A.K.A (Toiselta nimeltään)

 Teatteri Jurkassa

Hyvä tapa viettää lauantaipäivää on käydä teattereiden päivänäytöksissä. Viime lauantaina tein sen ystävien kanssa Teatteri Jurkassa. Nyt teatteriagenttiystäväni haaviin oli tarttunut Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -hankkeen näytelmä. Näytelmän on kirjoittanut argentiinalainen Daniel J. Meyer. Aiheensa puolesta se olisi voitu kirjoittaa monessa maassa. 

Näytelmä oli monologi. Katsojat piti taitavasti otteessaan yli tunnin ajan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistuva lahjakas Carlos Orjuela. Esitys oli huikea ja kävin sen aikana läpi monia tunteita, lopussa pidättelin kyyneleitä. Monologia kuvailtiin teatterin sivuilla ravisuttavaksi ja sitä se oli. 

Syksyn esityksiin näyttäisi olevan vielä lippuja saatavilla ja se on kyllä suorastaan ihme! 

Nukkekoti - KOM teatterissa

Askel kadulta teatteriin

Askel sateiselta kadulta vei lämpimään, jouluiseen tunnelmaan. Miljöö kutsui ja houkutti ja kun aikaa oli, nautin vuoden ensimmäisen glögin. Olin paikalla taas ensimmäisten joukossa. 

Sain pöytään seurakseni rouvan, joka kanssa sitten höpöttelimme niitä näitä kunnes oman seurueeni jäseniä alkoi valumaan paikalle. 

Lavastus toimi hyvin ja tämä Ibsenin klassikkonäytelmä hieman erilaisella toteutuksella vei mennessään. 

Lauantain päivänäytökset ovat mukavia! Ehtii ennen ja jälkeen vielä touhuta muita ja kesken kaiken irtautua ihan muuhun maailmaan. 

Tänään

Arkisia hetkiä

On lauantai aamu. Herään ensimmäisen kerran kello 6.23 ja huomaan haaveilevani lattioiden pesusta. Ne ovat kieltämättä likaiset ja pesun tarpeessa, päätän kuitenkin vielä torkahtaa. Käyn vessassa ja hipsuttelen takaisin sänkyyn lakanan alle. Peitto roikkuu makuuhuoneen oven päällä pestynä, valmiina siihen kun sitä jälleen tarvitaan. 

Seuraavan kerran havahdun yhdeksän pintaan ja päätän hetken puhelinta selailtuani nousta ylös. Onhan täällä toki niitä herättelijöitäkin. Kissat aamiaistaan vailla. Hampaiden pesu ja kissoille ruokaa. Kahvi tippumaan ja nopea aamiainen. Katselen muutama päivä sitten aloittamaani taulua. Sille nyt kerta kaikkiaan on tehtävä jotain. Haen toisen kupin kahvia ja lisään siihen kauramaitoa. Otan sen mukaani ja ryhdyn puristelemaan värejä tauluun, palettiveitsi saa hoitaa osan siveltimen työstä. Hetken työskenneltyäni taulun parissa, otan eteisen kaapista pölyimurin ja siirryn yläkertaan. 

Pesukone päälle, imuri päälle ja ensimmäiseksi työhuoneen kimppuun. Kissanhiekan rapina pölynimurin putkessa on lähes meditatiivinen kokemus, rauhoittava ja rentouttava. Sitten ylätasanne ja kylpyhuone. Lattioiden pesu, veden vaihto ja muiden huoneiden kimppuun. Tästä tulee vielä pitkä päivä. Hyödyllinen, rentouttava ja palauttava. Eteisen lampullekin pitäisi tehdä jotain. Yritin irrottaa sitä, mutten onnistunut. Laitoin polttimot takaisin, mutta valo ei enää syttynyt. Vielä onneksi näkee, mutta kesälomalla sekin homma on saatava kuntoon. 

Ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä

Viikonloppu vilinässä

Jos yksi viikonloppu kului voimia keräten, niin seuraava sitten olikin vilinää ja ihmisiä täynnä. Oli teatteriesitys täydelle katsomolle, kokous kotonani, illallinen ystävien kanssa, käynti I love me -messuilla ja uudessa kauppakeskuksessa, The mall of Triplassa sekä vielä myöhäinen sunnuntailounas ystävien kesken. Kun viikonloppuun lisäsi vielä normaalit kotirutiinit, siivoukset, leikit ja ulkoilut, niin tiesi tehneensä.

Lohitatakiannos ystäväni tekemänä. 

Ei siis mikään ihme, että sunnuntaina vetäydyin lukemaan kirjaa sänkyyn jo ilta kahdeksalta. Uni tuli hyvin ja maanantai tuli nopeammin kuin koskaan.

Voimaannuttava viikonloppu

Minun reseptini

Minun reseptini voimaannuttavaan viikonloppuun on lähes selvillä.

Alku on tärkeä. Perjantai-illaksi on hyvä järjestää jotain mielekästä tekemistä, silloin voi poiketa rutiineista, tavata ystäviä, käydä teatterissa tai vaikka jossain ulkona syömässä. Lauantaiaamun tulisi olla hidas. Sängyssä voi lukea kirjaa hetken ennen aamiaiselle lähtöä, rapsutellaa kissaa tai neljää. Hyvä aamiainen, Hesari ja päivä voi alkaa viikkosiivouksella. Kunnon siivous, kissanhiekan rapina pölynimurin putkessa on oikeastaan aika meditatiivinen kokemus. Siivoukseen on hyvä lisätä ainakin yksi sellainen kohde, minkä siivoaa harvemmin. Tässäkin on hyvä poiketa rutiineista. Kokkailua, hieman lisää lukemista ja aikaisin nukkumaan. Sitten on jo sunnuntai, aamiainen, vierailu jossain ja pieni kauppareissu. Kotona bloggailua ja viimeinen pesukoneellinen.

Eikä pieni ulkoiluhetki kauniissa maisemissa pahaa tee, ei ollenkaan.

Kun viisi päivää viikossa on työssänsä ihmisten ympäröimänä, välillä on hyvä viettää viikonloppuna aikaa yksin. Sitä ainakin minä, sosiaalinen erakko, tarvitsen.

Onnen läikähdyksiä

Hyvä viikonloppu

Vaikka P-projekti oli ihana, tuntuu ihanalta myös saada oma elämä takaisin. Tehdä muutakin kuin siivota, kantaa ja antaa ruokaa ja tyhjentää niitä paikkoja missä kuninkaatkin käyvät yksin. Tänä viikonloppuna olen nauttinut myös toisenlaisesta elämästä. Olen tehnyt pari pikapyrähdystä kissaihmisilla ja tehnyt pakottavan yllätyskäynnin, käynyt syömässä maukasta keittoa ja vieraillut äidilläni.

Tänään lähdimme äitini kanssa Loviisaan, veljeni oli kuskina. Loviisassa on kerrassaan upeita taloja ja vaikka niitä emme pysähtyneet kuvaamaan, oli kamera silti matkassa. Ja kun toinen ajaa, voi kuvausintoaan tyydyttää vaikka liikkuvan auton ikkunasta moottoritiellä.

Seuraava brunssiajankohta on sovittu, pientä alkuvirittelyä muihin rientoihin ja läikehtivä ilontunne rinnassa on hyvä lopettaa viikonloppu ja painua pehkuihin lukemaan ennen nukkumattia. Päiväunista huolimatta se taitaa tulla aikaisin ja hyvä niin.

Huonon viikon hyvä loppu

ja erinomainen viikonloppu

P (niin kuin pentu) -projektin lopun jälkeen olen yrittänyt päästä muissa asioissa ajan tasalle. Olen kuurannut laittioita, vienyt lehtipinoja kierrätykseen, pyyhkinyt pölyjä ja pessyt kissanvessoja, hoitanut yhdistysasioita ja tehnyt tarvittavia ostoksia. Tekemistä on riittänyt, niin töissä kuin kotona.

Erinäköisten (teknisten) vaikeuksien johdosta mieli on ollut ajoittain apea, eikä tilannetta ole yhtään helpottanut ajoittain otsan korkeudella roikkuneet pilvet. Vaan mitä tapahtuu kun esiin tulee aurinko?

Auringon valo räjäyttää maailman ja tunkeutuu silmien kautta takaraivoon asti. Räjähdysmäisesti. Sitä näkee ja tuntee ihan toisella tavalla, jaksaa ja innostuu. Onneksi olemme menossa valoisampia aikoja kohden ja helmikuussa on yleensä aurinkoakin enemmän ja sitten onkin kohta jo maaliskuu ja sen jälkeen kevät. Aah.

Hetkiä

Pieniä hetkiä

Kiireisenä aikan on tärkeää oppia ottamaan itselle omia pieniä hetkiä. Tänään ne olivat aamiainen sängyssä ja eilinen Hesari. Melkein siinä onnistuinkin.

Pienistä vastoinkäymisistä ei kannata hermostua, aina voi muuttaa suunnitelmiaan ja vaikka lukea kulttuurisivut ennen ulkomaita. Onnistuin myös ottamaan kahdenkymmenenminuutin tehotirsat.

Kaikkinensa erinomainen viikonloppu ystävien seurassa valokuvaten ja pentuja rapsutellen.

Toimeliasta ja rauhaisaa

Viikonloppu

Tässä viikonlopussa oli tunteja niin, että ehdin olla sekä toimelias että myös levätä. Eilinen vierähti Porvoossa äidillä. Siellä oli sitä tuttua puuhaa, ikkunoiden pesua ja verhojen vaihtoa. Tosin äitini oli jo viikolla itse kiipeillyt vaihtamaan olohuoneen verhot, ihan salaa kuulemma, niin ettei paikalla ollut veljenikään ollut mitään kuullut eikä huomannut. Tuntui olevan jopa ylpeä kun salaa sai moisen kielletyn homman tehtyä (kielletty koska osteoporoosi ja taipumusta huimaukseen).

Vanhat omenapuut (joista jäljellä enää kaksi), tuottivat ennätyssadon. Keräsin omenoita itselleni ja muutamalle ystävälle. Jaoin viestiä eteenpäin sadosta. Myös kriikuna tai luumu, en oikein tiedä kumpi, tuotti hurjan sadon. Kahviteltiin ja syötiin vasta leivottua omenapiirakkaa, käytiin kirppistelemässä ja äidin siskojen luona kyläilemässä.

Vaikka en pidä aikaisin heräämisestä herätyskelloon soittoon, pidän aikaisin heräämisestä. Tänään heräsin kuudelta. Rapsuttelin kissoja seitsemään kunnes ryhdyin hommiin. Book Beat päälle (Harry Potter ja Azkabanin vanki) ja kylpyhuoneen siivoukseen, jossain kohdin keitin kahvin ja söin puuron ja sitten jatkoin taas. Kaksi koneellista pyykkiä, imurointia, järjestelyä ja muuta.

Boksista Austraalian Masterchefin torstain jakso ja pieni kävely kauppaan. Nyt onkin ihan sitten jo sellainen olo, että kun käy pesulla ja painuu pehkuihin lukemaan, ei tarvitse lukea pitkään kun jo nukkumatti kutsuu. Kaikkinensa hyvä viikonloppu.

Matka jatkuu

Perillä kohteessa

Viime viikonlopun matkaa on vielä jäljellä, lähdetään siis.

Vasta perille päästyäni ymmärsin, millaiseen keitaaseen olin päässyt. Vaikka yhteisiä matkoja on tämän Skoda-Siskoni kanssa tehty jo useita, kotimaan matkailut ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Enkä tällä Länsi-Suomen mökillä ollut aikaisemmin käynyt.

Viikonlopun aikana saimme sadetta, aurinkoa, söimme hyvin, uimme ja saunoimme. Joimme viiniä ja katsoimme Kalevan Kisoja telkkarista. Teimme herkullista kukkakaaligratiinia, aamiaismustikat poimin mökin pihalta. Kokeilin suppilautaa sen päällä tanakasti istuen, ei puhettakaan, että olisin edes uskaltanut nousta ylös.

Erinomaisen rentouttavaa, leppoisaa. Akut täyttyivät. 

Tämän viikonlopun reissusta on vielä kerrottavaa, ainakin retkestä Yyteriin ja Reposaareen.

Kiitos mukavasta viikonlopusta, siskoseni! 

Listattuja asioita

Viikonlopun anti:

• piipahdus ystävän hoitolan avajaisissa
• siivousta, pyykinpesua ja lakanoiden vaihto
• ystävät pistäytyivät; Tellis ja Puolu-koira
• puutarhajuhlat, joissa juhlittiin niin 10-vuotista avioliittoa kuin 40-vuoden ikää ja ehkä myös vähän kissanpentuja
• hyvät yöunet ja myöhäinen aamiainen
• alennusmyyntishoppailua 
• lisää kissanpentuja 
• jalkapalloa televisiosta 

Kaikkinensa erinomainen viikonloppu ja kun vielä malttaisi mennä ajoissa nukkumaan, jotta heräisi tulevaan viikkoon pirteänä ja reippaana.

Hyvän päivän ilta

Tunnelmia

Saako sanoa? Minulla on ollut kerrassaan erinomainen viikonloppu. Ei ole tapahtunut juuri mitään ja silti paljon.

• perjantaina kävin kampaajalla, piristävää, hauskaa ja rentouttavaa
• kotiuduin ajoissa pienen koukkauksen kautta. Käyköön koukkaus kävelyretkestä, vaikka syynä siihen olikin huono muisti
• palasin takaisin töihin ja kotiuduin kymmenen jälkeen
• valvoin yli puolen yön, enkä muista koska sellaista ihmetta olisi tapahtunut. Ehkä vappuaattona?
• lauantaiaamuna heräsin aikaisin, imuroin pikaisesti alakerran ja käväisin uudelleen töissä
• kotimatkalla pyörähdin puutarhassa ja ostin muutaman kesäkukan lisää
• valmistelin tarjoiluja pieneen koulutusessioon 
• opin lisää yhdistyksen kotisivujen päivityksestä
• lojuin sohvalla ja join muutaman lasillisen valkoviiniä, kylmien nakkien kera
• menin ajoissa nukkumaan ja heräsin ajoissa sunnuntaina
• ajelin Porvooseen aamiaiselle äitini luo. Saavuttuani kahvi ja kaksi leipää olivat jo valmiina. Perinteisesti. 
• lähdimme katsomaan äitini isosiskoja hoitokotiin, jossa kummatkin olivat noin kymmenen metrin päässä toisistaan. Toisistaan tietämättä eri osastoilla. Liikuttava vierailu kaikinpuolin. 
• kävimme haudoilla, sekä Askolassa että Porvoossa ja istutimme isälleni kukan kesäksi
• söin äitini tekemää makaronilaatikkoa lounaaksi 
• ajoin kotiin Haagan alppiruusupuiston kautta ja totesin muutaman muunkin saaneen saman idean
• lojuin sohvalla kunnes innostuin puutarhahommiin.
• olen valokuvanut, lukenut ja kokkaillut.Kastellut ja kitkenyt. 
• varasin autolleni pienen huollon

Tässä viikonlopussa minulla on ollut tuplatunnit, vaikka kaikki asiat on tehty rauhallisesti turhia hötkyilemättä. Miksei aina voi olla näin? 

Tallinnan päiväristeilyllä

Pikapikaa

Elämässä täytyy tehdä pieniä irtiottoja. Minusta ainakin. Ne auttavat kaiken työkiireen keskellä ja pienikin poikkeama normaalista saa ihmeitä aikaan. Minä virkistyin eilen Tallinnan päiväristeilyllä, maissa olimme ystäväni kanssa vain kolme tuntia, mutta se riitti.

Toki pieniä haasteellisia kohtia tällaisestakin matkasta löytyy. Niin kuin nyt laivaan meno ja poistulo. Aamiaisbuffan ryysis ja käytöstavat ja ei niillä Tallinnan kaduillakaan ihan yksin tarvinnut kävellä. Vaan kun pitää silmänsä auki ja poikkeaa hieman totutusta, voi löytää keitaan tai kaksi.

Miniloman pituutta lisää suunnattomasti se, että mukana oli oikea kamera. Se kädessä rentoudun.

Viimeaikoina

Minä olen: 

• tehnyt paljon töitä
• päivittänyt kalenterini ymmärtääkseni tulevat tapahtumat
• syönyt jäätelöä lumisateessa
• siivonnut, raivannut ja pakannut takkeja vietäväksi kierrätykseen
• miettinyt kummallisia tapojani, sitä miten päätän leikata kissojen kynnet aina sen jälkeen kun olen imuroinut 
• havainnut, että kunnolliset kävelylenkit asfaltilla auttavat jumiutuneisiin pakaralihaksiin
• ajatellut pyöräilyä töihin ja jopa haavaillut siitä
• vastaanottanut paljon hyviä ajatuksia
• odottanut kevättä
• palvellut kissojani ja heiluttanut huiskaa
• juhlinut syntymäpäiviä
• saanut kutsun häihin
• siivonnut työpöytäni kotona ja sotkenut sen uudelleen
• viettänyt puolimaratoonin ystävien kanssa The Crown -sarjan parissa (2. tuotantokausi)

Viikon varrelta

asioita

• Tuli talvi, tuli kesä. Ei tässä hitaampi ihminen perässä pysy. 
• Tein muutaman pitkän työpäivän ja harmittelin ettei vuorokaudessa ole useampia tunteja.
• Olen etsinut autonavaimia kissojen kanssa, koska koiria ei ole. 
• Olen löytänyt autonavaimet lipaston päältä. 
• Kestitsin vieraita ja kävin kylässä juomassa mansikkasmoothien.
• Rapsutin viikon aikana kissoja, useita kissoja.
• Luin yhden kirjan loppuun ja aloitin toisen. 
• Vaihdoin huonekalujen järjestystä työhuoneessa ja läjitin papereita odottamaan niiden läpikäymistä.
• Paransin maailmaa ystävieni kanssa. Jos ei koko maailma parantunut, niin toivottavasti. omamme kuitenkin. Edes hiukan. 
• Ostin kahdet korvakorut ja kaksi pienen pientä lahjaa ikääntyville ystävilleni. 
• Pesin pyykkiä, imuroin yläkerran. 
• Tein yhdistystöitä. 
• Heräsin viikonloppuaamuna aikaisemmin kuin kertaakaan viikolla.
• Äänestin presidentinvaaleissa.  

Kaikkinensa erittäin hyvä viikko. Nyt kun vielä malttaisi mennä sänkyyn ajoissa, lukea hetki kirjaa ja valmistautua tulevaan viikkoon.