Brunssilla

Sunnuntaina

Sunnuntaina kävin pitkän ajan jälkeen (P-projekti...) brunssilla ystäväni A:n kanssa. Hän ystävällisesti lähetti listan vaihtoehdoista tutkittavakseni, varasi paikat ja maksoi brunssini. Kiitos A!

Paikaksi valikoin Fleminginkadulla olevan espanjalaisen, Bar Conin. Tämä osoittautuikin kaikin puolin kelpo paikaksi. Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi, jälkkärikakut sulivat suussa.

Suhteellisen pieni tila oli kaunis ja varsin äänekäs. Paikalle sattui samaan aikaan kaksi syntymäpäiväseuruetta (Mikä hieno tapa juhlia synttäreitä!), joten naurua ja äänekästä puhetta riitti. Ehkä vähän liiankin paljon ääntä minun makuuni. Tämä tosin on vain minun ongelmani, sillä kun kotihiiri siirtyy ihmisten ilmoille, näin voi hyvinkin käydä.

Tykkäsin kovasti ja voisin mennä uudelleenkin, vaan kun on niin paljon tarjontaa, niin ehkä pitää seuraavaksi taas joku uusi paikka kuitenkin testata.

Hämärän hyssyä

Marraskuu

Aika lentää. Kotona käy vieraita harva se ilta. Viimeisimmän kuuden viikon aikana on ollut kaksi arki-iltaa ilman vieraita ja tänään kokonainen päivä. Vaikka välillä haluaisi olla vaan yksin kotona. lukea kirjaa tai tuijoitella ikkunasta ulos, nyt ei ole sen aika. Kunhan vuosi on vaihtunut, niin sitten erakoidun. Sitä ennen mennään täysillä eteenpäin. Tiedän, että ahkeruus palkitaan ja täältä lähtee vuodenvaihteen jälkeen uusiin koteihinsa erinomaisen hienoja kissoja, sosiaalisia ja reippaita.

Tänään, vapaapäivänäni, nautin aamiaisen vuoteessa. Luin kirjaa ja olin vaan. Imuroin karvoja, kissanhiekkaa ja niitä pieniä kiviä mitä kulkee kengissä sisälle kilokaupalla. Sitten lähdin ostoksille, päämäränä Kampissa avattu Mujin pop up -myymälä. Löysin mitä hain ja vähän päälle. Nyt ovat kylpyhuoneen vanutupot saaneet uuden kannellisen purtilon, eikä se mene rikki kuten edeltäjänsä.

Jonotin Amos Anderssonin taidemuseoonkin puolisen tuntia. Sitten veivät vilu ja nälkä voiton. Fafa'sissa herkullinen falafel-hummuspita ja sitten kotiin. Nyt taustalla pyörii pesukone, vieressä teetä ja suklaata, pieni päivitys ja sitten yhdistyksen hommiin nettipäivityksiä tekemään. Oivallinen päivä. Vaikkei isää enää olekaan. Nyyh.

Maaliskuisena sunnuntaina

Tuntemuksia

Pyykkikone jyllää, ruokapöydälle on katettu astiota tulevia vieraita varten. Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu. Kiitos aikaisen nukkumaanmenoajan, heräsin sopivaan aikaan hyvien yöunien jälkeen. Selkä tuntuu hakatulta eilisen hieronnan jälkeen, mutta ajatus kulkee. Kaikella on aina puolensa.

Tuntuu, että olen herännyt. Pitkästä, pitkästä talviunesta. Vaikka nautinkin aina syksyn tullen pimenevistä illoista, niin ei niitä loputtomiin jaksa. Sitä pimeyttä siis. Onneksi tulee kevät ja jos oikein tarkasti kuuntelee, niin sen täytyy olla jo ihan nurkan takana.

Haave

Pitkästymisestä

Minä olen jo pitkään haaveillut pitkästymisestä. Siis ihan tosissani. Tuntuu, että päivät vilahtavat ohi supernopeasti ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Vastapainoksi haluaisin välillä pitkästyä. Viettää loputtoman pitkältä tuntuvan päivän, jolloin ehtisin vaikka mitä ja vielä pitkästyäkin. Tänään haaveeni on käynyt lähes toteen.

Lomalla

tämän päivän

Lomanen lähenee loppuaan. Eilinen ilta vierähti pienenpienissä tupaantuliaisissa ihastuttavassa kaupunkikodissa, tänään olen esitellyt ylpeänä lomaviikon aikaansaannoksiani äidilleni ja veljelleni, hakenut polkupyörän juhannusretkeltänsä, kahvitellut pyöränhakureissulla ystävien luona ja käynyt vihdoin ostamassa uuden astianpesukoneen. Kalliimman kuin piti, mutta uskoakseni myös paremman. Loppukesä ollaan sitten säästöliekillä, mutta tämä oli kyllä aika välttämätön hankinta tämäkin. Sen hajonneen imurin lisäksi.

Tekemistä olisi vieläkin vaikka mitä, mutta minä tyttö pistin Ella Fitzgeraldin soimaan ja aion ottaa loppupäivän iisisti. Vähän niin kuin lomailla.

Kierroksella

Tuusulanjärvi

Viime sunnuntaina oli vuorossa museoretki. Noukin ystävän matkaan ja lähdimme kierrokselle. Kierros alkoi Järvenpään taidemuseosta, jatkui Aholaan, sieltä Ainolaan, sitten Halosenniemeen ja sieltä vielä Aleksis Kiven Kuolimökille. Aikamoinen retki.

Kahvit Ainolan lipunmyynnin yhteydessä. 

Eikä se ole retki eikä mikään, jos ei evästä haukata. Retken päätteeksi kävimme syömässä burgerit Krapin kesäravintolassa Mankelissa. Erittäin herkullista, sekä kasvis- että lihaversio.

Mankelin kasvisburgeri. 

Vaan oli retkessä myös huomauttamista. Missään kohteessa ei käynyt Kulttuuriseteli. Huhupuheiden mukaan päätös on tullut Tuusulan kunnalta korkealta taholta enkä minä voi kuin ihmetellä moista päätöstä? Tällainen päätös on mielestäni huonoa asiakaspalvelua ja saattaa rajoittaa vierailijoiden käyntiä kohteissa.

Museokortti toimi kyllä.

Polkaisin hakemaan Hesarin

Sunnuntaina

Minä polkasin aamusella hakemaan paperihesarin. Unohdin kypärän, mutta muistin laittaa vanhan pipon satulaa pehmustamaan. Tuli tarpeeseen. 

Muuta en juuri olekaan ehtynyt tehdä. Paperilehti on luksusta ja viennyt tuhottoman paljon aikaa sunnuntaista. Äitiä toki olen onnitellut, pyykkikoneen olen saanut päälle ja kärhön kasteltua. 

Onnea kaikille äideille, mummuille ja äidinmielisille! 

Nautitaan kaikki ihanasta sunnuntaista, 

ensi sunnuntaina saattaa olla jo erilainen sää...

Uskalsin

Uskalsin

Oli pakko kokeilla. Ensin varovasti, palkin päällä kävellen, sitten jo lasilla. Oli aika jännää kyllä. Leffamainoksen teksti vaikuttaa pelottavalta tuohon kohtaan. Onneksi en huomannut sitä lasilla seistessäni ja onneksi sain jälkikäteen kuulla, että lasilattian ovat tehneet taitavat tekijät.

Kuva: Ana. 

Korkeista paikoista olen aina pitänyt, tämä tuntui erilaiselta. Jännittävämmältä kuin vaikkapa Eiffel-torni.

Rohkeaa viikkoa!  

PS: Lasilattia löytyy Tennispalatsista, Helsingistä. 

Joululahjaostoksilla

ja kuinka sitten kävikään?

Kävin tänään messuilemassa. Tavoistani poiketen kiersin myös muilla osastoilla kuin lemmikkipuolella. Löysin messuilta saman kaupan minkä edellisenä iltana olin löytänyt Museokadulta. Ihastuin ja rakastuin näihin gobeliinityynynpäällisiin kertaheitolla. Olisin halunnut ne kaikki!

Koska olen säästöbudjetilla, en ostanut tältä osastolta mitään itselleni. Mutta joululahjan vanhemmilleni ostin. Heillä on talven kovilla pakkasilla tapana pitää oven edessä rullalle pyöritettyä peittoa ja sen tilalle pääsee nyt kissagobeliinityyny.

Vaan maltoinko olla antamatta kun menin isänpäiväkahveille? No en tietenkään. Että mitäköhän sitä sitten joululahjaksi keksisi?

Oikeassa paikassa

Sibelius-monumentti

Joskus asiat vain ovat niin oikealla paikalla ettei paremmin voisi olla. Sibelius-monumentti on mielestäni yksi näistä. Kun vierailee Sibeliuksen puistossa, alkaa kuulla musiikkia. Oikeasti. Ainakin minun päässäni ryhtyi Finlandia soimaan kun kiertelin ja kaartelin tätä teosta. Aika huikeaa. 

Toiset kuulevat musiikkia sairaalassa, minä näköjään Sibelius-monumentillä. 

Nyt toivoisin, että ystäväni P, kuulisi korvissaan syntymäpäivälaulun! Onnea, onnea, onnea!

Kahvilassa

Eräänä sunnuntaina

Välillä, tai oikeastaan aika usein, pienet hetket ja pienet asiat saavat koko viikon tuntumaan erityiseltä. Laiska luonne kun olen, niin en usein kotinurkilta poistu. Pitäisi kyllä useammin, vaikka vain tunniksi. 

Eräänä aurinkoisena sunnuntaina kävimme ystävien kanssa kahvilla Hernesaaren Cafe Birgitassa. Uusi herkullinen tuttavuus minulle. Ei haitannut, vaikka tuuli muuttui jossain kohdin jäätäväksi ja aurinko meni pilveen. Paikka ihastutti. 

Aamiainen

sunnuntaina

Aamiainen. Ehdottomasti. Tai ehkä kohdallani pitäisi puhua brunssista tai varhaisesta lounaasta? Ruoka ei maistu heti heräämisen jälkeen. Aamulla juon lasin vettä. Kun päivä on jo lähtenyt käyntiin, täytyy saada ruokaa, kahvia tai teetä. Eilen tämä tapahtui aamutoimien, bloggaamisen, lumitöiden ja suihkun jälkeen. Sitten olikin jo aika nälkä.

Vanhemmillani maistoin Jaffa Minneola tangeloa. Sen perässä lähdin ruokakauppaan ja mukaan ostoskoriin tuli myös banaanikookosananassmoothieta. Herkkuaamiainen. Hemmottelua ja vähän törsäystä (kallis smoothie!).

Jaffa Minneola tangeloista en kyllä ikinä ollut kuullutkaan. Nettihakuni kertoi, että tangelot ovat greipin ja mandariinin risteymiä. Taas oppi uutta. Saattaa kyllä olla, että olen näitä aikaisemminkin ostanut, mutta minulle kaikki ovat olleet vain applesiinejä, greippejä, mandariinejä, sitruunoita ja limejä. Ihan niinkuin silloin kun olin lapsi, paitsi että silloin ei kyllä varmasti limejä kaupoista löytynyt. Silloin 60- ja 70-luvulla, tai ehkä ne vain eivät kuuluneet lapsuuteni ostoskoreihin.

Ihmeellinen kevät

ja keli

Käytin autoani perjantaina ja sitten taas tänään. Onneksi taloyhtiöllä on numeroidut paikat, sillä voi olla etten olisi harmaata autoani muuten löytänyt! Sen päällä oli runsas kuorrutus koivun siitepölyä tai jotain muuta vihreää, niin, että värikin oli muuttunut ihan muuksi. Ajaessa lähti osa lentoon, mutta vielä sitä siihen jäi. 

Puut vihertävät kunnolla, kävin asioillani kesähousuissa, ilman takkia, ilman sukkia. Pihalla kukkii kaikenlaista; kevätesikoita, sinivuokkoja, valkovuokkoja, skilloja. Kaikki sulassa sovussa samaan aikaan. Ihmeellistä. Myös mustaviinimarjapensaani oli kunnostautunut.

Tämä on ihmeellinen kevät. En toista samanlaista muista. Toki muistini on häilyväinen, mutta silti väitän ettei vastaavaa ole hetkeen nähty.

Suursiivous

vaatekaapeissa

Välillä on hetkiä ettei ole mitään päällepantavaa, vaikka vaatekaapit ovat täynnä vaatteita. Eilen oli niin. Mylläsin ja mylläsin ja kaikki sovitetut vaatteet jäivät myttyinä tuoleille ja porraskaiteen päälle. Tänään oli pakko tarttua toimeen ja ryhtyä siivoamaan. Osa vaatteista ja laukuista lähtee kiertoon, osa päätyy takaisin kaappiin roikkumaan. Jospa vihdoin saisin sen kirppispöydän jostain hankittua.

"Tääl on kyl ihan kamala sotku." 

Ehkä kissakin mahtuu taas vaatekaappiin paremmin tämän operaation jälkeen.

Väärillä rannoilla

Eilen

Ei minusta kunnon myrskybongaria tule. Valitsin väärät rannat.

Eino-myrsky riepotteli kyllä muuten kunnolla. Tälläkin hetkellä on Suomessa yli 40.000 kotitaloutta ilman sähköä, puita on kaatunut ja muuta vahinkoa syntynyt.

Tämä pieni postaus sai minut ajattelemaan elämässä tehtäviä valintoja sekä sitä miten asioilla on aina kaksi eri puolta. Tässäpä mietittävää maanantaiksi.

Klovharun

Kesäretki

Olen tänään tehnyt jännittävän kesäretken Klovharun saarelle. Nappasin aamulla ystävän mukaan, ajoimme Pellinkiin ja sieltä meille oli venekuljetus Klovharuniin. Kerran kesässä sinne on viikonlopun aikana kuljetuksia niille, joilla omaa venettä ei ole. Matkan varasimme hyvissä ajoin ja onneksi mahduimme mukaan. Matkanjärjestäjänä toimi Pellingin kotiseutuyhdistys. 

Ihana matka. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Sää suosi ja rantautuminenkin sujui. On erittäin kunnioitettavaa, että Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä ovat viettäneet tällä pienen pienellä luodolla kesiä vuodesta 1964 vuoteen 1992. Luoto ei ole helppokulkuinen ja viimeisenä kesänä naiset olivat n. 80 vuotiaita. Hatunnoston paikka.