Marraskuu
Aika lentää. Kotona käy vieraita harva se ilta. Viimeisimmän kuuden viikon aikana on ollut kaksi arki-iltaa ilman vieraita ja tänään kokonainen päivä. Vaikka välillä haluaisi olla vaan yksin kotona. lukea kirjaa tai tuijoitella ikkunasta ulos, nyt ei ole sen aika. Kunhan vuosi on vaihtunut, niin sitten erakoidun. Sitä ennen mennään täysillä eteenpäin. Tiedän, että ahkeruus palkitaan ja täältä lähtee vuodenvaihteen jälkeen uusiin koteihinsa erinomaisen hienoja kissoja, sosiaalisia ja reippaita.
Tänään, vapaapäivänäni, nautin aamiaisen vuoteessa. Luin kirjaa ja olin vaan. Imuroin karvoja, kissanhiekkaa ja niitä pieniä kiviä mitä kulkee kengissä sisälle kilokaupalla. Sitten lähdin ostoksille, päämäränä Kampissa avattu Mujin pop up -myymälä. Löysin mitä hain ja vähän päälle. Nyt ovat kylpyhuoneen vanutupot saaneet uuden kannellisen purtilon, eikä se mene rikki kuten edeltäjänsä.
Jonotin Amos Anderssonin taidemuseoonkin puolisen tuntia. Sitten veivät vilu ja nälkä voiton. Fafa'sissa herkullinen falafel-hummuspita ja sitten kotiin. Nyt taustalla pyörii pesukone, vieressä teetä ja suklaata, pieni päivitys ja sitten yhdistyksen hommiin nettipäivityksiä tekemään. Oivallinen päivä. Vaikkei isää enää olekaan. Nyyh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ylioppilaskunnan laulajat
Helsingin tuomiokirkossa Tapaaminen Kluuvikadun Fazerilla, herkkuja, hieman kuplivaa. Pienellä porukalla Helsingin tuomiokirkossa Ylioppilas...

-
ja suurta surua Perjantaina 3.6. isäni lähti taksilla sairaalaan. Vapaaehtoisesti, ihan itse. Samana päivänä hänellä todettiin parantuma...
-
arkeen Silloin kun tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Samana päivänä kun sain Namu-kissan kotiin , sain tietää, että saan lyhyen määräaikaise...
-
Hyvästit Viime yönä sain puhelun sairaalasta kello 01:13. Isäni oli nukkunut pois. - Eeva Kilpi - Ajoin aamuvarhain Porvooseen. Käv...
♡
VastaaPoista♥
PoistaTyön ohessa sinulla on aika kovaa vilskettä mutta palkitsevaa. On kuitenkin ohitsekiitävä vaihe elämässä, ja sitten saat huokaista helpotuksesta ja huilata. Niin kuin tuossa kuvaatkin.
VastaaPoistaPysähdyin miettimään omaa isääni. Hämmentävää ajatella, että isäni kuolemasta on kulunut jo 26 ½ vuotta. Kuollessaan hän oli vuotta nuorempi kuin minä nyt. Mutta mielestäni paljon vanhempi kuin miksi minä itseni nyt koen. Hämmentävää.
Aika on ihmeellinen. Se tekee välillä tepposia. Minunkin pitäisi numeroiden mukaan olla aikuinen.
PoistaTuo Amos A on kyllä melkoinen arvoitus, ei tiedä milloin sinne voisi päästä lyhyistä jonoista. Tai tietää: työaikaan. Pitää sumplia jotenkin, sillä ehdottomasti haluan nähdä sen näyttelyn.
VastaaPoistaHienoja aikuisia kisuja sieltä on tulossa, olet taas tehnyt urakan ja urotyön!
Tämä on palkitseva urakka. Edellinenkin oli ja on ihana seurata edellisten ihanuuksien reipasta elämää.
Poista