Kävin viikonloppuna äidillä, kirppiksillä ja katsomassa äidin kanssa hänen vanhinta siskoaan. Sisko oli siirretty toiseen paikkaan, kodinomaiseen paikkaan. Ja kuinka se saikaan hänen silmänsä sädehtimään. Puhe ei oikein meinaa tulla, poika on tyttö, kissa on lehmä ja kuulo on näkö. Vaan eipä haittaa, kyky nauraa itselleen on edelleen olemassa. Tässä paikassa sisko saa auttaa ruuanlaittamisessa, pilkkoa ja kuoria. Saa pitää kissaa sylissään, jos kissa niin haluaa. Olipa miellyttävä kokemus.
Hetken ehdin haravoida kotipihalla, viritellä valoja kissojen ulkotarhaan. Nukkumatti tulee tänä iltana aikaisin. Ei tietoakaan muusta.
Ihanaa, että on vielä paikkoja, joissa ikäihmiset viihtyvät♥.
VastaaPoistaKyllä!
VastaaPoista