Valokuvauskurssi jatkuu edelleen. Se on ehkä hauskin valokuvauskurssi näistä kolmesta mihin olen puolen vuoden sisällä osallistunut. Se on myös kurssi, missä olen kokoajan enemmän tai vähemmän kujalla. Aika pimeällä kujalla.
Välillä kuvittelen, että ymmärsin jotain ja seuraavassa hetkessä kuvitelmani romuttuu. Hauskaa tämä silti on, kuvata ja kokeilla, muutaa asetuksia ja kokeilla taas. Sen verran on tullut kokeiltua, että olen ilmeisesti onnistunut saamaan oikeaan käteeni tenniskyynärpään. Eikä ranteessakaan hyvältä tunnu. Kun otan kameran käteeni irtosalaman kanssa ja liikuttelen sitä, tiedän tarkalleen mikä on se liike mistä nämä vaivat ovat saaneet alkunsa. Kurssia on jäljellä kaksi kertaa kaksi ja puoli tuntia, sitten täytyy kuvata taas kevyemmällä kalustolla, tarkoittaen, että irtosalama saa hetkeksi jäädä.
Niin ja kuinka se liike sitten pysäytetään salamalla? Toivottavasti kurssin lopuksi osaan vastata tuohon kysymykseen. Nyt se hoidetaan kokeilemalla ja tuurilla.
Lukuvuorossa: Waters Sarah Parempaa väkeä, Tammi 2015, lainassa ystävältä.
Keskittynyt katse Namusella :)
VastaaPoistaUusi huiska ;)
PoistaKuulostaa silti kivalle kurssille. Mutta on siinä varmaan haastetta. Voi olla että on helpompi kuvata ilman ensimmäistäkään kurssia ;)
VastaaPoistaTotta! Vaan kyllä kurssittelukin mukavaa on :)
PoistaSinähän pystyit loistavasti pysäyttämään liikkeen H-pentuja kuvatessasi. Tuli pusuja ja näyttäviä ilmalentoja ja mahtihyppyjä.
VastaaPoistaNäin jälkikäteen ajatellen se oli kyllä varsinainen ihme!
PoistaInnokas ja söpö Namu!
VastaaPoistaOli kiinnostavaa - ainakin hetken!
PoistaMä aloitin kanssa saman pimeiden kujien kamerakurssin. Tai sitten mäkin vaan oon ihan kujalla :)
VastaaPoistaHeh! Onpa hauskaa, eikö?
PoistaOn niitä parempiakin adjektiivejä.. niinkuin vaikea esmes :) Mutta hauskaakin kyllä, välillä ;)
PoistaNamu hyökkää ♥
VastaaPoistaKyllä! Uusi huiska on aina pop.
Poista