Äiti kaatui kotona ennen pääsiäistä. Vietti vuorokauden sairaalassa ja kotiutettiin. Liikkuminen ja sängystä nouseminen oli tuskaa, äiti näki vain tähtiä ja huusi kipua. Viikon sinnitteli, sitten lähti ambulanssilla uudelleen sairaalaan. On ollut siellä siitä lähtien. Käynyt useammissa kuvauksissa ja tutkimuksissa. Mitä ilmeisemmin murtumia on enemmän lantionseudulla kun aluksi huomattiin.
Nyt äitini on ollut lähes viikon jo ihan vuodepotilaana. On vaikea olla, kun ei toista pysty auttamaan. Harmittaa, että toipumiseen menee koko kesä ja sitten on taas edessä pitkä talvi, pimeä, kylmä ja liukas.
Voi miten surullista.
VastaaPoistaMinä eilen väänsin itkua, kun Isäni sotaveteraani tunnuksen omaava, saa kotiin ilmaisen ruuan. Eilen ensimmäistä kertaa maistoin ruokaa (jonkin näköistä kiusausta) ja sain juuri ja juuri nieltyä. Niin pahaa oli.
Voi ei. Ei vaikuta hyvältä tuo ruokatarjoilu.
PoistaHarmi, iso harmi. Juuri kun on kesä alkamassa. Harmittelen aina niitä lapsia, jotka juuri kesäloman kynnyksellä saa kipsin käteensä tai jalkaansa.
VastaaPoistaÄlä muuta sano. Äitini on odottanut kesää niin kovin. Uskaltaa liikkua silloin paremmin. Paitsi nyt.
PoistaTosi ikävää. Joutuuko hän siis olemaan sairaalassa koko kesän, ei kai sentään?
VastaaPoistaEi tiedä vielä, nyt ainakin vielä on. Ei pääse sängystä ylös omin avuin murtumien vuoksi.
PoistaTodella harmillinen asia tuo kaatuminen ja vammojen paranemiseen voi mennä aikaa. Toivotaan kuitenkin parasta ja jaksamista äidillesi ja myös sinulle.
VastaaPoistaKiitos. Onneksi äiti on tyytyväinen paikkaan missä on ja ystävälliseen henkilökuntaan.
Poista