Marraskuun lopussa kävin katsomassa Kansallisteatterissa Miika Nousiaisen tekstiin perustuvan Pintaremontin. Kaiken hauskuuden lisäksi, se kertoi paljon ajankuvasta. Sai siis nauraa, tuntea myötähäpeää ja ajoittain jopa surua. Kannatti taas käydä!
Huonompi tuuri kävi sitten Tunnit, viikot, kuukaudet -esityksen kanssa. Ensin oli minulla pientä flunssaa, sitten esitys peruttiin teatterin toimesta ja sitten se siirtyikin Tampereelle. Onneksi palvelu kuitenkin pelasi hyvin ja nyt minulla on Kansallisteatterin omassa lipputoimistossa lahjakortti. Harmittaa kyllä, etten esitystä sitten nähnytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa aina.