ja varovaisia kohtaamisia
Silloin kun sitä jäi etätöihin maaliskuun puolivälissä, ei olisi voinut kuvitellakaan, että etätöissä ollaan edelleen. Koronaviruksesta on tullut arkipäivää, etätyöt ovat arkipäivää ja kohtaamiset työelämässä virtuaalisia. Muutamissa teatteriesityksissä olen käynyt, muutamia ystäviä tavannut ja on täälläkin muutama ystävä vieraillut. Kaikki tuntuu kuitenkin erilaiselta kuin ennen. Elämä on rauhoittunut. Eikä se välttämättä ole huono asia. Syy siihen toki on mitä ikävin.
Väistämättä sitä ajattelee mitä sitten kun? Onko paluuta entiseen? Halutaanko sitä edes? haluanko minä? Olisi mukava tietää mitä historioitsijat kertovat tästä ajanjaksosta vaikkapa sadan vuoden kuluttua. Millä nimellä tätä ajanjaksoa tai käännekohtaa kutsutaan?
PS. Kuvalla ei mitään tekemistä tämän postauksen kanssa, eikä täällä lunta sada. Lämpöasteita on neljä ja viime yönä siirryttiin talviaikaan. Se on minulle se oikea aika.
Totta, olisi mielenkiintoista kuulla mitä historioitsijat kertovat tästä...:)
VastaaPoistaNiin minustakin, komppaan sinua ja Hannelea. Toivottavasti tämä vie maailmaa parempaan suuntaan. Siihen on mahdollisuudet, arvojen käänteeseen, juuri nyt. Taloudellisesti tämä on varmaan katastrofi, mutta toivon monenlaista muuta hyvää tulosta tästä.
VastaaPoistaIhana kuva ♥