Arkisia hetkiä
On lauantai aamu. Herään ensimmäisen kerran kello 6.23 ja huomaan haaveilevani lattioiden pesusta. Ne ovat kieltämättä likaiset ja pesun tarpeessa, päätän kuitenkin vielä torkahtaa. Käyn vessassa ja hipsuttelen takaisin sänkyyn lakanan alle. Peitto roikkuu makuuhuoneen oven päällä pestynä, valmiina siihen kun sitä jälleen tarvitaan.
Seuraavan kerran havahdun yhdeksän pintaan ja päätän hetken puhelinta selailtuani nousta ylös. Onhan täällä toki niitä herättelijöitäkin. Kissat aamiaistaan vailla. Hampaiden pesu ja kissoille ruokaa. Kahvi tippumaan ja nopea aamiainen. Katselen muutama päivä sitten aloittamaani taulua. Sille nyt kerta kaikkiaan on tehtävä jotain. Haen toisen kupin kahvia ja lisään siihen kauramaitoa. Otan sen mukaani ja ryhdyn puristelemaan värejä tauluun, palettiveitsi saa hoitaa osan siveltimen työstä. Hetken työskenneltyäni taulun parissa, otan eteisen kaapista pölyimurin ja siirryn yläkertaan.
Pesukone päälle, imuri päälle ja ensimmäiseksi työhuoneen kimppuun. Kissanhiekan rapina pölynimurin putkessa on lähes meditatiivinen kokemus, rauhoittava ja rentouttava. Sitten ylätasanne ja kylpyhuone. Lattioiden pesu, veden vaihto ja muiden huoneiden kimppuun. Tästä tulee vielä pitkä päivä. Hyödyllinen, rentouttava ja palauttava. Eteisen lampullekin pitäisi tehdä jotain. Yritin irrottaa sitä, mutten onnistunut. Laitoin polttimot takaisin, mutta valo ei enää syttynyt. Vielä onneksi näkee, mutta kesälomalla sekin homma on saatava kuntoon.
