Terapiaa

saksilla

Jos joskus on liian kiire, kokkaan. Se on terapeuttista, meditatiivistä ja auttaa. Kun kuorii ja pilkkoo tuntee saavansa jotain aikaiseksi. Valmiiksi asti ja sitten voi nauttia työnsä tuloksista. 

Näköjään myös saksiminen auttaa. Minä tuhosin parisängyssäni olleen toisen (vanhan ja kuluneen) patjan. Leikkasin päällyskankaan rikki, vaahtomuovit pieniksi kappaleiksi ja metallijousetkin irrotin kankaasta. Erittäin terapeuttista. 

 Nyt minulla on sitten tuollaisia tukevia kiharrettuja jousia kaksi ruokakaupan paperikassillista. Tarkoituksena oli viedä ne metallinkeräykseen, mutten millään raaskisi. Itse en näistä mitään askarreltavaa keksi, mutta oikean ihmisen käsissä näistä saisi varmasti aikaiseksi vaikka mitä hauskaa.

Istuis vaan hetken ja katselis ikkunasta ulos.
Se on terapiaa se. 

Jos joku välttämättä haluaa vanhoja patjan jousia, voi ilmoittautua kommenteissa tai sitten sähköpostitse naukulankerho(at)gmail.com Lupaan säilyttää näitä ainakin päivän tai kaksi.

Huvitusta

ja kuvitusta

Tai oikeastaan väritystä. Hurahdin siihen sitten minäkin. Viime vappuna sain pitkästä pitkästä aikaa kokeilla värityksen iloja. Tai saanut olisin varmasti aina, muttei ole tullut mieleenikään. Nyt vain mietin miksi ei? 

Tulevia trendejä ja uusia ajatuksia bongaileva ystäväni järjesti väritystä aikuisille jo vappuna, edelliskesänä ostamaansa Lontoon karttaan. Tuolloin minulla ei ollut vielä hajuakaan tästä väritysbuumista, joka nyt on valloillaan tai edes sen tulemisesta.

Viikonlopun hyvissä tunnelmissa poikkesin kirjakauppaan ja se oli sitten menoa. Kirjan sijaan ostin värityskirjan ja tussit. Sen jälkeen ei ole telkkaria tarvinnut avata, eikä miettiä mitä tekisi (josko sitä nyt muulloinkaan niin mietin).

Olen vain ajatellut värejä, värejä, värejä ja vähän Intiaa ja kaupunkeja ja ihmisten vaatteissaan käyttämiä väriyhdistelmiä ja huokaillut kuinka kaikki värit sopivat oikeastaan niin hyvin yhteen.

Ensimmäinen kuvakaan ei ole vielä valmis ja silti uskon olevani pahemman kerran koukussa. Harkitsen jopa piirtämistä, vaikka taitoja siihen ei juuri ole.