Jos edellinen valokuvauskurssi ja valkotasapainon ymmärtäminen veivät minut hyviin ja korkeiseen tunnelmiin, olen nyt rysähtänyt alas. Hyvin alas ja hyvin kovaa. Ihan pohjalle. Tuntuu etten enää ymmärrä yhtään mitään, eivätkä kuvat onnistu senkään vertaa kun ennen kursseja.
Vaan kaipa tämä oli odotettavissa. Toinen kurssikavereistani ainakin on varoitellut, että näin saattaa käydä ja oikeassa oli. Vaan ehkä tästä vielä ponnistetaan ylöspäin, kunhan vaan se ymmärrys löytyisi. Ho hoi, ho hoi.
Eihän tuo kuva ainakaan huono ole..:)
VastaaPoistaNo ei, mutta taisikin olla otettu ihan automaatilla :)
PoistaPer aspera ad astra :)
VastaaPoistaGoogletin...toivottavasti näin!
PoistaJuurikin noin käy, aina. Reippaasti vaan etiäpäin (sano mummu lumessa).
VastaaPoistaNiipä!
PoistaNo mikä siinä nyt?
VastaaPoistaEikun lisätietoa kaivamaan siitä mikä jäi tukahduttamaan... jes?
Joo, jotenkin olisin kyllä kaivannut hieman teoriaa ja....
PoistaNo osaathan sinä jo ilman kurssiakin, ja opit koko ajan lisää. Erehdykset ja virheet on lisäksi kaikkein parhaita opettajia.
VastaaPoistaJotain kyllä, mutta lisää haluaisin oppia!
PoistaIhan kuin minun tanssikurssien kanssa. Ensin kokee valtavaa oppimisen ja oivaltamisen hurmaa, minkä jälkeen romahtaa kun huomaa miten vähän osaa. Ja lopulta löytyy tasapaino oppimiseen: osaa nauttia siitä mitä osaa ja iloita jatkuvasta uudan oppimisesta. Ja lopettaa vertailun...Oppiminen aikuisiässä on ihanaa ja aallokossa kulkemista. Ja usein intohimoista...Minuakin muuten kutittaa nuo valokuvauskurssit.
VastaaPoistaHyvin kuvailtu! Toivon, että toteutuu. Valokuvauskursseilla on mukavaa!
PoistaAluksi varmaan miettii liikaakin teknisiä asioita kuvatessaan. Ja kun on oppinut uusia asioita, katsoo kuviaankin uusin silmin. uuden oppiminen on kuitenkin aina kivaa.
VastaaPoistaOlet oikeiassa, kaikessa. Nyt pitäisi vain harjoitella, harjoitella, harjoitella.
Poista