Tämän olen aikanaan hankkinut tilapäiseksi Desing House Stockholmista, 
olikohan joskus 1990-luvulla ja niin vain liihoittelee edellen. 
(Katto kaipaa vähän putsausta, ehkä joku vuosi teen tämänkin) 

Olohuoneen valaisimet,
ruokapöydän päällä isompi ja sovan edessä pienempi. 
Molemmat ostettu Valomannista, isompi jo muutama vuosi sitten, 
pienempi tänä kesänä. 

Seuraavana mielessä itsepalvelukirppispöydän hankkiminen ja kaappien siivous. Se ottanee kuitenkin aikalailla aikaa. 

Omenasato

 ja vanha perinne

Vanhalla omakotitaloalueella, siellä missä äitini asuu, on ollut tapana laittaa tienvarteen omenoita. Silloin jos sato on ollut suuri, siitä on hyvin riittänyt jaettavaksi, vaikka pihalla on omenapuita jäljellä enää kaksi. 

Tänä syksynä äitini on tehnyt kuten ennenkin. Ämpärissä on ollut tarjolla ohikulkijoille omenoita. Valitettavasti vaan joku, lapsi tai aikuinen, on päättänyt haukata jokaisesta omenasta palan ja heittänyt ne sen jälkeen ympäriinsä tielle. Sen jälkeen äitini on ne sieltä siivonnut pois. 

En vaan millään voi ymmärtää tällaista käytöstä. En sitten millään. Tulee kertakaikkiaan paha mieli. 

Väistämätön tosiasia - syksy

Syksy tulee

Vaikkei millään vielä haluaisi, niin syksy tulee. Matalalla paistava aurinko ja rankkasade kilvoittelevat päivistä. Pihalla olevat ruukut ja kastelukannut täyttyvät sadevedestä. Paljaat varpaat palelevat, peitto on jo vaihtunut paksumpaan.

Minun tekee mieli pähkinöitä. Sen sijaan napsin D-vitamiinia ja yritän aamuväsymyksestä huolimatta jatkaa kesällä aloittamaani tapaa syödä aamiaista ennen kuin muu päivän tekeminen vie voiton.

Välillä asioita pääsee ihon alle. Harjoittelen edelleen miten saisin ne sieltä pois. Joskus onnistun, joskus en. Pitäisi onnistua aina. Tai vaihtoehtoisesti voisin antaa niiden olla siellä ja olla välittämättä.

Sanoja, joita pitäisi välttää: pitäisi, täytyy, pakko 

Luonnollinen herätys

vs herätyskello

Heräsin tänään ennen kuutta. Hiljalleen ryhdyin tutkailemaan puhelimesta somekanavia. Korjasin yöpöydältäni pois eilisiltaisen iltapalan astiat. Kävin ruokkimassa kissat. Rapsuttelin niitä hetken. Päivitin instaa. Punnitsin pikkukissat, tein itselleni aamiaisen ja nautin sen sängyssä murustellen. Luin kirjaa. Tuntuu hyvältä. On ihana herätä aikaisin. Kaikki on niin hiljaista. Ulkona niin tyyntä ettei puissa väreile edes lehdet, isolta tieltä ei kuulu auton ääniä ja naapurin lapsetkin tuntuivat vielä nukkuvan.

Mikä siinä sitten on, ettei samaan aikaan herätyskellon sointiin ole lainkaan mukava herätä? Että se tuntuu lähes ahdistavalta? Silloinkin kun herätys johtuu jostain tavallista arkea mukavammasta asiasta.

Rauhallinen viikonloppu

Odotusta

Toisina viikonloppuina tuntuu olevan paljon tunteja kun ehtii niin paljon. Tänä viikonloppuna tilanne on ollut toinen. Tunteja on ollut paljon, koska en ole tehnyt juuri mitään. Odottanut vain, ottanut päiväunet molempina päivinä, syönyt, kuunnellut Potteria (Harry Potter ja liekehtivä pikari), lukenut sisustuslehtiä, kahvitellut, katsonut Australian Masterchefiä. Leiponut puolukkapiirakan. Shoppaillut kierrätyskeskuksen nettikaupasta kirjoja. Rapsuttanut kissoja ja koiraa. Olen lähestulkoon pitkästynyt.

Olen kuunnellut sadetta ja halunut mennä. Olen ihaillut syksyn kirpeyttä ja aurinkoa. Olen halunnut lomamatkalle auringon alle, mennä pitkälle kävelyretkelle ja merenrantaan. Olen halunnut mennä ostamaan kissanhiekkaa ja käymään äidillä.

Vaan muuttolinnut, ne menevät, kaakatus kuuluu tätä kirjoittaessa avoimesta parvekkeen ovesta. Paljaita varpaita vähän paleltaa. Lähellä olevalta isolta tieltä kuuluu autojen ääniä, kiireisiä, rauhallisia. Aika raukea olo. Viereisessä huoneessa kissa availee liukukaapin ovea mennäkseen sinne vaatteiden sekaan.

Pöydällä on pastakulho. Mautonta sanoisin, unohdin suolan. Mutta muistin maksaa muutaman laskun. Kaikkea ei voi muistaa.

Toimeliasta ja rauhaisaa

Viikonloppu

Tässä viikonlopussa oli tunteja niin, että ehdin olla sekä toimelias että myös levätä. Eilinen vierähti Porvoossa äidillä. Siellä oli sitä tuttua puuhaa, ikkunoiden pesua ja verhojen vaihtoa. Tosin äitini oli jo viikolla itse kiipeillyt vaihtamaan olohuoneen verhot, ihan salaa kuulemma, niin ettei paikalla ollut veljenikään ollut mitään kuullut eikä huomannut. Tuntui olevan jopa ylpeä kun salaa sai moisen kielletyn homman tehtyä (kielletty koska osteoporoosi ja taipumusta huimaukseen).

Vanhat omenapuut (joista jäljellä enää kaksi), tuottivat ennätyssadon. Keräsin omenoita itselleni ja muutamalle ystävälle. Jaoin viestiä eteenpäin sadosta. Myös kriikuna tai luumu, en oikein tiedä kumpi, tuotti hurjan sadon. Kahviteltiin ja syötiin vasta leivottua omenapiirakkaa, käytiin kirppistelemässä ja äidin siskojen luona kyläilemässä.

Vaikka en pidä aikaisin heräämisestä herätyskelloon soittoon, pidän aikaisin heräämisestä. Tänään heräsin kuudelta. Rapsuttelin kissoja seitsemään kunnes ryhdyin hommiin. Book Beat päälle (Harry Potter ja Azkabanin vanki) ja kylpyhuoneen siivoukseen, jossain kohdin keitin kahvin ja söin puuron ja sitten jatkoin taas. Kaksi koneellista pyykkiä, imurointia, järjestelyä ja muuta.

Boksista Austraalian Masterchefin torstain jakso ja pieni kävely kauppaan. Nyt onkin ihan sitten jo sellainen olo, että kun käy pesulla ja painuu pehkuihin lukemaan, ei tarvitse lukea pitkään kun jo nukkumatti kutsuu. Kaikkinensa hyvä viikonloppu.

Untuvapeitto

ja villasukat

Toukokuusta lähtien olen nukkunut ilman villasukkia ja vain lakana peittonani. Toissailtana hain ohuen untuvapeiton ja viime yönä nukuin sen alla jo villasukat jaloissani. Oli pehmeä pesä, niin pehmeä etten millään olisi halunnut sieltä aamulla pois. En, vaikka nukuttuja tuntejakin oli takana ihan sopiva määrä ja olo on kohentunut entisestään (kiitos korjatun lääkityksen).

Kuva Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. 

Osa kodin harvoista viherkasveista on siirretty parvekkeelta sisälle, osa ulkoa parvekkeelle. Muutama kasvi sai uudet mullat. Tänä syksynä yritän saada pelakuut eli siis pielikit (Terkkuja vaan S!) talvetettua ulkovarastossani. Saa nähdä miten käy. Hyllyn ajattelin vuorata jostain kohdin styroksilla, en tiedä auttaako vai ei. Ja ehkä osa pelakuista pitäisi istuttaa isompii ruukkuihin. Pitää vähän selvitellä.

Syksy on selvästi tulossa. Tämän kesän jälkeen se tuntuukin taas ihan hyvältä. Yksi alkavan syksyn kohokohdista on tietenkin Australian Masterchef. Että voinkin tykätä yhdestä tv-ohjelmasta niin paljon. Siinä kannustetaan, iloitaan, nautitaan ja opitaan. Jos et ole sitä vielä katsonut, niin nyt on aika!

Ei ne kaikista uusimmat lenkkarit

Sadesään jalkineet

Aamuinen sää pisti pohdiskelemaan jalkinevaihtoehtoja. Keltaisia kumisaappaitani en viitsinut jalkaan laittaa, ne ovat jo parhaat päivänsä nähneet kun olen käyttänyt niitä puutarhatöissä. Pienen harkinnan jälkeen päädyin "ei niihin kaikista uusimpii lenkkareihini". Olin erittäin tyytyväinen muistaessani ne ja kävellessäni niillä lätäköiden halki aamusella. 

Iltapäivällä hymy oli asian suhteen jo vähän hyytynyt. Huomasin kenkien pintamateriaalin hapertuvat. Kenkiin oli tullut halkeamia. Vastahan nämä ostin. Vasta kaksikymmentä vuotta sitten. 

Kävelyllä

Porvoossa

Aamulla hyvissä ajoin, viikonlopuksi hyvissä ajoin, lähdin Porvooseen. Ilman aamukahvia ja aamiaista kuten yleensä. Kun minua odotetaan, on minulla yleensä voileivät perillä valmiina ja kahvi tippunut. Äiti hemmottelee.

Minä hemmottelin äitiäni pesemällä keittiön ikkunan ja sen kaikki välit. Verhoja ei kuulemma vielä talvisemmiksi sopinut keittiöön vaihtaa, eikä käytävämattoja. Ne vaihdetaan vasta kun kissat ovat syksyn kyläilyreissunsa sinne tehneet.

Lähdimme kirpputorille, tällä kerralla kävimme vain yhdellä. Äiti löysi kauan etsimänsä tikkitakin, minä löysin kolme kirjaa ja lapaset. Äiti maksoi. Sieltä ajelimme hautausmaalle, parkkeerasimme pisimmälle mahdolliselle parkkipaikalle ja kävelimme isän haudalle. Aurinko paistoi ja valo hemmotteli. Taivas sinisenä, puut keltaisina ja punaisina. Syksyn väreissä.

Kävimme ostamassa valkoisen kimpun ystäväni isän muistolle. Liikutukseltani en löytänyt sanoja. Vuosi sitten oli toisin päin.

Muuttolinnut kaakattavat, parvekkeen ovi on auki ja varpaita palelee. Radiossa menee ohjelma tv-sarjojen musiikista. Kissa tuli viereeni. Minulla on nälkä, jääkaapissa vielä eilisen illallisen rippeitä.

Hyvä viikonloppu. Erinomainen viikonloppu.

Syksy tuli

enkä minä ole siihen vielä yhtään valmis

On jotenkin surullinen olo. Vaikka syksystä pidänkin, haluan sen mielellään tulevan kesän jälkeen. Ei syksyä syksyn perään oikein jaksaisi. Vaikka pidänkin kohtuullisista kesälämpötiloista, haluaisin kuitenkin sen kesän.

Eilen syksy iski kunnolla päälle. Hienon perjantain jälkeen herätys sateiseen aamuun tuntui ensin hyvältä, sitten se vei minusta voimat. Eivätkä ne palautuneet edes kolmen tunnin päiväunien jälkeen. Lähdin kuitenkin vielä iltasella muutamaa ystävää tapaamaan yllätyisvierailuille. Ajellessani pimeässä, sateisessa kaupungissa huomasin ensimmäistä kertaa lehtien jo kellastuvan.

Enkä ensi kesä on sitten täydellinen? Lämmin, aurinkoinen, täynnä joutilasta aikaa ja tarmoa tehdä asioita mistä tänä kesänä vain haaveilin.

Hengitä, hengitä

Hengitä ja nauti

Töihinpaluu, pihlajanmarjat, aamukaste, pimenevät illat ja se hengitys. Muista se hengitys, ystävä hyvä. Kun työtehtäviä tuppaa tulla toisensa perään ja itse kahmit niitä tiedostamattasi lisää, hengitä, hengitä ja mieti mihin keskityt, mitä teet. Tee, älä ryntäile, älä eksy polulta. Nauti työstä ja hengitä. 

Hengitä kun astut ulos ovesta, hengitä kun teet ja hengitä kuin olet. Lue se siitä rannekkeesta minkä itsellesi ostit.

Voi elämä

kiihtyvä elämä

Elämä menee eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Kun ei vielä ole oikein saanut syksystäkään irti, on jo talvi ja huomaamattani joulu. Joulukoristeet ovat visusti tallessa, esille niitä ei ole vielä laitettu. Ehkä ensi jouluksi sitten? Joululahjoja on hankittu muutamia, muutamia puuttuu.

Kalenteri täyttyy vieraista ja uusista ystävistä. Ruokakauppaan ehtii harvoin ja silloinkin sitä yleensä ostaa jotain kissoille, kermaviiliä ja kananmunia tai jauheliaa tai sydäntä. 

Minä haaveilen kaupungista ja epämääräisestä vaeltelusta, vaikka kotonakin on hyvä. Haluaisin lukea kirjoja ennen höyhensaaria, mutta höyhensaaret kutsuvat ilta illan jälkeen vain muutaman sivun jälkeen. Joskus jopa ennen niitä sivuja, niin kuin esimerkiksi nyt.

Ajatuksia

ajatuksia

Päässä on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia siitä ja vähän tuostakin. Monasti  olen autonratissa ollessani miettinyt, että tästä kyllä kirjoitan. Sitten kun olen päässyt kotiin, ovat ajatukseni kadonneet kuin tuhka tuuleen.

Ainakin olen mietiskellyt asioiden perspektiivejä, mikä on iso asia jollekin ja mikä toiselle. Edelleen mietin, että pitäisi kuvata kaksi liikenneympyrää, ne mistä pidän, mutta se taisi nyt tältä vuodelta jäädä. Olen miettinyt sitä miten seitsemän lämpöastetta tuntuu nyt hyytävän kylmältä ja miten keväällä asteiden takaa tuntuu jo kesän lämpö, Sitten oli vielä niitä kaikista parhaimpia ajatuksia, niitä missä oivalsin. Täytyy vain toivoa, että omaksuin oivallukseni ja ne jäivät elämään alitajuntaani. Mistään muulta en nyt tunnu niistä kiinni saavan.

Lukuvuorossa: Pakkanen Outi, Peili, Otava 2016, omasta kirjastosta. 

Viimeisiä viedään

Syksy

Aurinkoisia syyspäiviä on riepotellut viiltävän kylmä tuuli. Puolen tunnin ulkolu oli tarpeeksi, hanskat eivät vielä olleet matkassa. Ehdin kuitenkin yhdessä espanjalais- ja venäläisturistien kanssa kuvata hetken Porvoon vanhalla sillalla. Sitten kävin hautausmaalla tervehtimässä isääni.

Oli hyvä päivä.

Lisää sumua

Työmatkalla

Tänäänkin oli ihana aamusumu. En voinut vastustaa vaan piti ottaa muutama kuva. Onneksi pääsin käymään korkean talon ylimmässä kerroksessa ja mukana oli puhelin. Maisemat olivat komeat ja minä harmittelin puuttunutta järkkäriä.

Nyt toivon, että heräisin sunnuntaina aikaisin ja olisi sumuinen aamu. Mielessä on muutama paikka, jonne haluaisin kamerani kanssa rientää.

Sumu ja värit

Kuuhulluusko iski?

Ajanmyötä olen havainnut, että matalapaine vaikuttaa mielialaan. Matalapaineella väsyttää, eikä oikein mikään huvita. Itsensä saa pakottaa tekemään asioita. Nyt mietin onko minusta tulossa kuuhullu? Toisaalta en kyllä edes tiedä onko nyt täysikuu.

Niin tai näin, tänään heräsin neljältä eikä uni sen jälkeen enää tullut. Seurustelin kissojen kanssa, pakkasin kimpsut ja kampsut ja ajelin sakeassa sumussa Porvooseen. Jos olisi ollut aikaa ja kamera, olisin varmasti pysähtynyt kuvaamaan aavemaista näkymää. Nyt pysähdyin vain tiputtamaan syntymäpäiväkortin täysiä vuosia täyttävälle ystävälleni. Onnea vaan P, vaikka oletkin karannut muille maille juhlistamaan päivääsi.

Erinäisten syiden vuoksi vasta tänään oli ensimmäinen istunto perunkirjoitusasioissa. Paperit olivat suurinpiirtein kasassa ja uskon tämän olevan helppo asia. Sitten jännitetään niitä veroja.

Illalla kävin joogassa. Matkalla tapasin ystäväni syksyn, tervehdin sitä ja toivotin tervetulleeksi.