luettavana
Minulta kysyttiin eilen, mitä kirjaa tällä hetkellä luen. Tiedä mitä tapahtui, mutta aivoihin tuli aivan tyhjä tila. En muistanut kirjaa, en kirjailijaa. Muistin vain keltaiset kannet ja kirjan pitkät lauseet. Kotona oli tarkistettava asia heti. Kirjan etukannessa olikin mustavalkoinen valokuva! Onneksi sentään takakansi oli tässä pokkarissa keltainen. Pitkiä lauseitakin yritin etsiä, mutta suurimmaksi osaksi lauseet vaikuttivat normaaleilta. Etsimällä etsittyäni löysin yhden pitkän:
"Laulua laulettiin päivittäin kaikissa tilaisuuksissa, onnellisella, murheellisella, kimeällä, heikolla, tummalla, sointuvalla, epävireisellä tai kirkkaalla äänellä, kaikissa mielentiloissa, kaikissa olosuhteissa, tuomitsematta, riippumatta mitä kotona oli tapahtunut, niin kuin sisäkkö hyräili katsellessaan jäätelötortun sulamista isovanhempieni kotona, vaikka eivät he vielä silloin isovanhempia olleet, sillä minä en ollut vielä edes syntynyt eikä minulla ollut mahdollisuutta siihen, tai niin kuin juoksupoika vihelteli samana päivänä samassa talossa mennessään kohti kylpyhuonetta, jossa luultavasti myös eräs nuuori nainen oli hyräillyt peloissaan ja kyynelissä ja märissään vähän aikaisemmin."
Hengästyttävän pitkä lause. Minä lukisin mielelläni lyhyempiä. Kirja on kyllä vielä aivan alkutekijöissään, katsotaan mihin tämä vielä etenee. Ehkä kuitenkin kannattaisi tarttua kirjaan illalla hieman pirteämpänä.
Marias, Javier: Valkoinen sydän (Seven pokkari)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ennen talven tuloa
Eläinten hautausmaalla Olen tiennyt missä se on, mutta en ole koskaan siellä vieraillut. Tänään hain ystävän matkaan ja kävimme yhdessä, kol...
-
Varpaat jäässä Auringon pilkahdukset tuovat lupauksen keväästä, mutta se on huijausta yhtä kaikki. Nyt on talvi, voiko sanoa, että jopa syd...
-
Kuvamuistoja Äiti sai marraskuussa diagnoosin: altzheimer. Se ei tullut yllätyksenä. Lääkitys tuntuu piristävän mieltä. Joulupöydässä eniten...
-
ja kesäloma Tämän kesän projekteja ovat olleet kissatarha ja parveke. Kissatarha toteutui jo alkukesästä ja eilen kohentui parveke. Aikamo...
Niin, vaikea sanoa. Minustakin noin pitkiä lauseita on raskas lukea. Enkä ole sitä mieltä, että ne olisivat hyväksi missään tilanteessa, vaikka jokunen Nobel-voittajakin sellaisia sepustaa. Tässä suhteessa olen sitä mieltä, että ytimekästä lehtikirjoitustekstiä tuottavat kirjoittajat ovat parhaita kirjailijoita ;-)
VastaaPoistaEhkä se vaikuttaa muistamattomuuteesi, että olet lukenut kirjaa väsyneenä - tai että se on väsyttänyt sinua?
Hih, jos kirjoittajalta loppuivat pisteet.
VastaaPoistaNymmua naurattaa! Nettimartan huumorinkukkanen on mahroton. Niin, jos pistenäppäin vaikka lakkas toimimasta! Tai pisteet muuten vaan loppu maailmasta :-D
VastaaPoistaPitkät lauseet ovat hen-gäs-tyt-tä-viä!
VastaaPoistaSaila: Noin pitkät lauseet saattavat kyllä väsyttääkin. Ainakin minua! Kirja tuntuu kyllä kiinnostavalta, mutta nyt tuntui olevan väärä hetki sille. Jätin siis kesken!
VastaaPoistaNettimartta: Tai sitten ne olivat liian kalliita käytettäviksi?
Saila: Vaihtoehtoja on monia :D
Myrsky ja Minna: Kyllä!