Epämiellyttävä

löytö

Ihmettelin tänään ennen joulua hankkimaani murattia. Näytti kuivahtaneelta ja olin antamassa sille vettä. Se jäi kuitenkin aikomukseksi, sillä löysin jotain hyvin epämiellyttävää. Muratti oli joutunut hienosti kudotun seitin alle ja seitissä oli pieniä kellertäviä pisteitä. Laitoin muratin ja sen asukkaat ulkoruokintaan. 

Nyt kutittaa ja niin vietävästi kutittaakin. Vilkas mielikuvitus ja seitti saivat sen aikaan. En kuitenkaan syytä tapahtuneesta eilistä lemmikkiäni. Se on varmasti syytön tähän. 

Sanontoja

jotka ärsyttävät

Minua alkaa jo kyllästyttämään. Useassa lehdessä, telkkariohjelmassa ja ihan joka puolella puhutaan siitä, että joku on oman näköinen. On oman näköistä puutarhaa, kotia, häitä  ja vaikka mitä. Minä voisin kysyä, että jos joku on kerran jonkun oma, niin pitäisikö sen sitten olla naapurin näköinen? Voisiko tästä sanonnasta päästä jo pian eroon? Jooko?

Ihan samalla tavalla minua aikoinaan ärsytti, kun lehtien otsikot kertoivat ökytaloista, ökyjuhlista ja ökytiesmistä. Jos joku jääkiekkoilija oli ostanut vaikka miljoonan talon, puhuttiin siitäkin ökytalona. Miksi? Jos tulot ovat hyvät, niin miksi sitä ei saisi ostaa taloa? Mikä on ökyyden raja? Sekö, että hankinnan on tehnyt joku lehtien palstoilta tuttu henkilö?

Onko teillä omia inhokkejanne? Olisi mukava kuulla niistä. Tietäisi sitten vältellä juuri niitä sanontoja.

Inhokki kotityö

Silittäminen

Tämä sunnuntai on varattu vaatehuollolle. Pyykinpesu tosin loppui yhteen koneelliseen, sillä eihän Helmi-kissaa sovi pesukoneen äänellä häiritä pyhäpäivänä. Raivaan vaatekaappeja ja tuuletan makuuhuonetta. Muutaman kivan vanhan löydönkin kaapistani tein. Ne pitäisi vain silittää. Silittäminen on inhokki kotityöni, heti sen ikkunoiden pesun jälkeen.